Joopa, joo. Olipas siinä taas tapahtuma. Ja vaihteeksi oli taas lähtenyt mission väeltä mopo keulimaan. Mutta toisaalta, sitten kun keulitaan niin kannattaahan se keulia kunnolla.
Vielä viikkoa ennen tapahtumaa oli ajatuksena, että tehtäisiin ihan pienimuotoisesti. Käytännössä siis Jonzun+mission kalustolla, ehkä joku takatrussi johon vähän par-kannuja, PA:t tolpan nokkiin ja samoin etuvalo. Tai jotain tuollaista. Mutta mutta...
Joskus tiistai/keskiviikko-tienoilla homma lähtikin vähän käsistä ja lopputuloksena oli seuraavaa. Liikkuvia 20 kpl (Mac 250, Variliten jotain, Roben jotain), City Coloreita ~10, City Beameja vajaa 10. Lisäksi ledikannuja, blindereita ja muita kiinteitä valoja. Trussia oli lähemmäs 100m ja lisäksi etulinja valoille ripustettiin katosta samoin kuin PA-niput. Yhteensä siis 6 nostinta noihin. Että näin. Ja kun kyseessä ei ollut edes mikään kauhean iso tapahtuma, sitten loppujen lopuksi. Väkeä oli varmaan lähempänä 500 kuin 1000.
Toisaalta kun tekee vielä tällä hetkellä pääosin vähän pienempiä keikkoja, niin on ihan mukava päästä tekemään näitä vähän isompiakin aina toisinaan. Monitorimiehellekin on oikeasti tekemistä, kun monitoreja on se 10 kanavaa käytössä ja kanavia parikymmentä. Vielä kun saataisiin kaikkien bändien tiedot etukäteen, eikä vasta paikan päällä, niin saisi rakennettua edes jotenkin järkevän kanavalistauksen. Nyt sellaista ei ollut. Tai no, kyllä se sunnuntaina taas saatiin väsättyä, kun meni lauantai-illan tilaisuuden jälkeen hermot ja todettiin, että rakennetaan asioita vähän uudestaan.
Se oli tällä kertaa ihan positiivista, että päästiin aloittamaan rakennus jo perjantaina iltapäivällä hyvissä ajoin. Valoihmiset vain tulivat sen verran myöhään tuplakeikan takia, että se vähän hankaloitti muutakin rakennusta. Kun siis ei ollut tarkkaa tietoa mitä ja mihin he tekevät. Muuten oli kyllä varsin pitkähkö viikonloppu. Perjantai-iltapäivän ja maanantai-aamuyön välillä tuli tehtyä töitä n. 42 h. Ihan riittävästi siis. Onneksi kuitenkin sai nukuttua useammankin tunnin joka yö, niin ei mennyt ihan koomailuksi. Tosin, ei se flunssa kyllä oikein helpottanut tilannetta, että se vähän koomautti. Mutta, hengissä kuitenkin selvittiin. :)
Mitähän muuta sitä on tässä ehtinyt tapahtua? Hmm... Helluntaikansan syyskonferenssia oltiin tekemässä. Itse tosin pystyin onneksi luistamaan varsinaisen tapahtuman osalta, olinpa vain kasaamassa ja purkamassa. Meinasi vain tulla tuplabookkaus mulle sen kasauksen ajalle, kun Mode olisi tarvinnut roudareita purkamaan edellistä settiä samasta paikasta, eli Metroareenalta. :)
Niin, ja kurssillakin tuli taas käytyä. Tällä kertaa ihmeteltiin mikrofoneja ja kateltiin vähän eri laitekategorioiden kehitystä muutaman viime vuosikymmenen ajalta. Sennheiserin edustaja kävi vähän kertoilemassa kanssa ko. firmasta ja oli ihan mielenkiintoista tietoa kyllä. Lisäksi tehtiin pieni rumpumikkivertailu, josta ehkä jotain jossain vaiheessa. Tai sitten ei. Tulokset olivat paikoitellen odotettuja mutta ei ihan joka kohdassa. Lisäksi hinta ei todellakaan kerro tässä tapauksessa voittajaa...
Nyt kuitenkin vahaamaan tuota autoa, kun täällä porukoiden talon pihalla se onnistuu aikasta paljon paremmin kuin Hervannassa kerrostalon parkkipaikalla. :)
Palataan joskus ehkä asiaankin.
2008-09-27
2008-09-13, Habakukin 10v-keikka, Huittinen
Välillä on ihan kiva järjestellä logistiikkaa, pienessä määrissä, mutta kyllä se jossain vaiheessa alkaa tympiäkin. Nyt meinasi melkein käydä niin, sen verran säätöä oli kaiken osalta tämä keikka. Hyvin niistä kuitenkin sitten loppujen lopuksi selvittiin. Mitä nyt tekniikkaväki meinasi simahdella koko päivän, kun kaikilta oli veto niin poissa.
Oltiin siis tekemässä Habakuk-nimisen poppoon 10v-juhliin ääntä. Oli siellä pari muutakin bändiä, FOG ja AOC, mutta ne olivat lähinnä täytettä. Ainakin siis näin tekniikan kannalta. Toki heidänkin osuutensa hoidettiin pois ihan samalla asenteella kuin Habakukin kanssa. Habakuk kuitenkin kuvattiin live-dvd:tä varten ja toki otettiin raidoille ääni talteen. Nuo aiheuttavat aina vähän turhaa kaikkea ylimääräistä säätöä, etenkin kun homma pitää tehdä mahdollisimman halvalla, eikä ole varaa vuokrata kunnon kalustoa. Olisi mm. ihan positiivista, että pystyisi kuuntelemaan mitä menee nauhalle talteen. Nyt oli vain pakko toivoa, että ei ole mitään häiriöitä tms. äänessä.
Niin, ja positiivista olisi myös jos olisi kunnon splitteri, jolla mikkikanavat jaetaan salimikserille, monitorilandiaan (eli siis muusikoiden omaa kuuntelua varten) sekä nauhoitukseen. Mutta kun ei. No, tuostakin selvittin muutaman päänraapimisen jälkeen varsin hyvin. Ei kuitenkaan enää tuollaisia kytkentähärdellejä, ainakaan lähtökohtaisesti.
Päivä venähti jälleen hieman pitkäksi. Joku 22 tuntia sitä tuli töitä tehtyä. Mutta, sehän vain kuuluu alaan. Ja kuten jo totesin tuolla, niin oli aika väsynyttä meininki aina paikoitellen. Ehkä siitä jotain kuvaa saa seuraavasta otoksesta. Kuva on otettu joskus klo 22-23 tienoilla illalla, ja no. Antaa kuvan puhua puolestaan. :) Kiitokset Markukselle ja Hessulle hyvästä otoksesta! (Ps. Kuva on otettu ihan vahingossa, siitä ei ollut tarkoitus tulla tuollaista, mutta joskus vain osuu kohdalleen...)
Muitakin kuvia tuolta keikalta tuli otettua, ja niitä kertyikin parin kameran ja useamman kuvaajan ansiosta normaalia enemmän. Täytyisi kuitenkin jossain vaiheessa yrittää ehtiä edes vähän siivota niitä. Eli, katsotaan, josko jotain järjestyisi. Lupaamaan en kuitenkaan mene. Se on jo tullut opittua. :)
Oltiin siis tekemässä Habakuk-nimisen poppoon 10v-juhliin ääntä. Oli siellä pari muutakin bändiä, FOG ja AOC, mutta ne olivat lähinnä täytettä. Ainakin siis näin tekniikan kannalta. Toki heidänkin osuutensa hoidettiin pois ihan samalla asenteella kuin Habakukin kanssa. Habakuk kuitenkin kuvattiin live-dvd:tä varten ja toki otettiin raidoille ääni talteen. Nuo aiheuttavat aina vähän turhaa kaikkea ylimääräistä säätöä, etenkin kun homma pitää tehdä mahdollisimman halvalla, eikä ole varaa vuokrata kunnon kalustoa. Olisi mm. ihan positiivista, että pystyisi kuuntelemaan mitä menee nauhalle talteen. Nyt oli vain pakko toivoa, että ei ole mitään häiriöitä tms. äänessä.
Niin, ja positiivista olisi myös jos olisi kunnon splitteri, jolla mikkikanavat jaetaan salimikserille, monitorilandiaan (eli siis muusikoiden omaa kuuntelua varten) sekä nauhoitukseen. Mutta kun ei. No, tuostakin selvittin muutaman päänraapimisen jälkeen varsin hyvin. Ei kuitenkaan enää tuollaisia kytkentähärdellejä, ainakaan lähtökohtaisesti.
Päivä venähti jälleen hieman pitkäksi. Joku 22 tuntia sitä tuli töitä tehtyä. Mutta, sehän vain kuuluu alaan. Ja kuten jo totesin tuolla, niin oli aika väsynyttä meininki aina paikoitellen. Ehkä siitä jotain kuvaa saa seuraavasta otoksesta. Kuva on otettu joskus klo 22-23 tienoilla illalla, ja no. Antaa kuvan puhua puolestaan. :) Kiitokset Markukselle ja Hessulle hyvästä otoksesta! (Ps. Kuva on otettu ihan vahingossa, siitä ei ollut tarkoitus tulla tuollaista, mutta joskus vain osuu kohdalleen...)
Muitakin kuvia tuolta keikalta tuli otettua, ja niitä kertyikin parin kameran ja useamman kuvaajan ansiosta normaalia enemmän. Täytyisi kuitenkin jossain vaiheessa yrittää ehtiä edes vähän siivota niitä. Eli, katsotaan, josko jotain järjestyisi. Lupaamaan en kuitenkaan mene. Se on jo tullut opittua. :)
2008-09-06, WakeUp, Tampere
"Tuota, tää kuvaaminen on vähän hankalaa jos mä en kuule ohjaajan komentoja, tai edes näe mitä menee nauhalle..." Kummia vaatimuksia näillä nykyajan kameramiehillä, eikös? Valveutunut lukija voi jo arvata, mitä tuo tarkoitti allekirjoittaneen kohdalle. Ja vielä kun toimin taas kuvatarkkailijana ja meillä oli muutenkin vähän härdelliä nauhoituksen alussa, niin meinasi ns. tulla hieman hiki pintaan. Tuli sitten taas kokeiltua onnistuisko käytäväjuoksen saalemennätysten rikkominen. Mutta, ei siinä. Sen takiahan tuolla ollaan.
Kunhan tuo alku oli saatu pois päiväjärjestyksestä, niin homma meni melkein hyvin. Mitä nyt läppäri jumiutui niin, ettei ollut tietoa meneekö tavara talteen vai ei. Onneksi näytti menneen, ja ohjelman loputtua kun vähän aikaa hakkasin näppistä ja klikkailin hiirellä niin sain jopa tallennettua tavaran. Positiivista pelkästään.
Toivottavasti ensi kerralla homma sujuisi ilman sen suurempia ongelmia, itse kun en pääse paikalle. Pukkaa nimittäin toista keikkaa silloin.
Näin tällä kertaa. Kuvia ei nyt taida tulla, kun ei mulla ollut kamera mukana. Ehkä sitten seuraavalla kerrallta. Tai jotain.
Pahoitteluni myös siitä, että on ollut taas hieman taukoa. Ei vain jotenkin ole ehtinyt naputella näitä juttuja koneelle. Tässä kuitenkin tämän hetkisen keikan monitoritiskin takana istuessa on sen paljon aikaa aina paikoitellen, että josko jotain saisi aikaankin. :)
Kunhan tuo alku oli saatu pois päiväjärjestyksestä, niin homma meni melkein hyvin. Mitä nyt läppäri jumiutui niin, ettei ollut tietoa meneekö tavara talteen vai ei. Onneksi näytti menneen, ja ohjelman loputtua kun vähän aikaa hakkasin näppistä ja klikkailin hiirellä niin sain jopa tallennettua tavaran. Positiivista pelkästään.
Toivottavasti ensi kerralla homma sujuisi ilman sen suurempia ongelmia, itse kun en pääse paikalle. Pukkaa nimittäin toista keikkaa silloin.
Näin tällä kertaa. Kuvia ei nyt taida tulla, kun ei mulla ollut kamera mukana. Ehkä sitten seuraavalla kerrallta. Tai jotain.
Pahoitteluni myös siitä, että on ollut taas hieman taukoa. Ei vain jotenkin ole ehtinyt naputella näitä juttuja koneelle. Tässä kuitenkin tämän hetkisen keikan monitoritiskin takana istuessa on sen paljon aikaa aina paikoitellen, että josko jotain saisi aikaankin. :)
2008-08-24
2008-08-23, WakeUp, Tampere
Kauden ensimmäiset kuvaukset ohi, ja loppujen lopuksi ihan onnellisesti jopa. Huomasi kyllä kaikesta, että takana on yli kolmen kuukauden tauko. Sen verran haki toiminta taas muotojaan, jopa tuottajan ja ohjaajan osalta.
Pari kertaa kasauksen aikana meinasi paniikki iskeä, kun tuli muutama kriittiseltä vaikuttava ongelma. Meillä oli varakameran varakamera käytössä yhtenä kamerana, ja siinä oli jäänyt kuvasuhteeksi 16:9. Ja kun kaluston toimittajaa ei saatu heti kiinni, niin alkoi ahristaa. Meillä siis tehdään ohjelmaa ainakin vielä tämän syksyn ihan mukavan perinteisellä 4:3 kuvasuhteella.
Enemmän harmaita hiuksia meinasi aiheuttaa tallennusläppärin kieltäytyminen yhteistyöstä. Loppujen lopuksi sekin vika saatiin korjattua, mutta operaatio vaati Final Cutin asentamisen uudestaan. Kyllähän siinä muutama tunti menikin.
Oli ihan mukava huomata, että meidän käytössä ei juurikaan ole kuvan kannalta väliä, siirretäänkö signaali analogisesti vai digitaalisesti tuon sata metriä, mitä pisimmät vedot ovat. Tuo varakamera siis siirti tavaran SDI:tä pitkin, kun taas normaali kalustomme käyttää ihan analogista versiota. Tokihan niissä eroja on, mutta kun tuon analogisen linkin takana oleva kamera säädetään kuntoon, niin varsin lähelle sillä päästään. Kyllä kunnon tuotantokalustolla on niin paljon mukavampi tehdä töitä, kun säätömahdollisuuksi on hieman enemmän kuin kotikalustossa. :)
On myös ollut mukava seurata valomiesten kehittymistä TV-tuotannossa. Ensimmäiset ohjelmat olivat ihan kauheita valaistuksen osalta, mutta tälläkin kerralla tuli monta kertaa mieleen "Wau, kylläpäs tää taas näyttää hyvältä. Eikä kovin helpolla voi nähdä, kuinka pienellä kalustolla se on toteutettu." Kiitokset teille valotiimi!
Ei meidän muukaan ryhmä kyllä ihan tumpelo ole. Pakko myöntää, vaikka itseä tietysti koskaan saisi kehua, että kyllä me varsin asiallista jälkeä saadaan. Ottaen huomioon, että täysin talkoilla tuota tehdään. Tuli tässä kuultua eräänä päivänä kommenttia "Wau, tuohon on ihan kuin Idolsista!", kun näytin eräälle tutulle pätkän viime vuoden eräästä jaksosta. Kai se sitten on suuri kunnia tulla verratuksi Idolsiin, en minä tiedä. :)
Kiitokset siis kaikille tähän astisesta ja jatketaan samaa vanhaa hyvää rataa eteenpäin tämänkin kauden ajan!
Joskus tullut mieleen, että täytyisi nauhoittaa tarkkaamon elämää kuvauksen ajalta ja laittaa se eteenpäin. Kun ohjaaja karjuu kuvamiksaajalle "Ei ei ei! Älä tee niin kuin minä sanon!", on muilla hymy yleensä herkässä. Tässä tapauksessa ohjaaja oli siis antanu väärän komennon, ja kuvamiksaaja oli sitten tämän johdosta leikannut eri kameran kuvaan kuin ohjaaja oli ajatellut. Ajatuksenlukijaksiko sitä pitäisi ruveta? :)
Muutenkin nuo tarkkaamon kommentit kontekstistaan irroitettuina ovat aika mielenkiintoisia: "Pääsetkö menemään siitä rumpujen läpi solistiin?" tai "Mene sisään siihen basistiin."
Tähän loppuun vielä perinteiset kuvat.
Pitihän se nyt keihäsfinaali saada katsottua. ;) Ruutuna tuollainen suuren suuri Nokian N95:n näyttö, tuossa läppärin vieressä. Ja tuottajamme Veerakin uskaltautui välillä seuraamaan tilannetta.
Pengoin tuossa vähän arkistojen kätköjä, ja tuollainen sieltä löytyi. Videomikseri on kiva kaveri. Ja meillähän ei koskaan ole tylsää niinä hetkinä kun salin tapahtumia ei oteta talteen ohjelmaa varten........ Kasvot siis Peetun, joka on eräs valomiehistämme. Loppuruumis Mr. X:n. Arvauksia saa toki esittää. ;)
Nyt tutimaan, että jaksaa aamulla herätä taas töihin. Urgh.
Pari kertaa kasauksen aikana meinasi paniikki iskeä, kun tuli muutama kriittiseltä vaikuttava ongelma. Meillä oli varakameran varakamera käytössä yhtenä kamerana, ja siinä oli jäänyt kuvasuhteeksi 16:9. Ja kun kaluston toimittajaa ei saatu heti kiinni, niin alkoi ahristaa. Meillä siis tehdään ohjelmaa ainakin vielä tämän syksyn ihan mukavan perinteisellä 4:3 kuvasuhteella.
Enemmän harmaita hiuksia meinasi aiheuttaa tallennusläppärin kieltäytyminen yhteistyöstä. Loppujen lopuksi sekin vika saatiin korjattua, mutta operaatio vaati Final Cutin asentamisen uudestaan. Kyllähän siinä muutama tunti menikin.
Oli ihan mukava huomata, että meidän käytössä ei juurikaan ole kuvan kannalta väliä, siirretäänkö signaali analogisesti vai digitaalisesti tuon sata metriä, mitä pisimmät vedot ovat. Tuo varakamera siis siirti tavaran SDI:tä pitkin, kun taas normaali kalustomme käyttää ihan analogista versiota. Tokihan niissä eroja on, mutta kun tuon analogisen linkin takana oleva kamera säädetään kuntoon, niin varsin lähelle sillä päästään. Kyllä kunnon tuotantokalustolla on niin paljon mukavampi tehdä töitä, kun säätömahdollisuuksi on hieman enemmän kuin kotikalustossa. :)
On myös ollut mukava seurata valomiesten kehittymistä TV-tuotannossa. Ensimmäiset ohjelmat olivat ihan kauheita valaistuksen osalta, mutta tälläkin kerralla tuli monta kertaa mieleen "Wau, kylläpäs tää taas näyttää hyvältä. Eikä kovin helpolla voi nähdä, kuinka pienellä kalustolla se on toteutettu." Kiitokset teille valotiimi!
Ei meidän muukaan ryhmä kyllä ihan tumpelo ole. Pakko myöntää, vaikka itseä tietysti koskaan saisi kehua, että kyllä me varsin asiallista jälkeä saadaan. Ottaen huomioon, että täysin talkoilla tuota tehdään. Tuli tässä kuultua eräänä päivänä kommenttia "Wau, tuohon on ihan kuin Idolsista!", kun näytin eräälle tutulle pätkän viime vuoden eräästä jaksosta. Kai se sitten on suuri kunnia tulla verratuksi Idolsiin, en minä tiedä. :)
Kiitokset siis kaikille tähän astisesta ja jatketaan samaa vanhaa hyvää rataa eteenpäin tämänkin kauden ajan!
Joskus tullut mieleen, että täytyisi nauhoittaa tarkkaamon elämää kuvauksen ajalta ja laittaa se eteenpäin. Kun ohjaaja karjuu kuvamiksaajalle "Ei ei ei! Älä tee niin kuin minä sanon!", on muilla hymy yleensä herkässä. Tässä tapauksessa ohjaaja oli siis antanu väärän komennon, ja kuvamiksaaja oli sitten tämän johdosta leikannut eri kameran kuvaan kuin ohjaaja oli ajatellut. Ajatuksenlukijaksiko sitä pitäisi ruveta? :)
Muutenkin nuo tarkkaamon kommentit kontekstistaan irroitettuina ovat aika mielenkiintoisia: "Pääsetkö menemään siitä rumpujen läpi solistiin?" tai "Mene sisään siihen basistiin."
Tähän loppuun vielä perinteiset kuvat.
Pitihän se nyt keihäsfinaali saada katsottua. ;) Ruutuna tuollainen suuren suuri Nokian N95:n näyttö, tuossa läppärin vieressä. Ja tuottajamme Veerakin uskaltautui välillä seuraamaan tilannetta.
Pengoin tuossa vähän arkistojen kätköjä, ja tuollainen sieltä löytyi. Videomikseri on kiva kaveri. Ja meillähän ei koskaan ole tylsää niinä hetkinä kun salin tapahtumia ei oteta talteen ohjelmaa varten........ Kasvot siis Peetun, joka on eräs valomiehistämme. Loppuruumis Mr. X:n. Arvauksia saa toki esittää. ;)
Nyt tutimaan, että jaksaa aamulla herätä taas töihin. Urgh.
2008-08-16, Valkeakosken tori
Olenhan minä tiennyt toki, että joissain paikoissa ihmiset suhtautuvat ulkopuolisiin jo heti alusta avoimen vihamielisesti, mutta eipä ollut aiemmin tullut sellaista koettua. Nyt voi kuitenkin jo sanoa, been there, done that, seen all. Tai jotain.
Oltiin siis Jonzun kanssa Valkeakosken torilla hoitamassa ääntä sikäläisen helluntaiseurakunnan tapahtumaan liittyen. Oli siellä jotain muitakin juttuja samalla, ilmeisesti joku paikallinen tapahtumapäivä/-viikko/tms kyseessä, mene ja tiedä. Kun saavuttiin aamulla paikalle, niin torimyyjät meinasivat vähän ruveta ärhentelemään. Kävipä yksi paiskomassa pariinkin otteeseen meidän miksaustelttaamme, eikä oikein päästy selvyyteen, mikä sen sijoittelussa oli loppujen lopuksi niin huonoa. Mutta, minkäs teet. Saatiin kuitenkin loppujen lopuksi rauha heidän taholtaan, vaikka lavan ja teltan välisestä kaapelinipusta urputtivat, ettei sitä noin saa tehdä, ei nyt olla missään maalla. Jonzu siihen kyllä tokaisi takaisin, että edellisenä päivänä oltiin Tampereen torilla keikalla, eikä siellä ollut mitään ongelmia kaapeleiden suhteen... ;)
Mutta, keli oli varsin märkä pitkin päivää ja tuli siinä huomattua Jonzun uuden miksausteltan suurin puute. Katossa oleva tuuletusaukko kaipaa hieman tunaamista, koska tällä hetkellä se vuotaa suoraan keskellä telttaa olevan miksauspöydän päälle. Ei kiva. Se ei myöskään ollut kovin kiva, kun lavana oli rekan perävaunu, joka siis ei tunnetusti ole kovinkaan syvä vaikka korkeutta kuitenkin löytyy. Veden siis ei tarvinnut tulla alas kovinkaan viistosti, niin lähes koko lava oli kasteltu. Nii-in, olisi sittenkin ollut viksumpaa ottaa ne passiivimonitorit mukaan... Yksi aktiivikaapeista nimittäin sanoi työsopimuksen irti kun muovipussituksen yhteydessä vettä taisi valua hieman väärään paikkaan. Onneksi varastolla pari yötä kuivuttuaan se jutteli taas iloisesti. Toivottavasti nyt ei mitään sitten oikeasti hajonnut sieltä.
Ja kun vettä tosiaan tuli suurimman osan päivää, niin illalla kaluston purettuamme oli ns. hieman märkä olo. Onneksi ajomatka varastolle ei ollut kovinkaan pitkä. Kotona odotti myös varsin maittava yöpala 4. hääpäivämme kunniaksi. Kakku oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kiitos rakkaani!
Lapsia viihdytti Jake "The bighead". En tiedä kuinka hyvin tuolta alta näki, mutta mikkinä oli ihan normaali AKG:n pantamikki tuon kapistuksen alla. Ja toimi enemmän kuin loistavasti. Jopa paremmin kuin kuulemma "poskeen teipattava" (eli siis lavalier-tyyppinen) on aiemmin toiminut.
Epätoivoinen yritys pitää edes osa miksauspöydästä kuivana. Helpottaisi toki huomattavasti elämää, jos peite olisi vedenpitävä... ;) No joo, kyllä se onneksi vähän piti vettä. Mutta paperia kuitenkin kului varsin suuret määrät kun yritettiin kuivata pöydän pintaan ehtineitä pisaroita.
Tuli otettua puhelimella vielä muutama kuva, mutta katsotaan saisinko niitä tänne. Oli pakko ikuistaa torin kulmalla sijaitsevan kahvilan vessa. Harvoin näkee niin tyylikästä vessaa, ainakaan tuon tapaisissa paikoissa. Ja sieltä sai vielä hyvää teetä edullisesti. Lämmitti mukavasti. :)
Näin tällä kertaa, jatketaan taas joskus.
Oltiin siis Jonzun kanssa Valkeakosken torilla hoitamassa ääntä sikäläisen helluntaiseurakunnan tapahtumaan liittyen. Oli siellä jotain muitakin juttuja samalla, ilmeisesti joku paikallinen tapahtumapäivä/-viikko/tms kyseessä, mene ja tiedä. Kun saavuttiin aamulla paikalle, niin torimyyjät meinasivat vähän ruveta ärhentelemään. Kävipä yksi paiskomassa pariinkin otteeseen meidän miksaustelttaamme, eikä oikein päästy selvyyteen, mikä sen sijoittelussa oli loppujen lopuksi niin huonoa. Mutta, minkäs teet. Saatiin kuitenkin loppujen lopuksi rauha heidän taholtaan, vaikka lavan ja teltan välisestä kaapelinipusta urputtivat, ettei sitä noin saa tehdä, ei nyt olla missään maalla. Jonzu siihen kyllä tokaisi takaisin, että edellisenä päivänä oltiin Tampereen torilla keikalla, eikä siellä ollut mitään ongelmia kaapeleiden suhteen... ;)
Mutta, keli oli varsin märkä pitkin päivää ja tuli siinä huomattua Jonzun uuden miksausteltan suurin puute. Katossa oleva tuuletusaukko kaipaa hieman tunaamista, koska tällä hetkellä se vuotaa suoraan keskellä telttaa olevan miksauspöydän päälle. Ei kiva. Se ei myöskään ollut kovin kiva, kun lavana oli rekan perävaunu, joka siis ei tunnetusti ole kovinkaan syvä vaikka korkeutta kuitenkin löytyy. Veden siis ei tarvinnut tulla alas kovinkaan viistosti, niin lähes koko lava oli kasteltu. Nii-in, olisi sittenkin ollut viksumpaa ottaa ne passiivimonitorit mukaan... Yksi aktiivikaapeista nimittäin sanoi työsopimuksen irti kun muovipussituksen yhteydessä vettä taisi valua hieman väärään paikkaan. Onneksi varastolla pari yötä kuivuttuaan se jutteli taas iloisesti. Toivottavasti nyt ei mitään sitten oikeasti hajonnut sieltä.
Ja kun vettä tosiaan tuli suurimman osan päivää, niin illalla kaluston purettuamme oli ns. hieman märkä olo. Onneksi ajomatka varastolle ei ollut kovinkaan pitkä. Kotona odotti myös varsin maittava yöpala 4. hääpäivämme kunniaksi. Kakku oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kiitos rakkaani!
Lapsia viihdytti Jake "The bighead". En tiedä kuinka hyvin tuolta alta näki, mutta mikkinä oli ihan normaali AKG:n pantamikki tuon kapistuksen alla. Ja toimi enemmän kuin loistavasti. Jopa paremmin kuin kuulemma "poskeen teipattava" (eli siis lavalier-tyyppinen) on aiemmin toiminut.
Epätoivoinen yritys pitää edes osa miksauspöydästä kuivana. Helpottaisi toki huomattavasti elämää, jos peite olisi vedenpitävä... ;) No joo, kyllä se onneksi vähän piti vettä. Mutta paperia kuitenkin kului varsin suuret määrät kun yritettiin kuivata pöydän pintaan ehtineitä pisaroita.
Tuli otettua puhelimella vielä muutama kuva, mutta katsotaan saisinko niitä tänne. Oli pakko ikuistaa torin kulmalla sijaitsevan kahvilan vessa. Harvoin näkee niin tyylikästä vessaa, ainakaan tuon tapaisissa paikoissa. Ja sieltä sai vielä hyvää teetä edullisesti. Lämmitti mukavasti. :)
Näin tällä kertaa, jatketaan taas joskus.
2008-08-14, Nokia Missio, Lappeenranta
Onpas sitä taas vierähtänyt aikaa. Ja muutama keikkakin on tässä välissä ollut, mutta kun tahtoo olla vähän muutakin tekemistä kuin päivitellä jotain ihmeen blogia... ;) Mutta joo, ennen Lappeenrannan keikkaa oltiin Haikan lavalla keikalla. Taisin siitä kirjoitella tuolla vanhassa blogissani joskus vuosi sitten. Aika samanlainen meininki oli nytkin. Ihan hirveä paikka sähköiselle musiikille, mutta väkeä oli onneksi kuitenkin jonkin verran. Niin, ja tällä kertaa bändi soitti jotenkin hiljempaa kuin viimeksi.
Tämän jälkeen oli pieni setti Vanhan Kirjastotalon puistossa. Pari räppibändiä yms. Se meni varsin näppärästi, vaikkakin Teatterikesä oli tuplabuukannut itsensä samalle lavalle. Tosin, vika ei ollut heidän, vaan kulttuuritoimen. Mutta, saivat toisen settinsä vedettyä siinä kun me vähän siirrettiin pystytyksen alkua.
Mutta, sitten kohti lappeen Ranta:a. Matkalla tuli vastaan erittäin monta poliisiautoa, ja epäilimme jotain kokoontumisajoja siellä päin Suomea tai jotain. Eipä noita muuten juuri tien päällä näe 2-3 auton letkoissa noin usein. Onneksi autossa oli kuitenkin vakionopeudensäädin ja meillä navigaattori mukana, niin ei sitten tarvinnut pelätä nopeuden heittelevän liikaa. :) Muutenkin tuollainen "automaattilaatikolla" varustettu Sprintteri on varsin mukava ajettava. Virallisesti tuo taitaa kai olla 'tiptronic' tms, eli siis siinä on automaattipuolikin, mutta halutessa voi itse käyttää vaihteita +/- -tyyliin. Ja ilmeisesti tuo siis on "normaali" manuaalilaatikko, mutta siellä on joku robottivaihtaja tms. Ei, en tiedä. Enkä oikeastaan tällä hetkellä haluakaan tietää. :) Mulle riittää näin roudarina se, että ko. viritys toimii. Tosin, lopetti toiminnan paluumatkalla ajon aikana. Jonzun mukaan sama ilmiö tuli vastaan toisessakin Sprinterissä, joten tuskin tuo laatikko täysin rikki on, ellei sitten ole tyyppivika. Vaihteet siis lakkasivat ihan yhtäkkiä reagoimasta, eikä vakionopeudensäädinkään toiminut, mutta eteenpäin kyllä pääsi. Kun vauhti oli tippunut tarpeeksi alas, vaihteisto heräsi taas henkiin ja vakkari käynnistettyämme auton uudestaan.
Muuten oli varsin leppoisa keikka. Mutta mitä nyt sali oli aika kaamea. Okei, pahempiakin on tullut vastaan, mutta eipä tuollainen akustiselle puheelle tarkoitettu auditorio kovin hyvä yleensä ole sähköisen musiikin tapauksessa. Niin, kyseessä siis oli Lappeenrannan teknillisen ylipiston Skinnarila-sali, josta sikäläinen henkilökunta totesi "Ei tämä ihan huono taida olla kun tuo yksi kuoro täällä jopa nauhoitti levyä." *huokaus* No, eihän sitä Matti tai Maija Meikäläisen voikaan olettaa ymmärtävän akustiikan ja akustiikan eroa. Mutta silti. Kaareva tasainen ja koko salin korkuinen kiviseinä lavan takana ei ole niitä viksuimpia ideoita sähköisen musiikin yhteydessä.
Oli kyllä mukava taas tehdä hommia Savonlinnan musiikki-ihmisten kanssa. Olivat siis tuolla hoitamassa musiikkipuolta. Eivät hötkyile turhia, ja osaavat jopa roudata. Niin, ja haluavat myös tehdä sitä. Meinasin melkein hämmästyä nähdessäni tämän. Yleensä emme anna apukäsien koskea kaapeleihin, koska 99% kerroista siitä ei tule mitään. Tällä kertaa jouduin kuitenkin pyörtämään jo huulilla väreilleen 'Me voidaan kyllä kerätä nuo kaapelit'-kommenttini ja toteamaan sen sijaan 'Meillä sitten teipataan nuo piuhat lopuksi ja teippiä löytyy tuolta.' Tällaisia laulajia ja soittajia lisää!
Päivä oli jälleen kerran varsin pitkä. Liikkeelle lähdettiin kotoa 0915 ja takaisin kotona olin siinä 0340. Jotenkin tuntuu hassulta tehdä tuollainen pistokeikka noinkin kauas, mutta kai se sitten on tilaajankin mielestä sen arvoista. Kuka tietää?
Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa. Pahoittelen huonoa laatua, mutta kun oli mukana ainoastaan tuo kännykkä, eikä nyt ole mahdollista edes editoida noita mitenkään kovin kummasti.
Mikserin sijainti oli hieman epäoptimaalinen. Mutta minkäs teet. Olisi sittenkin pitänyt ottaa se Mixwizardi mukaan... Tosin, nyt saatiin jokaiselle laulajalle oma mikki yms muuta kivaa.
The Ultimate True Power! Varo! Tai jotain... Ai miten niin meinasi olla tylsää aina välillä?
Ja tässä vielä pieni pähkinä purtavaksi. Mitä kummaa huomaat tuossa kaapelissa? Itse ainakaan en jaksa keksiä kovin montaa käyttötarkoitusta tuollaiselle...
Tämän jälkeen oli pieni setti Vanhan Kirjastotalon puistossa. Pari räppibändiä yms. Se meni varsin näppärästi, vaikkakin Teatterikesä oli tuplabuukannut itsensä samalle lavalle. Tosin, vika ei ollut heidän, vaan kulttuuritoimen. Mutta, saivat toisen settinsä vedettyä siinä kun me vähän siirrettiin pystytyksen alkua.
Mutta, sitten kohti lappeen Ranta:a. Matkalla tuli vastaan erittäin monta poliisiautoa, ja epäilimme jotain kokoontumisajoja siellä päin Suomea tai jotain. Eipä noita muuten juuri tien päällä näe 2-3 auton letkoissa noin usein. Onneksi autossa oli kuitenkin vakionopeudensäädin ja meillä navigaattori mukana, niin ei sitten tarvinnut pelätä nopeuden heittelevän liikaa. :) Muutenkin tuollainen "automaattilaatikolla" varustettu Sprintteri on varsin mukava ajettava. Virallisesti tuo taitaa kai olla 'tiptronic' tms, eli siis siinä on automaattipuolikin, mutta halutessa voi itse käyttää vaihteita +/- -tyyliin. Ja ilmeisesti tuo siis on "normaali" manuaalilaatikko, mutta siellä on joku robottivaihtaja tms. Ei, en tiedä. Enkä oikeastaan tällä hetkellä haluakaan tietää. :) Mulle riittää näin roudarina se, että ko. viritys toimii. Tosin, lopetti toiminnan paluumatkalla ajon aikana. Jonzun mukaan sama ilmiö tuli vastaan toisessakin Sprinterissä, joten tuskin tuo laatikko täysin rikki on, ellei sitten ole tyyppivika. Vaihteet siis lakkasivat ihan yhtäkkiä reagoimasta, eikä vakionopeudensäädinkään toiminut, mutta eteenpäin kyllä pääsi. Kun vauhti oli tippunut tarpeeksi alas, vaihteisto heräsi taas henkiin ja vakkari käynnistettyämme auton uudestaan.
Muuten oli varsin leppoisa keikka. Mutta mitä nyt sali oli aika kaamea. Okei, pahempiakin on tullut vastaan, mutta eipä tuollainen akustiselle puheelle tarkoitettu auditorio kovin hyvä yleensä ole sähköisen musiikin tapauksessa. Niin, kyseessä siis oli Lappeenrannan teknillisen ylipiston Skinnarila-sali, josta sikäläinen henkilökunta totesi "Ei tämä ihan huono taida olla kun tuo yksi kuoro täällä jopa nauhoitti levyä." *huokaus* No, eihän sitä Matti tai Maija Meikäläisen voikaan olettaa ymmärtävän akustiikan ja akustiikan eroa. Mutta silti. Kaareva tasainen ja koko salin korkuinen kiviseinä lavan takana ei ole niitä viksuimpia ideoita sähköisen musiikin yhteydessä.
Oli kyllä mukava taas tehdä hommia Savonlinnan musiikki-ihmisten kanssa. Olivat siis tuolla hoitamassa musiikkipuolta. Eivät hötkyile turhia, ja osaavat jopa roudata. Niin, ja haluavat myös tehdä sitä. Meinasin melkein hämmästyä nähdessäni tämän. Yleensä emme anna apukäsien koskea kaapeleihin, koska 99% kerroista siitä ei tule mitään. Tällä kertaa jouduin kuitenkin pyörtämään jo huulilla väreilleen 'Me voidaan kyllä kerätä nuo kaapelit'-kommenttini ja toteamaan sen sijaan 'Meillä sitten teipataan nuo piuhat lopuksi ja teippiä löytyy tuolta.' Tällaisia laulajia ja soittajia lisää!
Päivä oli jälleen kerran varsin pitkä. Liikkeelle lähdettiin kotoa 0915 ja takaisin kotona olin siinä 0340. Jotenkin tuntuu hassulta tehdä tuollainen pistokeikka noinkin kauas, mutta kai se sitten on tilaajankin mielestä sen arvoista. Kuka tietää?
Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa. Pahoittelen huonoa laatua, mutta kun oli mukana ainoastaan tuo kännykkä, eikä nyt ole mahdollista edes editoida noita mitenkään kovin kummasti.
Mikserin sijainti oli hieman epäoptimaalinen. Mutta minkäs teet. Olisi sittenkin pitänyt ottaa se Mixwizardi mukaan... Tosin, nyt saatiin jokaiselle laulajalle oma mikki yms muuta kivaa.
The Ultimate True Power! Varo! Tai jotain... Ai miten niin meinasi olla tylsää aina välillä?
Ja tässä vielä pieni pähkinä purtavaksi. Mitä kummaa huomaat tuossa kaapelissa? Itse ainakaan en jaksa keksiä kovin montaa käyttötarkoitusta tuollaiselle...
2008-07-23
2008-07-17, Pori Jazzit
Noh, pitäähän sitä välillä käydä ihan yleisönkin roolissa kuuntelemassa musiikkia. Ja tällä kertaa oli kyllä varsin laadukasta sellaista. Ohjelmassa oli siperialainen big band jenkkiläisen naissolistin kera. Valkoinen, mutta lauloi kuin musta. Varsin maukasta.
Tämän jälkeen Chick Corea&Return to Fever (Stanley Clarke, Al Di Meola, Lenny White), 70-luvulla jazz-rockia soittanut poppoo come back kiertueellaan. Moogin soundi on kyllä varsin jäljettelemätön. Ja niin ihanan muovinen. Tästä kannattaa lisäksi mainita, että tuo Lenny White on siis nimestään huolimatta musta kaveri ja soitti pinkkejä rumpuja. Kiva yhdistelmä. :) Vähän turhan freetä paikoitellen mun makuun, mutta ai jettä. Namia oli kuitenkin.
Metro Special Edition featuring Dave Weckl & Randy Brecker. Tämän poppoon aikana huomasi kyllä hyvin, ketkä yleisöstä olivat rumpalisteja, ainakin pieneltä osaltaan ajatuksiaan. ;) Ei siinä, hyvin soittivat ja Weckl on kyllä varsinainen kone settinsä takana. Tykkäsin!
Illan päätti Bob Geldof bändinsä kanssa. Olivat ihan täysin väärässä paikassa. Kai he ihan hyvin omassa kategoriassaan soittivat, mutta konsertin alun jazz-tulituksen jälkeen tuollaista irlantilaissävytteistä folkrockia soittava poppoo oli vähän laimea. Ja venyttivät vielä settinsä vähän ylipitkäksi. Ei jaksa ymmärtää, miksi tuollainen oli pitänyt änkeä mukaan.
Mutta, ei siinä. Keli oli hyvä, seura myös ja musiikki erittäin loistavaa. Mikäs siinä oli torstaita viettäessä. Enkä edes palanut pahasti, hieman vain kaulasta kun siihen unohtui laittaa aurinkorasvaa. Harmittaa vain kun lauantaina olisi ollut Tower of Power lauteilla, mutta silloin muu tarjonta ei oikein jaksanut iskeä, niin jäi sitten tuo näkemättä. Toisaalta, eipä olisi ollut kyllä rahaakaan...
Pori jazzeissa ainakin tuon torstain osalta oli ehkä parasta se, että siellä keskityttiin musiikkiin. Missä tahansa muualla olisi ollut show tärkeämpää kuin itse musiikki, lavalla olisi ollut valoja ihan toisella tavalla, savua olisi käytetty, yms. tehosteita. Nyt tuolla oli vain muutama valkoinen valo etulinjassa ja saman verran takalinjassa. Tosin, luulen tämän ilmiön olevan muutenkin jazz-musiikin osa (tähän siis luetaan myös kaikki funkit, soulit, bluesit, fuusiot yms, vaikka kyllähän sitä jokaisesta genrestä poikkeuksiakin löytyy...), eli soittajat soittavat musiikin takia ja ihmiset tulevat kuuntelemaan taitavia soittajia sekä hyvää musiikkia, eivätkä niinkään katsomaan mitään showta.
Tekniikasta sen verran, että äänipuolen taisi hoitaa ACS ja videopuolen Akun Tehdas. PA oli Vertecciä ja pöydät Midaksen Heritagea. Tekniikka toimi ja kuulosti hyvältä. Mikäs siinä sitten oli kuunnellessa.
Ja vielä pari kuvaa tähän loppuun. Ai niin, Suomi on muuten jännä maa. Missä muussa maassa hallitsija seurueineen (tässä tapauksessa siis Halonen, Arajärvi + muut) voi istua festareilla ihan keskellä yleisöä ja nauttia musiikista? Olihan heillä toki turvamiehiä muutama mukana, mutta siinä he muutaman penkkirivin päässä meistä istuivat. Niin joo. Nyt ne kuvat.
Al Di Meola akustisen kitaran kanssa. Huomatkaa ulkoasu, tuon näköisiä kavereita löytyisi vaikka minkä Takahikiän shellin baarista. :) Mutta wau, oli kyllä sellaista tulitusta, että huhhuh.
Itse Chick Corea ja pienehkö kosketinkioski. Tosin kuulemma oli oikeasti varsin pieni sellainen, mutta se varmaan selittyi kiireellisellä aikataululla. Bändillä oli kiire seuraavalla keikalle, nimittäin.
Väkeäkin oli ihan kivasti. Vuorossa tuo epäonnistunut valinta, eli Bob Geldoff. Huomaa muuten lediscreenin ripustustapa, kyllähän tuo noin onnistuu varsin näppärästi.
Joku erehtyi allekirjoittaneestakin nappaaman kuvan, joten kai se tämäkin on pakko tänne laittaa. ;) Aurinkolasit unohtuivat Tampereelle, mutta onneksi oli tuo kulunut lippis mukana, niin näki edes jotain. Aurinko nimittäin paistoi lavan suunnasta...
Ugh. Nyt valmistautumaan viikonlopun eräleiriin. Saa nähdä nukunko laavussa vai riippumatossa. Onneksi kelin pitäisi olla kuitenkin suhteellisen kuiva, mutta vettä saattaa toki kulua ns. hieman...
Tämän jälkeen Chick Corea&Return to Fever (Stanley Clarke, Al Di Meola, Lenny White), 70-luvulla jazz-rockia soittanut poppoo come back kiertueellaan. Moogin soundi on kyllä varsin jäljettelemätön. Ja niin ihanan muovinen. Tästä kannattaa lisäksi mainita, että tuo Lenny White on siis nimestään huolimatta musta kaveri ja soitti pinkkejä rumpuja. Kiva yhdistelmä. :) Vähän turhan freetä paikoitellen mun makuun, mutta ai jettä. Namia oli kuitenkin.
Metro Special Edition featuring Dave Weckl & Randy Brecker. Tämän poppoon aikana huomasi kyllä hyvin, ketkä yleisöstä olivat rumpalisteja, ainakin pieneltä osaltaan ajatuksiaan. ;) Ei siinä, hyvin soittivat ja Weckl on kyllä varsinainen kone settinsä takana. Tykkäsin!
Illan päätti Bob Geldof bändinsä kanssa. Olivat ihan täysin väärässä paikassa. Kai he ihan hyvin omassa kategoriassaan soittivat, mutta konsertin alun jazz-tulituksen jälkeen tuollaista irlantilaissävytteistä folkrockia soittava poppoo oli vähän laimea. Ja venyttivät vielä settinsä vähän ylipitkäksi. Ei jaksa ymmärtää, miksi tuollainen oli pitänyt änkeä mukaan.
Mutta, ei siinä. Keli oli hyvä, seura myös ja musiikki erittäin loistavaa. Mikäs siinä oli torstaita viettäessä. Enkä edes palanut pahasti, hieman vain kaulasta kun siihen unohtui laittaa aurinkorasvaa. Harmittaa vain kun lauantaina olisi ollut Tower of Power lauteilla, mutta silloin muu tarjonta ei oikein jaksanut iskeä, niin jäi sitten tuo näkemättä. Toisaalta, eipä olisi ollut kyllä rahaakaan...
Pori jazzeissa ainakin tuon torstain osalta oli ehkä parasta se, että siellä keskityttiin musiikkiin. Missä tahansa muualla olisi ollut show tärkeämpää kuin itse musiikki, lavalla olisi ollut valoja ihan toisella tavalla, savua olisi käytetty, yms. tehosteita. Nyt tuolla oli vain muutama valkoinen valo etulinjassa ja saman verran takalinjassa. Tosin, luulen tämän ilmiön olevan muutenkin jazz-musiikin osa (tähän siis luetaan myös kaikki funkit, soulit, bluesit, fuusiot yms, vaikka kyllähän sitä jokaisesta genrestä poikkeuksiakin löytyy...), eli soittajat soittavat musiikin takia ja ihmiset tulevat kuuntelemaan taitavia soittajia sekä hyvää musiikkia, eivätkä niinkään katsomaan mitään showta.
Tekniikasta sen verran, että äänipuolen taisi hoitaa ACS ja videopuolen Akun Tehdas. PA oli Vertecciä ja pöydät Midaksen Heritagea. Tekniikka toimi ja kuulosti hyvältä. Mikäs siinä sitten oli kuunnellessa.
Ja vielä pari kuvaa tähän loppuun. Ai niin, Suomi on muuten jännä maa. Missä muussa maassa hallitsija seurueineen (tässä tapauksessa siis Halonen, Arajärvi + muut) voi istua festareilla ihan keskellä yleisöä ja nauttia musiikista? Olihan heillä toki turvamiehiä muutama mukana, mutta siinä he muutaman penkkirivin päässä meistä istuivat. Niin joo. Nyt ne kuvat.
Al Di Meola akustisen kitaran kanssa. Huomatkaa ulkoasu, tuon näköisiä kavereita löytyisi vaikka minkä Takahikiän shellin baarista. :) Mutta wau, oli kyllä sellaista tulitusta, että huhhuh.
Itse Chick Corea ja pienehkö kosketinkioski. Tosin kuulemma oli oikeasti varsin pieni sellainen, mutta se varmaan selittyi kiireellisellä aikataululla. Bändillä oli kiire seuraavalla keikalle, nimittäin.
Väkeäkin oli ihan kivasti. Vuorossa tuo epäonnistunut valinta, eli Bob Geldoff. Huomaa muuten lediscreenin ripustustapa, kyllähän tuo noin onnistuu varsin näppärästi.
Joku erehtyi allekirjoittaneestakin nappaaman kuvan, joten kai se tämäkin on pakko tänne laittaa. ;) Aurinkolasit unohtuivat Tampereelle, mutta onneksi oli tuo kulunut lippis mukana, niin näki edes jotain. Aurinko nimittäin paistoi lavan suunnasta...
Ugh. Nyt valmistautumaan viikonlopun eräleiriin. Saa nähdä nukunko laavussa vai riippumatossa. Onneksi kelin pitäisi olla kuitenkin suhteellisen kuiva, mutta vettä saattaa toki kulua ns. hieman...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)