2009-02-20 ja -21, "Rajatapaus", Tornio

Että sellainen keikka tällä kertaa. Tornion helluntaiseurakunta järjesti nuoristotapahtuman, ja koska anoppila nyt sattuu olemaan sillä suunnalla, ja heillä oli ns. lievähkö puute äänentoiston osalta, niin teimme pienen visiitin sinne päin Suomea. Ihanaa aina ajella tuo 8h suuntaansa, onneksi Jyväskylän ja Oulun välillä on varsin pitkät pätkät 100 km/h, jopa talvella.

Auto oli varsin täynnä, kun piti pieni äänikalusto ottaa mukaan, mutta kyllä siihen nyt mahduttiin. Onneksi ei ollut kolmatta ihmistä mukana, sitten olisi voinut teettää jo vähän töitä. Aika perusiisi setti oli kyseessä, AOC oli pääesiintyjä ja sitten yhteislauluja pianon ja parin laulajan säestyksellä. Ai niin, oli yhdessä porukassa myös kitara+basso.

Se kyllä tuli todettua, että 01V ei ole hätäisen miehen pöytä, etenkään jos sitä ei ole käyttänyt ihan viime aikoina. Lisäksi toisen efektipaluun (tässä tapauksessa delay) potikka alkoi reistailla jossain vaiheessa. Siitä sai kyllä käännettyä lisää efektiä, mutta kun rupesi kääntämään sitä pois, niin hyppäsikin suuremmalle. Meinasi pari kertaa aiheuttaa hieman epämääräisen lopputuloksen... :)

Mitähän muuta? Ai niin, limsaa tuli käytyä Haaparannalta. Se on siellä kuitenkin niin paljon halvempaa kuin Suomessa. Lisäksi kokeilin elämäni ensimmäisen kerran lumessa kierimistä saunan yhteydessä. Avannossa olen kyllä käynyt ja tulen käymään jatkossakin, mutta tuo lumihanki oli ensimmäinen kerta. Oli kyllä varsin jees, joten tuskin jää viimeiseksi. :)

Herwanta kiittää, kuittaa ja vaikenee.

Ja nyt, vihdoinkin monen viikon päästä, muutama valittu kuva tuolta reissulta.



Sukupolvien kohtaaminen. Vanha ja uusi Yamaha rinnakkain. Huomaa myös vanhan päällä olevat langattomien mikkien vastaanottimet sekä Sissi-Nalle. Jotenkin ne vain täydentävät kuvaa hyvin. :)



Useissa kirkoissa ristit ovat jotenkin pliisuja ja tylsiä. Tuolla oli kuitenkin ihan eri meininki. Kunnon karkeaa hirttä ja isot, ties kuinka monituumaiset, naulat kruunaamassa teoksen.



Niin, auto oli siis varsin täynnä. Takapenkillä oli vielä jokunen kassi sekä koiramme Triton. Mutta, kaikki mahtui mitä pitikin. :)

2009-02-14, Nokia Missio, Helsinki

Paasitorni on nyt sitten koettu. Ja vieläpä kahteen kertaan tänä vuonna. Ensimmäinen kerta oli tammikuussa, mutta en siitä koskaan saanut raapusteltua tekstiä, joten nyt sitten jotain hajatuksia.

Kyseessä on siis Helsingissä oleva varsin vaikuttavan historian omaava ulkoisesti vakuuttava kongressikeskus. Tai jotain siihen suuntaan. On se kyllä hienon näköinen paikka, täytyy myöntää. Ei ole kovin monessa keikkapaikassa viime aikoina tullut esimerkiksi kengänkiillotuskonetta vastaan...

Mutta, historiallisissa rakennuksissa on yleensä myös puutteensa. Lava vaikuttaa ihan asialliselta, mustat paksut verhot joka puolella, ja tyhjää tilaa niiden takana. Lavametelin kannalta pitäisi siis olla hyvä tilanne. Valitettavasti totuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Lavalla sitä ei juuri huomaa, mutta erityisesti alapää tulee salin puolelle ihan liian lujaa ja muutenkin äänenpaineiden kanssa on ollut ongelmia tuolla. Ei toki olla oltu lähelläkään rokkikeikan metelikertoimia, mutta ehkä vähän turhan lujaa tullut näihin tilaisuuksiin.

Desibelejä on mittailtu ja asioista puhuttu. Tahtoo vain olla, että "desibelien mittaaminen" ei ole ihan niin yksinkertainen asia kuin voisi luulla. Kun pitää ottaa huomioon taajuuspainotuksia, aikakeskiarvoistuksia, mittausnopeuksia ja kaikkea muuta sellaista. Ja ei, se 85 dB ei todellakaan tarkoita sitä, että mikä tahansa dB-mittari ei saisi ylittää tuota lukemaa ollenkaan. Käytännössä tuo lukema on joskus ennen muinoin päätetty sen pohjalta, että jos 8 h/päivä ja 5 päivää/viikko joutuu olemaan sitä suuremmassa melussa, niin työnantajan tulee tarjota kuulosuojaimet. Näin siis yksinkertaistettuna. Minulla on työn alla jonkinlaisen ohjeistuksen kirjoittaminen asiasta, mutta saas nähdä koska se valmistuu. Sen verran paljon on tässä kaikkea muutakin menossa. Käytännössä kuitenkin yleensä mitataan Leq10 A-painotuksella. Eli melukertymä 10 minuutin ajalta, ja taajuuspainotuksena on A. Tässä tilaisuudessa nuo pyörivät hieman tilanteesta riippuen musiikin aikana 83-87 dB:n välillä. Eli ei siis mitenkään mahdotonta. Mutta, toisaalta, eipä meiltä pahimmillaan tullut muuta kuin laulut ja vähän pianoa PA:sta. On se kiva sitä varten roudata rokkikeikallekin riittävä PA ja 32-kanavainen mikseri mukana... :)

Ai niin, ja tuo rakennus on siis remontissa tällä hetkellä. Betonipölyä on joka paikassa, ja salin joutuvat kuulemma siivoamaan varsin usein. Himmenninkeskus oli aika kaamean näköinen, kun kaikki oli pölyn peitossa, se niistä suojauksista... Emme lisäksi voi ottaa kunnon autoa mukaan, kun käytännössä kaikki nuo vuokrasprinterit on korotetulla kopalla. Tuokin auto, mikä nyt on ollut käytössä, niin mahtuu juuri ja juuri korkeuden puolesta Paasitornin sisäpihalle. Jos olisi korkeampi auto, niin roudaus olisi vielä nykyistäkin hankalampaa. Ei siinä muuten mitään vikaa, mutta autoon mahtuu vain 2 henkeä, niin ei nuo paremmat puoliskot pääse pääkaupungissa asuvia sukulaisiaan katsomaan samalla kertaa. Mutta, sellaista se välillä on.

Ilmeisesti vielä kolmisen kertaa olisi tuo tänä keväänä. Niistä vain kaksi taitaa sattua TV Wake Upien kanssa päällekkäin, kuten tämäkin kerta, että täytyy nyt katsoa kuinka käy. Tosin, niihin on vielä aikaa... Sinällään vain ärsyttävää, että alkuvuosi ollut todella hiljaista keikkarintamalla, ja tänä viikonloppuna olisi ollut vissiin 5 keikkaa ainakin tarjolla ja lisäksi keikka muutakin kivaa tekemistä. Se on vain hiukan hankala revetä moneen paikkaan.

Mutta, nyt näitä kuvia.



Aloitetaan vaihteeksi kuvalla salista. Lava näyttää tosiaan asialliselta, mutta sali on muuten varsin kaamea sähköiselle musiikille.



Se on kanssa aika hauska, että toi on rakennettu "puolikerroksittain". Tuossa kyltissä ei siis näy kuin nuo puolikkaat kerrokset. Tasaluvulla olevat kerrokset puuttuvat siis. Milläköhän logiikalla nuo henkilöiden nimet on valittu? Kyseessä on siis paikan eri saleja/tiloja.



Eipä ollut aiemmin tullut tämän yhtiön hissiä vastaan.



Tuollaisen vois kyllä lisätä raideriin. Ei ihan jokaiselta keikkapaikalta tosiaan löydy kenkien kiillotuskonetta.



Näkymä talon FOH-aitiosta parvelta.


Toivottavasti tämä oli vain väliaikaisesti tuossa, eikä kyseessä ollut mikään kriittinen valopöytä. ;)



Ihan näppärästi kyllä saatu valot piilotettua näkyvistä.





Näkymä himmenninkeskuksesta. Eivät kuulemma edes harkitse kaluston putsausta ja huoltoa remontin jälkeen, vaan hankkivat suosiolla uusia. Ihan viksua on se. :)

2009-01-03 ja -04, King's Kidsien Ilonpäivät, Tampere

Taas on yhdet Ilonpäivät juhlittu. Tällä kertaa paikkana oli Sampolan koulun juhlasali, missä oli puolensa, molempiin suuntiin. Pienempi tila joten tekniikkaa tarvittiin paljon vähemmän, ja toisaalta, eipä suurempaan määrään olisi kai ollut edes varaa... Mutta pienempi tila myös tarkoittaa sitä, että kaikki piti ahtaa pienelle lavalle, mikä ei aina ole ihan yksinkertaista kun isoimmissa tanssiryhmissä on muutama kymmenen tanssijaa. Ja bändin piti mahtua sinne samaan aikaan.

Lisäksi roudaus tuonne on harvinaisen ärsyttävää. Toisessa kerroksessa tuo, ja valittavana on joko portaat tai ihan liian pieni 60-luvulla rakennettu hissi, joka ei edes pysähdy aina tarkalleen kerrosten kohdalle... Tuohon kului siis molempiin suuntiin mennessä yllättävän paljon turhaa aikaa, mutta sellaista se on.

Ehkä kuitenkin paras puoli tuossa paikassa oli sen intiimi tunnelma. Metro-areena on sen verran iso paikka, että siellä tunnelma ei ole ollut mikään kummoinen. Nyt kun oltiin tuollaisessa pienessä salissa, johon mahtui ~400 henkeä penkeille, ja joka oli melkein täynnä, niin tunnelma oli varsin erilainen.

Tänä vuonna ohjelmaa oli muutettu niin, että tanssiesityksiä ei ollut ihan niin paljoa. Kaikin puolin hyvä ratkaisu. Ei vähiten sen takia, että oltiin molemmat Jonzun kanssa vielä niin sekaisin Pirkkahallin jäljiltä, että sekoiltiin ihan liikaa noiden taustanauhojen kanssa... Paitsi se yksi väärä raita, mikä ei johtunut meistä. Meni siis toisaalta varsin kivuttomasti taas yksi viikonloppu tuon porukan kansssa. Kivahan siellä on tehdä töitä, kun järjestävä taho on mukavaa ja homma sujuu heidän kanssaan.

Ai niin, perjantaina erittäin hitaasti sujuneen kasauksen yhteydessä kuultua: "Jonzu, tuota, mitäs sitten?" "No, en minä tiedä, istu vaikka siihen lattialle kiireemmäksi aikaa ja ota rauhallisesti." *kolmas henkilö tulee paikalle* "Jaa, näinkö te ammattilaiset tapaatte roudata..." Joo-o, oli vähän puuhastelua paikoitellen meillä se homma. Mutta, ei onneksi ollut kiire mihinkään. ;)

Ensi vuoteen tämän osalta. Saas nähdä mitenkä silloin käy.



Miksaajien tämän kertainen maskotti. Huomaa hieno teipillä toteutettu ripustus. Meinasin laittaa kaulasta roikkumaan, mutta sen verran paljon oli lapsia kuitenkin tuolla, etten kuitenkaan viitsinyt. ;)



Kuva tuosta ihanasta hissistä. Ei ole koolla pilattu. Viimeinen alas lähtevä kuorma tällä erää kyydissä. Mm. tämän takia jätettiin iso mikseri varastolle, yms.



Ja tuossa vielä kuva hissin vakuuttavasta kerrosnäytöstä. Ei ole ihan uusinta tekniikka tuo.

2008-12-31, Nokia Mission Uusi Vuosi, Pirkkahalli

Joopa joo, olipas taas härdelliä tuolla. Mission piirissä tahtoo olla muutamia musiikkipuolen ihmisiä, jotka haluavat tehdä vähän turhan massiivisia projekteja. Nytkin mulla oli monitoritiskina 52-kanavainen Crestin LMx, josta saa 22 monitoriryhmää tehtyä. Käytössä tais olla joku 40 kanavaa ja 17 ryhmää. Tosin, olihan lavakin varsin iso, että sinne niitä kulmia uppoaa. Etenkin kun mielellään laittaa mahdollisimman suuren osan muusikoista omaan ryhmäänsä kun se kerran on mahdollista.

Mutta, menihän se näinkin. Vaikkakin pari vaihtoa meni vähän reisille. Illan pääesiintyjä Paul Wilbur teki soundcheckin vain itsensä ja kosketinsoittajansa osalta aamulla, ja kun loppu bändi saapui paikalle illalla, niin käytännössä jouduttiin tekemään kaikki alusta. Turhautumista ja ärsytystä jokaiselle osapuolelle. Ei näin. Niin, ja tilaisuus, jossa Wilbur esiintyi, venähti varmaan 45 minuuttia ylipitkäksi, ja lyhyeksi suunniteltu vaihtoaika seuraavaan tilaisuuteen kutistui näin olemattomaksi. Onneksi viimeisen tilaisuuden porukka oli sen verran kokenutta ja mukavaa, että saatiin se kuitenkin vedettyä kunnialla läpi. Pahoittelut vielä kerran muusikoille siitä, että en ihan kaikkia käsimerkkejä heti ymmärtänyt. Hengissä kuitenkin selvittiin, että eikös se ole tärkeintä? :)

Pieni varoituksen sana, jos joudut joskus keikalle tuonne Pirkkahalliin kun siellä on se ruohomatto paikallaan. Siitä isoimmasta, eli A-hallista, on nyt siis kyse. Akustiikan kannalta toki lienee hyvä tuo matto, mutta laatikoiden työntely on kohtalaisen monta kertaluokkaa raskaampaa. Ja mikä vielä ärsyttävämpää, staattista sähköä oikein leijui ilmassa. Koskit räkkiin ja sait räpsyn, kävelit metrin ja koskit taas samaan räkkiin, niin taas räpsähti. Melkein aina kun kätteli jotain ihmistä, niin räpsähti, yms. Eikä mitään väliä, vaikka noi mun turvakengät onkin ESD-mallia...

Kasaus päästiin aloittamaan tiistaina illalla joskus 19 aikaan, ja lopullisesti ruoholle päästiin joskus 20 jälkeen, kun saivat futisturnauksen hoidettua alta pois. Nukkumassa taisin olla joskus 3 jälkeen aamulla. Keskiviikkona tuohon päälle 09-06 päivä, ja kun vielä vatsa meni ihan sekaisin loppupäivästä (tai no, lähinnä yöllä purun yhteydessä), niin oli ns. aika nuutunut olo petiin päästessä. Koskaan aiemmin muista nukkuneeni yli puolen päivän, tällä kertaa Saana-Maarit tuli herättämään joskus puoli kahden aikaan torstaina. Että näin.

Olihan tuolla paljon kaikkia kommelluksia, mutta viattomien suojelemiseksi ihan kaikkea ei viitsi tänne kirjoittaa. ;) Tosin, kuvia tulee jossain vaiheessa ja sen verran nyt voin sanoa, että tulipa todistettua todellista psykologista miksausta. Wilburin kosketinsoittaja hihkaisi jotain lavalta, käännyin katsomaan, että mitäs siellä nyt tapahtuu ja saman tien kaveri viittasi, että nyt on hyvä. No, käyhän se noinkin....

Noin, nyt sitten ne kuvat. Vihdoinkin.



Jaa, että meinasitte sen videotykkitelineen laittaa just tohon. En ehkä olisi asiasta ihan samaa mieltä... :) Kuvassa myös Hessu ja Timo.



Turvallisia työmenetelmiä osa 1.



Turvallisia työmenetelmiä osa 2. Mutta eihän tuo voi kaatua, hyvänen aika, siellähän on neljä kaveria pitämässä alhaalla kiinni ja ylhäältä se nojaa tukevasti katon tukirakenteisiin. Eiku. Ja tämä oli siis se turvallisempi näistä kahdesta trussin pystytyksestä... :) Näihin kahteen trussiviritelmään tuli sitten kolme videotykkiä.



Jouni ja jokaiselle miksaajalle elintärkeät työkalut.



Jonzu demonstroimassa kuinka elintärkeitä nuo yllä mainitut työkalut oikeasti ovatkaan ja kuinka erästä niistä käytetään.



Monitorilandia ja vähän muutakin rojua.



Koko tekniikka-alue lavan vasemmalla puolella. Vasemmassa reunassa monitorointi, etualalla nauhoitus ja oikeassa reunassa video-ohjaamo. Onneksi Pirkkahallissa on tilaa....



Kyllähän sitä nyt jokaisella itseään kunnioittavalla roudarilla tarvii olla takka keikalla mukana. Varsin moni kävi myös kyselemässä makkaroiden perään. Tuo kyseinen läppäri vielä lämpenee sen verran pahasti, että melkein voisi jopa jotain paistaakin näppiksen päällä. ;)



Näkymä lavalle. Paul Wilbur bändeineen vauhdissa. Huomaa taustalla näkyvä lehti.



Lavalla Hautakankaan Pekan porukka. Huomaa vasemmassa laidassa näkyvä lehti. Väritys sekä lehtiruoto on tehty täysin valoilla. Ihan vaikuttavan näköinen oli kyllä paikan päällä. Oikeassa reunassa näkyy sitten tuo videoscreeni, jota varten se trussi pistettiin pystyyn tuonne taakse. Järjestelmän ohjaus tehtiin Hippotizerilla.

Jatketaan harjoituksia taas joskus.

2008-12-25, Hajatuksia joulupäivänä

Vuosi on kulunut melkein loppuun ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tämän syksyn aikana blogin päivitys on jäänyt vähän turhan vähiin, mutta yritän tulevaisuudessa parantaa tapani. Se saattaa jopa olla mahdollista, kun ainakin vielä tällä hetkellä keväästä vaikuttaa tulevan kevyempi kuin mitä syksy on ollut. Mutta, toteutuuko tuo oikeasti, niin sen näkee sitten juhannuksena. :)

Edellisen blogimerkinnän jälkeen on ehtinyt olla muutama keikka. Miksauskurssin päätöskonsertti Akun Tehtaan hallissa, vuoden viimeiset Wake Upin kuvaukset sekä kavereiden häät.

Tehtaalla oli ohjelmassa 4 bändiä, ja enemmän kuin erittäin positiivista oli, ettei yksikään noista ollut hevimeteliorkesteri. Meidät oli jaettu neljään ryhmään, ja jokainen ryhmä vuorollaan hoiti seuraavat tontit: FOH, monitori, lava ja nauhoitus.

Yllättävän hyvin tuo meni, vaikka liian monta kokkia ei olekaan koskaan toimiva ratkaisu. Ja pääsipä sitten kokeilemaan miltä tuntuu Digicon D5:llä tehdä oikeasti jotain. Toisaalta, ehkä hyödyllisempää oli kuitenkin tuo LS9:n käyttö monitoreissa, sellainen kun oletettavasti tulee hieman useammin vastaan... Meidän FOH-vuorolle sattui salsabändin miksaus. On kyllä varsin haastavaa tehdä ensimmäistä kertaa jotain noinkin erilaista musiikkia, pitää ottaa varsin erilainen lähestymistapa siihen, jos nyt vertaa johonkin perus rokpoppiin. Mutta, kivaa oli. Ja kurssista oli paljon hyötyä, harmittaa kun se on nyt ohi. :( Sellainen olisi kai tarkoitus järjestää toistamiseen ehkä 2010, joten kannattaa pysyä kuulolla. Ja jos vain mahdollista on, niin mennä ehdottomasti mukaan! Koulutuksesta on aina hyötyä.

Wupissa testattiin neljättä kameraa vihdoinkin. Ei se kai ihan huono ratkaisu ollut, kun ohjaaja sitä tuntui käyttävän jonkin verran. Mutta, pitääpä muistaa kysellä Markukselta, mikä on editoijan näkemys asiasta. Ja yrittää itse bongata tuo jakso sitten töllöstä, niin näkee itsekin miltä se näyttää kokonaisuutena. Ai niin, ja koska kuvaukset olivat 6.12., niin pitihän se nyt saada linnanjuhlat näkymään keittiöväelle. Meinasi vain olla hieman haastavaa, kun ilmeisesti koko talosta oli netti poikki juuri tuona viikonloppuna. Mobiilinetti kuitenkin palveli yllättävän hyvin, ja jaksoi pyörittää streamia varsin kivasti. Kiitoksia ylelle hyvin toimivasta streamista!

Niin, ja ne kaverin häät. Sinällään koomista, että juuri pari viikkoa ennen häitä oltiin puhuttu erään toisen kaverin kanssa, että tullaanko me tuonne. Siinä vaiheessa ei vielä kutsua ollut, muta seuraavana päivänä puolen päivän aikaan tuli morsiamelta puhelu. Onneksi sattui ko. viikonloppu olemaan minulla vapaata, ja sattuipa kalustoakin olemaan saatavilla. Ainahan se on kiva kavereiden häihin hoitaa tekniikka, vaikkakaan en enää koskaan lähde yksin tekemään tuollaista. Tai oikeastaan mitään, missä pitää paikalle roudata enempää kalustoa kuin pari mikkiä. Oli minulla roudari pystytyksessä ja purussa apuna, mutta Markus A. ei sitten voinut jäädä juhlien ajaksi, ja ja ja... Vähän meinasi alkaa ahdistaa kun piti juosta koko salin läpi säätämässä kaikkea lavalla. Mutta, jotenkin siitä selvittiin ja yleisö kai tykkäsi. Siltä ainakin vaikutti. Pahoittelut kuitenkin pianistille siitä monitorin pätkimisestä ja samoin muulle bändille, että se puoli ei oikein toiminut kunnolla. Ei sitä kuitenkaan yleisössä huomannut! Kiitoksia hyvästä vedosta! Saliin kuulosta varsin hyvältä kaikki.

Nyt sitten pitäisi vielä vähän yrittää noita jouluruokia syödä. On kyllä varsin täynnä olevan tuntuinen olo, vaikka mitään en olekaan syönyt. Eiku.

Lisäksi pitäisi vääntää versio x uuden vuoden kanavalistasta. Saas nähdä mitä siitä(kään) tulee, ihan liikaa kanavia ja kaikkea muuta stressin aihetta. Monitorilautaan tulee noin 50 kanavaa, fohille vähän enemmän. Ja tämä senkin jälkeen, vaikka kuoro- ja viulukanavat on summattu yhteensä neljään kanavaan... Monitoriryhmiä tulee kai 16 ja kulmia lavalle parikymmentä. Ai niin, ja tämän lisäksi koko homma otetaan nauhalle. Osa kanavista FOHin direct outeista ja viulu- sekä kuorokanavat summauspöydän direct outeista. Ei sitä näin pitäisi tehdä, mutta katsotaan kuinka käy. Onneksi monitoripöydästä ei pitäisi lähteä mitään nauhoitukseen liittyvää, niin mun ei tartte stressata asialla... :)

Tuolta voisi yrittää taas saada jotain kuvia ja ehkä tekstiäkin. Katsotaan nyt. Hyviä jouluja kaikille roudareille ja työntäyteistä vuotta 2009. Olkoon teillä paljon mielenkiintoisia keikkoja!

Ugh. Tornio kuittaa ja vaikenee.

2008-11-16, Maata Näkyvissä 2008, Turku

Noin, selviittiinhän siitäkin tapahtumasta sitten. Yllättävän kivuttomasti kaikki kuitenkin meni, eikä meilläkään mitään kovin isoja ongelmia ollut. Toki aina kaikkea pientä sattuu ja tapahtuu, mutta kokonaisuutena asiat toimivat hämmästyttävän hyvin.

Purku kesti vajaa 3 tuntia, mikä on kyllä ihan mukava suoritus, kaapelia oli kuitenkin vedetty varsin kunnioitettava määrä ja sen selvittäminen ei aina ole sitä nopeinta hommaa... Ääni ja valo vietti purun kimpussa noin tuplat tuohon verrattuna. Ei sekään kyllä paha suoritus ole, tavaraa oli kuitenkin heillä se 4 kuorma-autollista... Mutta toisaalta, kun on paljon väkeä pakkaamassa ja työntämässä laatikoita, niin meneehän se nopeasti.

Joitain huomioita voisi nyt kirjoitella. Pyrot eivät ole kivoja kameramiesten kannalta, jos yhteistyö ei oikein suju pyropuolen suuntaan. Kaksi bändiä käytti pyroja tällä kertaa, ja ensimmäisen bändin osalta ei kuulemma ollut mitään ongelmia. Toisen kohdalla taas pari lavalla ollutta kameramiestä joutui pysymään ihan onnettomissa paikoissa melkein paikallaan, että varoetäisyydet tulisi täytettyä. Ja kuitenkin muusikotkin olivat paljon lähempänä. Ei jymmärrä. Jos vain olisi Kunnon(tm) käsiksen lukija, joka osaisi varottaa ennakolta nuo pyrot, niin kyllähän ne saisi huomioitua. Tulisi parempaa kuvaakin kun ohjaaja osaisi leikat sopivasti... Mutta, tää on tätä.

Lisäksi valoissa oli paljon parantamista TV-kuvan kannalta, mutta niinhän se yleensä on. Näyttävien valojen tekeminen TV:hen vaatii kuitenkin varsin erilaisen lähestymisen kuin näyttävien valojen tekeminen paikan päälle. Olihan ne valot paikan päällä kivat, en minä sitä kiistä. Enkä halua tosiaankaan halua haukkua tai kritisoida ketään. Mutta, josko ensi vuonna mietittäisiin asioita enemmän myös TV:n kannalta, kun tuosta on kai tarkoitus tehdä jotain tallennettakin. On kuitenkin tapahtuman 25v-pippalot tiedossa. Odotan mielenkiinnolla. :)

Noin, jos nyt saisi niitä kuvia tännekin. Kärsikää. Tai nauttikaa, ihan kuinka vain. :)



Tästä se lähtee. Monitorilandia nousee.



Lavan päälle tulevat trussihirvitykset rakenteilla.



Trussia, kaiuttimia (l'Acousticin jotain subeja), valoja ja kaikkea muuta sälää. Tuota isoa trussiakin kului ihan määrissä. Onhan se toki ihan kivaa käyttää, kun on sen verran isoa joten siihen on helppo ripustaa kalustoa. Ja on kiinteät pyörät. Mutta, no. Ei sekään täydellistä toki ole :)



Tuossa sitten vasemman puolen päätekattaus. PA oli siis noita em. subeja, JBL:n isoa Vertecciä ja sidefillit sitä Tampereen RMC:n Martin Audiota(vai mikä se nyt taas olikaan...) Mutta, koska en ollut äänitiimissä, niin sen enempää ei sitten tullut ihmeteltyä. Ihan hyvältä se kattaus kuitenkin kuulosti. Ainakin kun oli korvatulpat ja eristävät komiluurit päässä. ;)



Tuossa sitten kuva himmenninlandiasta.



Kertooko FOH-alueen koko jotain siellä olijoiden tietystä kompleksista? Mene ja tiedä ;) Toisaalta, eipä tuolla nyt ollut kuin 3 isoa miksauspöytää (ja pari jotain apupöytää), 2 valopöytää, ja taustascreenien ohjaus. Ai niin, ja yksi meidän kameroistamme.



Ja tässä vielä kuva lintuperspektiivistä. Trussia oli ihan kivat määrät, ja kaikenlaisia valoja niissä roikkumassa. Screenejä oli lavan takana 9, joille ajettiin grafiikkaa yms ja "salin puolella" 3, joihin ajettiin mm. meidän videokuvaa, tiedotuksia, laulun sanoja ja muuta sekalaista.



Ja sitten videopuolen kimppuun. Tarkkaamo oli tuon tepsin lakanan takaa löytyvän käytävän varrella.



Ossi kytkemässä videopuolen pääräkkiä.



Tuossa se räkki edestäpäin. Sisältää siis videomikserit, kameroiden ohjausyksiköt (CCU:t siis ammattimurteella), comi-interfacet yms muuta sälää.



Eikös ole ihan pätevän näköisiä ripustuksia. ;) Nippusidettä kului kyllä määrissä, kun kaapeleita ja muuta sälää jouduttiin lennättämään. Mutta siitä lisää kuvia myöhemmin.



Kuvassa näkyy "videokartat", eli mitä ja missä. Noiden pohjalta sitten ruvettiin rakentamaan.



Kuva tarkkaamosta. Veikko ja Jouni säätämässä.



Pojat ihmettelevät jibiä. Se on siis tuollainen pieni kraana, eli käytännössä pieni "nosturi" kameralle. Saadaan tehtyä kivoja kamera-ajoja vaikka yleisön päiden päältä, tai jotain. Onhan tuo kiva, mutta roudaukseen ja kasaukseen kuluva työmäärä suhteessa siitä saatavaan hyötyyn on kyllä sen verran pieni, että ihan joka keikalle tuollaista ei kannata edes harkita...




Tässä pari kuvaa noista kaapelien lennätyksistä. Äärimmäisen ärsyttävä rakennettava, kun ei kunnon ripustuspisteitä ollut, ja kun ei tuo kaapelinippu myöskään ole mikään ihan kevyt... Mutta, kuvassa näkyy ensiavun ovi tuossa kohtaa, mistä kaapelit tulevat alas, niin lienee helppo ymmärtää miksi tuo piti tehdä.





Ja tässä kuvia siitä kaapelien kynnykseenupotuksesta. Kai se nyt sitten oli hyvä. En minä tiedä. Mutta puheenaihetta siitä ainakin sai, niin ei se ihan turhaksi siis jäänyt. ;)



Hessun oikea silmä otti yhteen kameran etsimen kanssa ja tässä lopputulos. Livenä näytti vielä pahemmalta tuo. Meinasi kuulemma olla vähän hikistä hommaa. :) Niin, ei siis ollut kuin likaa, mutta kuitenkin.



Osa Teran kitarakaappiarsenaalista. Tuollaisia on kyllä helppo roudata, se on pakko myöntää. ;)



Ja loppuun vielä kuva lavasta valmiina. BobK on ruotsalainen bändi, tai näin ainakin ymmärsin, ja soittivat sunnuntaina. Varsin hyvä lavashow ja muutenkin bändi rokkasi.

Turku kiittäää, kuittaa ja vaikenee. Ensi vuoteen!

Blgiin kyllä tulee päivityksiä ennenkin tuota. Ainakin toivottavasti. ;)

2008-11-15, Maata Näkyvissä 2008, Turku

Istun junassa Helsingistä Turkuun. Taisin jotain mainitakin, että meinaa olla vähän härdelliä tämä viikonloppu, ja sitähän se tosiaan on. Eilen (eli perjantaina) illalla tultiin autolla Klaukkalaan, ja tänään käytiin vähän ulkomailla asuvia sukulaisia tapaamassa, ehdin jopa kolmisen tuntia niitä nähdä. Sen jälkeen pitikin jo koittaa selviytyä junalle. Harmittaa vain kun myöhästyin noin 2 minuuttia edellisestä junasta ja joutui sitten lusmuamaan asemalla tunnin verran. Se ei ole koskaan mitään kauhean kivaa kun ei tuolla Helsingin asemalla edes ole penkkejä juurikaan. Mutta, hengissä selvisin junaan asti. :)

Mitähän sitä on edellisen päivityksen jälkeen tapahtunut? Niin, saatiin kaikki kasaan ja mitä nyt ensimmäisen tilaisuuden aikana ehdin vähän haistella, niin pääosin homma toimi yllättävän hyvin. Toki aina on parannettavaa, mutta ottaen huomioon muutamat hetket kasauksen yhteydessä kun melkein meinasi alkaa hirvittää, niin asiat olivat kunnossa. Itse jouduin (tai pääsin?) kameran taakse, mikä oli yllättävän kivaa. Jalat vain meinasivat tuossa puutua, täytyy roudata sinne tuoli jos vielä joutuu sen kameran taakse.

Yllättävän kivaa jälkeä kyllä tulee seitsemällä kameralla, mutta onkos se nyt mikään yllätys. :) Vielä kun valot on edes sinne päin toimivat ja ohjaaja on joskus ennenkin tehnyt kyseistä hommaa, niin mikäs siinä. Niin, ja yksi noista kameroista on vielä jibin päässä (se sellainen pienehkö kraana, jos se termi kertoo enemmän), joten kivaa kuvaa yleisöstä ja lavaltaa tulee helposti.

Ai niin, pari sattumusta perjantain osalta tulee mieleen. Palotarkastajan kanssa meinasi tulla vähän ongelmia, kun kuulemma palo-ovi ei saisi olla auki ja meiltä nyt meni varsin iso nippu kaapeleita sen läpi. Pienen palaveroinnin, kädenväännön ja pähkäilyn lopputuloksena kynnyksestä vedettiin rälläkällä pala pois, että saatiin kaapelit upotettua siihen ja ovi kiinni. Käyhän se toki näinkin :)

Kontekstistaan irroitettuna myös kysymys 'Voitko kertoa miten löytäisimme joulumaahan?' saattaa herättää hieman hilpeyttä. :) Tarkoitus siis oli vain löytää kyseisen nimisessä paikassa sijaitseva työväenruokala. Löytyihän se toki lopulta, mutta aika monta kertaa käveltiin Hessun kanssa vähän harhaan. Toisaalta, tulipa paikat vähän enemmän tutuiksi...

Tänään olisi viikonlopun pääkonsertti vielä tiedossa, ja sen jälkeen joku iltatilaisuus. Katsotaan nyt mitä niistä(kin) tulee. Eiköhän kuitenkin ihan hyvää.

Nyt matka jatkuu ja elämä myös. Ehkä. Toivottavasti.

Adios.