Vuodet vieriä saa....

Ei nyt ihan vuotta ole onneksi edellisestä kirjoituksesta kulunut, mutta lähes. :)

Jostain syystä kirjoittelu hiipui viime syksynä, osasyyllinen taisi olla hieman harventunut keikkatahti. Kun ei ollut kirjoitettavaa usein, niin ei sitten tullut kirjoitettua ollenkaan. Nyt kuitenkin on taas joitain mielenkiintoisia keikkoja ollut, ja näyttää niitä olevan myös tulossa, eli pieni mahdollisuus uusille teksteille on olemassa.

Toinen osasyyllinen tuohon kirjoittelun hiipumiseen saattoi olla myös päivätyöt. Sen verran vielä stressasi uusi työ viime kesänä, että ei oikein jaksanut miettiä mitään ylimääräistä. Nyt alkaa olla sen verran jo päässyt sisälle työhön, että stressitaso on madaltunut selkeästi, ja jaksaa taas miettiä kaikkea muutakin.

Päivätöiden osalta saatan silloin tällöin jotain laittaa tänne, vaikka valitettavasti parhaimpia herkkupaloja siitä maailmasta ei voi julkiseen levitykseen laittaa. Ehkä jotain kuitenkin.

Voisin aloittaa seuraavalla kuvalla, jonka ottamiseen myös kaikki tämän blogin seuraajat ovat pennosensa antaneet. Kuva tuli nimittäin otettua Ateenaan suuntautuneella työreissulla, jonka rahoitus tuli eräästä EU-projektista. Kiitokset siis teille! ;) Olimme tuolla marraskuussa, mutta ikävä kyllä mellakoiden väliviikolla. Yritimme kyllä muiden suomalaisten kanssa löytää edes yhtä pientä mielenosoitusta, mutta kreikkalaiset tuntuivat silloin lakkoilevan jopa mellakoinnista. Ei ole helppoa, ei.

Photoshopatun oloinen Puukorva Akropoliin edustalla.

 

 

 

 

Vaikka siis päivätyöt ovat kuluneen vuoden aikana vieneet aika hyvin mehut pienestä insinööristä, niin keikkailua en ole jättänyt, enkä ainakaan toistaiseksi ole jättämässä. Keikat tarjoavat hyvän hengähdystauon ja sopivissa määrin nautittuna auttavat rentoutumaan. Ymmärtääköhän kukaan sitä... Toisaalta, onhan se vähän koomista, että viikonloppuna olen roudaamassa kalusteita ja työntämässä laatikoita, ja maanantaina osallistun erään miljoonaluokan projektin tekniseen palaveriin...

Se on tosin myös tullut huomattua, että keikkahommissa opittuja taitoja voi hyödyntää myös tuolla päivätöiden puolella. Erilaiset vianselvityksessä tarvittavat taidot ovat hyvä esimerkki. Vuodet rikkinäisiä (tai puuttuvia ;) kaapeleita/liittimiä ja temppuilevia laitteita metsästäen ovat antaneet aika hyvän pohjan lähteä ihmettelemään ongelmia myös tietoliikennepuolella. Toki siellä ne ongelmat ovat erilaisia, mutta varsin usein tuntuu allekirjoittaneen intuitio osuvan oikeaan nopeammin kuin työkavereiden... Olenpa myös yhden pa-kaiuttimen ostanut tuonne! Tosin kyseessä oli vain pieni torvikaiutin erään turvajärjestelmän kylkeen, mutta kuitenkin...

Mutta, sitten keikkojen pariin. Kaikenlaista on tullut tehtyä, vaikkakin keikkaprofiili on hieman muuttunut. Videokeikkoja on ollut enemmän, ja äänikeikkoja vähän vähemmän. Ei se toisaalta haittaa, mutta taas toisaalta olisi kiva päästä äänitiskinkin taakse. Jos siis aikataulu olisi vähän väljempi kuin Idän Ihmeiden kanssa taannoin... 2 koulukeikkaa, siirtymään autolla kului aikaa 10 min, vaihtoaikaa vetojen välissä 1,5h ja toki kalusto piti purkaa ja kasata tuossa välissä. Niin, ja pakata siihen autoon+kärryyn ja roudata toiseen paikkaan. Vähän turhan kireä aikataulu allekirjoittaneen makuun. ;)

Ja videokeikoilla olen viime aikoina joutunut lähinnä kameran taakse. Ei sekään nyt haittaa, vaikkakin lavakamera saattaa toisinaan hieman ahdistaa. Ainakin kun siihen joutuu varoittamatta. ;) Mutta, nyt kun on pari keikkaa takana, niin pakko sanoa, että yllättävän hyvin siihen pääsi kiinni kun on istunut eräitä tunteja tarkkaamon päässä. Ei toki kroppa vielä tottele kuten kokeneemmilla, mutta onpa edes jonkinlainen hajatus olemassa sen puolesta, että mikä voisi ehkä näyttää hyvältä. Ja toisaalta, mikä ei todellakaan näytä hyvältä.

Mutta, nyt nukkumaan, huomenna täytyisi viedä auto katsastukseen heti aamusta ja lähteä sen jälkeen konttorille vääntämään taas muutama Excel-taulukkoa nätimpään kuosiin. Täytyy käydä kuva-arkisto läpi jossain kohden, josko siellä olisi jotain edes semikiinnostavia kuvia. Lempäälä kiittää. Ja kuittaa.

Parempi myöhään....

Kevään aikana on tapahtunut varsin paljon, ja siitä syystä johtuen ei ole oikein ollut energiaa raapustella tänne mitään. Suurin muutos oli työpaikan vaihdos, jonka takia vaativuustaso ja vastuut kasvoivat aika monta kertaluokkaa suuremmiksi kuin vanhassa paikassa. Toisaalta, näkyyhän se sitten myös palkassa, ainakin vähän...

Nykyään työnantajana on Emtele ja toimin siellä projektipäällikkönä sekä ICT-asiantuntijana. Kyseessä on pieni firma, joten työtehtävät ovat enemmän kuin hieman monipuolisia. Tuolla on pari kuvaa eräältä työkeikalta. Ei siitä sen enempää, firman sivuilta saa hieman kuvaa siitä, että mitä me käytännössä teemme.

Tämän lisäksi Wakeuppien TV-tuotanto loppui toistaiseksi, ja olen nyt ensimmäistä kertaa v. 1997 jälkeen tilanteessa, jossa mitään säännöllisiä tekniikkavastuita seurakunnan suuntaan ei ole tiedossa. Yllättävän vähän on tähän mennessä ahdistanut. :) Mutta, mielenkiintoista sinällään nähdä, että onko sillä saralla jotain tiedossa tulevaisuudessa. Muutenkin keikkahommat vähentyneet osittain uuden työntakia, mikä toisaalta on ihan hyväkin näin alkuvaiheessa. Sen verran paljon vie energiaa tuo uuden homman opettelu.

On tässä nyt kuitenkin joitakin keikkojakin ollut, muutama miksausjuttu, ja jokunen ihan puhdas laatikontyöntöroudaus. Vappuna piti olla videonakki Vappugospelissa, mutta samalla viikolla nappasin oletettavasti noroviruksen työreissulla Helsingissä, ja koko vappuviikonloppu to-su meni sen kourissa. Harmitti kyllä enemmän kuin paljon, kun tuolla olisi ollut parikin mielenkiintoista bändiä. Mutta, aina ei voi voittaa.

Seuraavaksi jotain kuvia menneeltä keväältä.





Viimeisinä viikkoina TTY:llä kävin hyödyntämässä paikan kaiutonta huonetta ja mittasin oman mittamikkini vasteen. Eipä se käytännössä ollut muuttunut ostohetkestä. Ihan samaan tulokseen en päässyt, mutta sen verran vähän oli eroa, että mittavirheen piikkiin menee. Ihan kiva oli saada tuo varmistettua, ja mielenkiintoista toki aina kokeilla ja oppia uutta mittaamisesta.



Ja kuten sanoin, varsin monipuolisia hommia joutuu töissä tekemään. Kuka muu voi väittää roudanneensa useamman tuhannen euron palvelimen Ikean kassissa junalla Hämeenlinnasta Tampereelle? Todellinen kannettava kone, ja toisaalta, junassahan on nykyään saatavilla sähköä.... Toisaalta, kanssamatkaajat eivät välttämättä arvostaisi tuollaisen 1U-räkkipalvelimen tuuletinmeteliä. ;)



Sitten vuorossa Markkinagospel Kangasalla, ja monitorilandia sekä päkstake. Joku vanha nuorisoseurantalo tms. se paikka oli.



Ja tapahtuman bassokattaus.



Voi sen screenin toki noinkin laittaa. Toki ehkä vähän pienempi olisi riittänyt... Toisaalta, jos tuo oli saatavana jotenkin helposti, niin eihän siinä mitään.



Ja kyllä se tahtoo av-tekniikka olla nykyään varsin tietoteknistä, kuten ruutujen määrästä voi päätellä.



Tuossa vielä kuva salista. Ei ollut kauhean iso paikka, mutta hyvin sinne sovittiin. Paitsi tietysti äänen osalta, mutta....... :)




Jos joku tietää, mikä ihme tämä on, niin kertokaa toki. Noita roikkui jokaisen ikkunan yläpuolella. Ja kyllä, sähköä johdettiin siis noihin etupuolella näkyviin lenkkeihin... Toisaalta, muuntajan kautta, eli varmaankin oli 5/12VDC, mutta silti. Ei olisi kyllä itselle tullut mieleen tuollainen ratkaisu...



Vuosittainen Nokia Mission BreakForth ja monitorimiksaajan kuulokeliitinratkaisu. Luureissa on sen verran lyhyt kaapeli, että täytyi laittaa jatkopiuha, ja koska käytin IEM-nappejakin jossain kohden, jossa oli vielä lyhyempi piuha, niin halusin tuon katkoksen johonkin järkevään paikkaan. Ihan riittävän hyvin se toimi.



Tuossa näkymä valoarsenaalista. Liikkuvia noin parikymmentä, moleja taisi olla 16 kpl, par-kannuja jokunen, muutama skanneri ja etufresut. Sinällään kyllä kävi jännä tapaus viimeisenä päivänä, kun iski pieni ukkonen päälle ja notkautti vähän sähköjä. Liikkuvista sammui osa, ei mitään yhteistä tekijää noilla. Eli sammuneet ei olleet samassa vaiheessa/samassa roikassa, ja samasta vaiheesta/roikasta ei sammunut kaikki. Eli ihan satunnaisesti meni. Ja kolme lamppua koko setistä veti itsensä yllättävän jännitekuopan takia safe-modeen, joka vaati IVO-bootin. Eli virrat pois/päälle. Jos MAC250-sarjan lamppuihin tulee NIE-virhekoodi, niin se tarkoittaa tuota.



Tapahtuman pääesiintyjän, Paul Baloche-bändin solistin Paul Balochen laulumikin eq-käppyrä monitoritiskissä. Kaveri veti napeilla, kulmalla tuollainen olisi ollut jo aika extremeä. Mikä tuli huomattua siinä kohtaa, kun pari kertaa joku muu tuli tuohon mikkiin laulamaan ja piti nopeasti saada kulmiin ääntä. Eihän se sitten sujunut ihan niin hyvin, kuin olisi pitänyt...



Tässä itse herra Paul Baloche.



Tässä bändin kitaristi. Harvoin kyllä kuulee niin maukasta kitarasoundia ja loistavaa työskentelyä. Vaikka kaappi olikin suunnattu suoraan monitoritiskille, ja oli _kovalla_, niin silti piti aina välillä jäädä nauttimaan soundista. Tosin, olihan mulla tulpat korvissa, mutta kuitenkin... :) Backline rentalilta oli tuotu pari kappaletta Vox AC30:ä (muistaakseni mallinumero oli tuo, vanhoja elämää nähneitä putkireleitä kuitenkin) ja kitaristi oli ihan viiliksissä. Olisi halunnut ostaa ne, eikä voinut uskoa, että toinen niistä oli ihan vain varalla mukana. Ihmetteli, että mistä tuollaisia oikein löytyy.



Tässä vielä kuva koko bändistä. Oli kyllä harvinaisen mukava orkesteri. Leppoisia kavereita ja yhteistyö oli helppoa. Niin, jos joku ihmettelee, niin kiipparisti soitti myös bassoa. Ja lauloi.

Oli kyllä mukavan vähän lavameteliä, kun kolme jäsenistä soitti napeilla, ainoastaan kitaristilla oli kulma. Hänkin olisi halunnut napit, mutta meiltä loppui kalusto kesken. Ja kun tapahtuman kaksi muuta orkesteria sitten soitti pääosin kulmilla, niin sen kyllä huomasi...

Ai niin, jälleen tuli huomattua, että artistin itse mukanaan roudaamiin langattomiin laitteisiin pitäisi aina suhtautua varauksella. Eräs ulkomaaneläväpuhuja toi itselleen langattoman korvanapin, johon piti ajaa _vain_ ja ainoastaan häntä itseään. Muuten ihan mukava kaveri, tuo vain vähän hämmensi. Ja tietysti ensimmäisen vedon aikana kaveri oli unohtanut vaihtaa patterin, tuli ihmettelemään jälkeenpäin, että oli yrittänyt viittoa mulle ja silti ei ollut kuullut mitään. Mutta, tää on tätä.

Ensi viikolla olisi konferenssi, ja sitten onkin kesä ihan tyhjänä keikoista. Mutta, eiköhän niitä jotain vielä tule eteen. Palataan kunhan taas on jotain kerrottavaa. Ja jaksaa ruveta raapustelemaan... :)

2011-01-22, Valoinstallaatio, Ylöjärvi

Olipas taas vähän erilainen keikka. Aika harvoin sitä lunta joutuu lapioimaan (etenkään kun sen ei pitänyt olla meidän homma), eikä myöskään noiden tykkien säätö. Mutta toisaalta, päästiinpä sitten nopeammin kotiin... Kyseessä oli siis ilmeisesti TTVO:n oppilaiden toteuttama valo/videoinstallaatio Ylöjärven kaupungintalon ympäristössä. Muutama kuva siitä tuossa alla.



Tuossa sääsuoja videotykille. Materiaaleina 2 kpl tuollaista 1x1m kokoista lavaa ~1,5m jaloilla, etuseinä plexiä ja tuo musta kangas sadesuojana. Ihan söpön näköisiä olivat. Ja tämä teline kaivettiin siis lähes keskelle tuota isoa lumikasaa, onneksi Hanna jaksoi heiluttaa lapiota.



Tuossa kuva toisesta telineestä, takana näkyvästä pakettiautosta hoidetaan koko komeuden ohjaus.



Tuossa vielä jonkinlainen kuva kokonaisuudesta. Valaistus muutamalla citycolorilla, citysourcella ja dts:n liikkuvalla led-washilla.

2011-01-06, -07 ja -08, Ilonpäivät, Sampola/Tampere

Viimeinen kerta tätä vuosittaista rutiinia. Ensi vuonna Ilonpäivät pidetään nimittäin Siilinjärvellä. En tiedä, toisaalta vähän haikeaa, mutta toisaalta ihan hyvä näin. Ainakin tuo Sampola paikkana alkoi jo vähän turhauttaa, eikä vähiten roudauksen takia... Sitten taas toisaalta, kyseessä on varsin leppoisa ja mukava keikka kuitenkin kaikilta osin, niin sellaisen poisjääminen on aina vähän sääli. Juttua viime vuoden tapahtumasta.

Kyseessä siis on King's Kids-työn vuosittainen tapahtuma, joka tähän mennessä on pidetty Tampereella. King's Kids-toiminnassa tanssilla ja musiikilla on tärkeä osansa, mikä näkyy tapahtuman ohjelmassa varsin pitkälti. Erilaisia tanssiesityksiä on useita, ja onpa siellä välillä ihan live-musiikkiakin esitysten taustalla.

Viikonloppu sujui pääosin ihan mallikkaasti, mitä nyt pienissä jutuissa mokailtiin ihan liikaa, mutta sellaista se elämä on. Ja kaikkia "mokia" ei voi edes laittaa meidän syyksi, kerrankin jäi CD tunnistumatta. Lisäksi ilmeisesti nuo mokat olivat pääosin taas niin pieniä, että se ei yleisöä haitannut, kiitoksia lähinnä sateli viikonlopun jälkeen. Sellaista se on kun samojen tyyppien kanssa tekee töitä, ja sopivalla asenteella. :)

Ehkä pahin itselle sattunut moka tuolla oli vasemman jalan skandaalin saattaminen hieman väärän sijaintiin. Olin siis kiipeämässä FX-räkin vierestä ylemmälle penkkiriville, ja siinä matkalla kolhaisin vähän räkkiä. Lopputuloksena yksi katkennut säätöpotikka D2:sta, ja kahden alemman M1:n säätöpotikoitten pyöräytys "muutaman" kierroksen verran. Alkoi kuulostaa laulu hieman jännältä, kun kaikuun oli päätynyt decay-ajaksi 14s... ;) Aika hyvin kyllä osuttu, vaikka itse sanonkin.

Ja sitten kuvakavalkadi. Olkaatten hyvät.



Kuva salin takaa. Nouseva katsomo, eikä tietystikään mitään kunnon paikkaa mikserille. Mutta kyllähän sen casejen avulla saa penkkien väliin asemoitua. FX-räkki onneksi mahtuu juuri sopivasti penkkirivien väliin. :) Huomaa myös PA-kaiuttimien suuntaus. Ensimmäiset rivit jäävät kyllä aika huolella ulos niiden suuntakuviosta. Lisäksi tuo vasemman puoleinen subbari osoittaa vähän outoon suuntaan, vaikka kyllähän subbari toisaalta on "ympärisäteilevä"...



Salin hieno valojen ristikytkentä. Ei liene ihan tältä vuosikymmeneltä... Tässä kohtaa täytyy tosin todeta, että koko rakennus on menossa isoon remonttiin tämän vuoden huhtikuussa, että eiköhän tuollekin osastolle jotain tapahdu.

2010-12-30 ja -31, Nokia Mission uusi vuosi

Eipä mitään maata järisyttävää. Aika saman kaavan mukaan mentiin kuin aiempinakin vuosina, mitä nyt musiikkipuoli oli jälleen kerran pykälän järkevämpään suuntaan. Ei edes yhtä viulua tällä kerralla! Tosin, sinällään vähän koomista, että melkein eniten stressiä aiheutti vieraileva israelilainen artisti, silloin kun lauloi vain taustanauhansa kanssa. :) Kuvaa aika hyvin sitä, että tuo perusylistysbändi alkaa olla sen verran tuttu tapaus, että niiden kanssa pärjää jo varsin hyvin.

Vielä kun saisi järkevämmät monitorit käyttöön... Ja järkevämmän tiskin. Mutta, kyllä tuollakin nyt pärjää noissa kisoissa, kunhan vain saa eq:t monitoreille.

Mitähän vielä. Eipä siellä mitään ihmeitä tapahtunut, aikataulukin oli niin väljä, että kasauksen ja vedon välisenä yönä sai nukuttua yli 8 tuntia! Jotenkin oli vähän sellainen olo, että mitä me nyt on tehty väärin... :) Kiva kyllä välillä näinkin päin.

Ja sitten ne pakolliset kuvat.



Lavastukseen kuului tällä kerralla led-molton taustalla, ja nuo hiutaleet edessä. Kunhan tuon led-virityksen sai toimimaan, niin varsin kivan näköistä jälkeä sillä sai aikaan. Kuva sinne ajettiin Hippotizerilla, milläs muulla...



Ilmeisesti hiutaleet olivat jostain kierrätysmateriaalista, päätellen taustapuolen ulkoasusta... :)



Tässä vielä kuva koko lavasta. Liikkuvia oli kolmisenkymmentä, muutama blinderi ja etuvalot. Valotiskinä GrandMA.



Kuvassa tuon suomalaisen orkesterin pianisti, ja taustalla led-moltonia.



Allekirjoittaneen jo tuttuakin tutumpi työpiste. Huomaa erityisesti nalle yläkulmassa. Näkyy vähän huonosti, mutta sijaitsi monitorilandian huutocomi-kaapin päällä.



Edellisessä kuvassa näkynyt osasto hieman tarkemmin. Taaempi mikseri oli intercomia varten, pitihän se saada kuulumaan sekä FOHiin, monitorilandiaan että nauhoitukseen. Edessä oleva mikseri liittyi allekirjoittaneen kuuntelujärjestelmään. Ja läppäri nyt kuuluu aina vakiovarustukseen. Mukana tietysti ainoastaan Smaartin takia (monitorien viritys sekä rta/spektrogrammi keikan aikana), eikä missään nimessä nettiin pääsyn takia. Ehei.



Vielä yksi kuva PA:n ripustuksesta. Tälläinen versio tällä kerralla. Ai niin, etupäässä oli Vi1 käytössä, jos jotakuta nyt kiinnostaa.

Huomenna pitäisikin lähteä kasaamaan toista vuotuista perinnettä, King's Kidsien ilonpäiviä. Ilmeisestikin on viimeistä kertaa Tampereella, katsotaan nyt sitten mitä vastaan tulee. Roudauksen kannalta tuo Sampola on kyllä hankala paikka, mutta sitähän se elämä on. Nyt vaikenen, ja lähden valmistautumaan saunaan. Tekee muuten ihan hyvää näin 16km hiihtolenkin jälkeen. :)

Splittauksen sielunelämää (ja vähän lavakaapeloinnistakin)

Muusikoiden.net:issä kyseltiin vaihteeksi harvinaisen fiksuja lavakaapelointiin liittyen (http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=50&t=196509). Ajattelin kuitenkin raapustella oman vastineeni splittaukseen liittyen tänne, koska saan sitten nuo kuvat liitettyä tekstin sekaan ja lisää kirjoituksia blogiini. ;)

Eli, alla olevassa kuvassa näkyy erään suomalaisen tapahtumatekniikkafirman kaksi erilaista splittausjärjestelmää. Ensin takapuoli ja alempana etupuoli. Kuvat ovat eri tapahtumista, kuten äkkinäinen saatoi arvatakin. :)





Molemmissa järjestelmissä varsinaisen splittauksen hoitaa xta:n aktiivisplitterit. Vasemman puolimmaiset kuuluvat vanhempaan kattaukseen, jossa on xta:n vanhempi splitterijärjestelmä, ja oikeanpuolimmaiset taas hyödyntävät xta:n uudempaa splittausjärjestelmää.

Tuo uudempi järjestelmä voitaisiin ottaa esimerkiksi, koska se alkaa olla tehty kuten oikean järjestelmän kuuluukin. Eri puolille lavaa ripotellaan 12-kanavaisia lavarasioita, jotka moninapaliittimellä/multsarilla (Veam on mallisarjan nimi, tarkempaa speksiä en tiedä) varustetulla kaapelilla kytketään eteenpäin. Tästä on se hyöty, että esim. rumpuraiserille voidaan tuo lavarasia laittaa paikalleen jo lavan takana ja kytkeä mikkipiuhat siihen. Bändivaihdon aikana raiseri rullataan paikalleen, kytketään multsari kiinni ja homma on valmis. Nopeuttaa vaihtoja varsin paljon.


Kuvassa on kirjaimilla merkattu lavarasioiden paikat. Riippuu paljon keikasta kuinka monta ja mihin tarkalleen rasiat tulevat, mutta tuo on varsin toimiva lähtökohta. Joskus saattaa olla tarpeen laittaa vielä lavan keskelle eteen yksi rasia, mutta eihän tällä alalla mikään sovi samaan tiukkaan pakettiin. Lisäksi esimerkkinä käytetyssä järjestelmässä rasioita saadaan ketjutettua. Eli "A-piste" voi sijaita fyysisesti useammassa eri kohdassa. Varsin näppärä isommilla lavoilla, koska aika harvoin on tarvetta 12 reiällä samassa pisteessä. Myös tuo kirjainten kiertojärjestys riippuu aina pätsimestarin (tai jonkun muun lavahenkilön) mieltymyksistä, mutta tuohon tyyliin kuitenkin.

Laavakaapelointi päätyy lopulta splitterijärjestelmän kaapelipuolelle multsareihin. Ylemmässä splitterikuvassa näkyy roikkuvia värikoodattuja xlr-viuhkoja. Ne ovat kytketty noihin lavalta tuleviin kaapeleihin ja näiden avulla hoidetaan se varsinainen "pätsääminen". Eli oletetaan, että oranssiin nippuun olisi kytketty rasia C. Tämän rasian kanavaan 1 on kytketty sähkökitara ja kanaviin 2-3 sähköpiano. Splitterin luona C1 (eli oranssin viuhkan 1-kanava) kytketään kaukokaapelin kanavaan 10 ja C2-3 kaukokaapelinkanaviin 15-16. Kaukokaapelin kanavat näkyvät xlr-runkoliittiminä noiden viuhkojen ja ylhäällä olevien tuulettimien välissä.

Tässä kyseisessä järjestelmässä FOH ja monitorilähtö ovat multsareilla tuolla splitterin kaapelipuolella. Muistelisin noidenkin olevan 12-kanavaisia kaapeleita. Splitterin naamataulussa (joka näkyy alemassa splitterikuvassa) on vielä 2 erillistä lähtöä ihan xlr:inä, josta voidaan signaali syöttää nauhoitukseen tai bändin omaan monitoritiskiin tai mihin nyt ikinä halutaankaan.

Tässä järjestelmässä phantomit kytketään splitteriltä, eli niiden hoitaminen on pätsäämisestä vastaavan kaverin tehtävä. Pienemmissä tapahtumissa joko talon monitorimiksaaja tai joku lavaroudareista hoitaa oman tonttinsa ohella pätsäämisen, mutta yhtään isommissa kinkereissä siinä on hyvä olla ihan oma kaverinsa. Toki tuo henkilö voi auttaa esimerkiksi lavalla kun on saanut pätsin tehtyä, mutta siihen liittyvissä pähkäilyissä on kyllä riittävästi tekemistä kiireisissä kisoissa.

Hyvä toimintatapa on purkaa pätsi aina kokonaan bändin vaihtuessa ja kytkeä asiat uudestaan. Tällä varmistetaan se, että ne asiat ihan oikeasti menevät sinne minne menevät, eikä se nyt niin paljoa enempää ota aikaa. Kunnon muistiinpanojen pohjalta pätsin rakentaminen tyhjästä on lisäksi huomattavasti nopeampaa kuin alkaa lennossa yhdistelemään vanhaa ja uutta pätsiä. Pätsimestarin tehtäviin kuuluu siis vastata siitä, että asiat ovat splitteriltä pätsätty oikeisiin kanaviin, phantomia menee sinne minne pitääkin, ja lisäksi signaalit tulevat sopivalla voimakkuudella splitterille. Koska kyseessä ovat aktiivisplitterit, niin niissä on gainisäätönsä. Aika vähän niihin tarvitsee käytännössä puuttua useimmissa metelimusiikkia tarjoavissa kisoissa, mutta on sitäkin tullut vastaan.

Tässä käsitellyssä splitterijärjestelmässä on räkin alaosassa vielä 2 riviä runko-xlr:iä, joista toisessa rivissä ovat urokset ja toisessa naaraat. Nämä on ihan kylmästi kolvattu rinnakkain, eli yksi kanava kaapelista on saatavana molempina xlr:inä paneelista. Vastaava paneeli löytyy FOH:ilta ja siinä ei ole mitään ihmeellistä välissä. Näitä voidaan käyttää paluukanaviin FOHilta (eli siis pa:lle yms. menevät), huutocomin rakentamiseen, intercomiin, yms. Eli ihan mihin tahansa, jossa vaaditaan suora kaapelilinja FOHin ja lavan välillä.

Mitähän vielä. Paljon on tullut sanottua, mutta todennäköisesti kauhean epäselvästi ja oletettavasti jotain äärimmäisen kriittistä on myös jäänyt puuttumaan. Saa laittaa kommenttia, jos joku kohta kaipaa vielä lisävalaistusta.

2010-12-05, Ilveksen Iloinen itsenäisyys

Taisi kyllä tulla eteen hienoimmat pirskeet hetkeen. Ilves-hotellissa Tampereen keskustassa järjestettiin 24. kerran itsenäisyyspäivän aattona hienot pukujuhlat, joiden tunnuslauseena on, että ei voi olla ylipukeutunut.

Meiltä tuli kalustoa kolmeen eri paikkaan, joista allekirjoittaneen osalle osui Ball Room. Tuolla oli kutsuvierastilaisuus ensimmäisenä ja sen jälkeen ovet avattiin suurelle yleisölle. Bändinä tilassa soitti Dallape, joka oli varsin positiivinen kokemus. Kannattaa kyllä käydä kuuntelemassa, jos joskus on mahdollista!

Aika harvalla bändillä tulee nykyään lavalta mikserille vähemmän kanavia kuin lavalla on soittajia... Toki isot kuorot erikseen, mutta nyt laulajia oli vain 2. Ja vaikka kokoonpano vaihteleekin kerrasta toiseen, niin ei sitä kyllä kuullut missään. Potki, ja lujasti. Toki musiikkityyli ei ihan aina iskenyt, sellaista ehkä 30-luvun tyyliin olevan tanssimusiikkia, mutta järkyttävän hienosti soitettuna. Kokoonpano tällä kerralla: rummut, sähköbasso (ainoa pahempi tyylirikko), sähkökitara, viulu, haitari, marimba, tenorifoni, alttofoni/huilu, trumpetti, pasuuna ja laulu.

Vaikka päivä venyikin kohtuullisen mittaiseksi (20h tuli listaan), niin allekirjoittaneen osalta oli aika lupsakkaa pääosin. Kasauksessa ei ollut mikään tulipalokiire, ja bändillä oli mukanaan oma miksaaja. Eipä siinä paljoa tarvinnut tehdä kisojen aikana, kunhan vähän päivysti, että kaikki toimi.

Ja tuon artistin miksaajan suusta kuultua 'Niin, tässä oikea mikki oikeaan paikkaan -metodissa on vielä se hyvä puoli, että tiskin nollaaminen nopeutuu huomattavasti kun eq:ta ei ole paljoa tarttenut käännellä'. Niinpä... :)


Ballroom juuri ennen kisojen alkua. Kattaus sille kutsuvierasporukalle.


Kutsuvierasporukan tarjoilupöytä. Näytti muuten todella hyvältä livenä!


Dallape solistinaan Sami Saari. Siinä oli kyllä mies paikallaan. Ihan loistavaa showta koko esityksen ajan. Huomaa myös asiaankuuluvat nuottitelineet. :)


Ball Roomin PA-torni. Alhaalta ylöspäin: B2, Q-Sub, 5*T10 (joista jätin ylimmän irti). Ei todellakaan optimaalinen, mutta kun ei voi ripustaa ja pari vuotta sitten kokeiltu Q-sub+Q7 -kombo jäi kauaksi riittävästä. On sitä huonompiakin läjiä tullut vuosien aikana kuunneltua, eli kyllä tuolla ihan veti, mutta ei siitä sen enempää. :)