Tänä vuonna teltan maskotteina olivat Leppis ja Sittis (eli Sittisontiainen). Eipä siinä, hyvin noi tytöt veti.
Tämäkin vuosi meni taas aika pitkälti saman kaavan mukaan, mitä nyt vähän oli tilaisuuksien osalta tullut muutoksia. Lisäksi sen suhteen oli vähän erilainen vuosi, että meille ilmaantuneen koiranpennun takia rouva ei päässyt juhlille mukaan, ja koska Jonzunkin puolisko oli jossain menossa, niin asuimme sitten Jonzun kanssa kahdestaan poikamiesboksissa juhlien ajan. Olihan se vähän erilaista, kun ei tarvinnut kuin pähkäillä omien liikkumistensa osalta asiat.
Yleltä ulos tullut radiojumalanpalvelus nauhoitettiin taas perinteiden mukaan lastenteltassa. Vuosi toisensa perään on pakko ihmetellä, että miksi monet haukkuvat Ylen väkeä vaikeiksi työkavereiksi. Tai ehkä meillä on vain ollut vähän liian hyvä tuuri... Aika monta kaveria tuolla on kyllä vuosien aikana käynyt, ja ei juuri leppoisampaa väkeä olisi voinut olla paikalla. Toisaalta, ehkä tässä on ainakin paikoitellen taas se tilanne, että metsä varsin usein vastaa kuten sinne huudetaan...
Sellainen muutos kuitenkin oli tänä vuonna, että vihdoinkin Jonzu oli saanut casen jääkaapille. Helpottaa sen roudausta ns. hieman... No joo, ei se lopullinen case ole, mutta ehkä nyt jonkin aikaa on tuossa käytössä, kun vapautui muualta.
Tänä vuonna kelit suosivat paremmin kuin viime vuonna. Toki hieman saatiin vettä, mutta mitä olisi suomalainen juhannus pelkässä hellesäässä? Myös hämäräheikit tuntuivat arvostavan meidän olosuhteita tänä vuonna, vaikka eipä tuosta kuvasta juurikaan saa käsitystä, mutta ehkä jotain. Hämmentävän suuria seittejä olivat ihan muutamassa päivässä ehtineet väkertämään.
Pääteltassa olivat videotykkien sijaan siirtyneet käyttämään led-screenej. Vielä kun parin päivän jälkeen saivat korokepalat noihin trusseihin, niin alkoi jo helpottaa. Kyllä tuo oli selkeä parannus, sen verran paljon kirkkaampaa kuvaa noista kuitenkin sai, kuin aiemmin käytetyistä tykeistä.
Lopulta tuli kuitenkin aika lähteä kotiin. Lievää väkivaltaa käyttäen auto saatiin peruutettua sisään, niin ei tarvinnut kastua lastauksen aikana. Huomattavasti mukavampi myös lastata tuota autoa kuin meillä aiemmin käytössä ollutta lyhyempää Sprinteriä. Tuonne kun mahtuu ihan eri tavalla asiat, niin ei tarvitse niin paljoa pelata tetristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti