Lisäksi roudaus tuonne on harvinaisen ärsyttävää. Toisessa kerroksessa tuo, ja valittavana on joko portaat tai ihan liian pieni 60-luvulla rakennettu hissi, joka ei edes pysähdy aina tarkalleen kerrosten kohdalle... Tuohon kului siis molempiin suuntiin mennessä yllättävän paljon turhaa aikaa, mutta sellaista se on.
Ehkä kuitenkin paras puoli tuossa paikassa oli sen intiimi tunnelma. Metro-areena on sen verran iso paikka, että siellä tunnelma ei ole ollut mikään kummoinen. Nyt kun oltiin tuollaisessa pienessä salissa, johon mahtui ~400 henkeä penkeille, ja joka oli melkein täynnä, niin tunnelma oli varsin erilainen.
Tänä vuonna ohjelmaa oli muutettu niin, että tanssiesityksiä ei ollut ihan niin paljoa. Kaikin puolin hyvä ratkaisu. Ei vähiten sen takia, että oltiin molemmat Jonzun kanssa vielä niin sekaisin Pirkkahallin jäljiltä, että sekoiltiin ihan liikaa noiden taustanauhojen kanssa... Paitsi se yksi väärä raita, mikä ei johtunut meistä. Meni siis toisaalta varsin kivuttomasti taas yksi viikonloppu tuon porukan kansssa. Kivahan siellä on tehdä töitä, kun järjestävä taho on mukavaa ja homma sujuu heidän kanssaan.
Ai niin, perjantaina erittäin hitaasti sujuneen kasauksen yhteydessä kuultua: "Jonzu, tuota, mitäs sitten?" "No, en minä tiedä, istu vaikka siihen lattialle kiireemmäksi aikaa ja ota rauhallisesti." *kolmas henkilö tulee paikalle* "Jaa, näinkö te ammattilaiset tapaatte roudata..." Joo-o, oli vähän puuhastelua paikoitellen meillä se homma. Mutta, ei onneksi ollut kiire mihinkään. ;)
Ensi vuoteen tämän osalta. Saas nähdä mitenkä silloin käy.
Miksaajien tämän kertainen maskotti. Huomaa hieno teipillä toteutettu ripustus. Meinasin laittaa kaulasta roikkumaan, mutta sen verran paljon oli lapsia kuitenkin tuolla, etten kuitenkaan viitsinyt. ;)
Kuva tuosta ihanasta hissistä. Ei ole koolla pilattu. Viimeinen alas lähtevä kuorma tällä erää kyydissä. Mm. tämän takia jätettiin iso mikseri varastolle, yms.
Ja tuossa vielä kuva hissin vakuuttavasta kerrosnäytöstä. Ei ole ihan uusinta tekniikka tuo.
