2008-04-26, Wake Up, Tampere

Taas on yksi jakso Wake Upia saatu purkkiin. Eikä tälläkään kerralla selvitty ilman ongelmia. Mutta, kun niihin suhtautuu oikein, niin ei stressitaso nouse liikaa.

Meidän piti Sampsan kanssa mennä ajoissa kasaamaan settiä, kun oli tosiaan videokalusto taas vaihteeksi tuolla Helsingissä perjantaina, mutta... No, siinä yhdentoista pintaan päästiin aloittamaan, ja kyllä me saatiin se tehtyä. Ei mielellään kyllä enää noin myöhään uudestaan, siinä joutuu sen verran sitten jo säätämään muiden kanssa päällekkäin. Sampsa lähti siitä sitten kohti läksiäisiään (tai näin ymmärsin), kun ovat lähdössä perheen kanssa muille maille vierahille. Jäin siis taas kerran vastaamaan käyttiksen hommista loppuajaksi.

Tällä kertaa käyttiksen tehtäväkenttä myös laajeni ihan uusille alueille. Täytynee varmaan tästä hankkia jonkinlaista ensiapukoulutustakin, kun nyt kerran joutuu kameramiehiä paikkailemaan kesken kuvausten. ;) Tosin, ei siellä tullut kuin verta nenästä, mutta kuitenkin.

Ai niin, tuli myös opeteltua kameroiden back focuksen säätö "lennossa". Sampsa oli Helsingissä huomannut, että se on kameroissa hieman pielessä, ja meidän piti muistaa korjata asia saalemilla. Mutta, se siis jäi sitten tekemättä. Kameroiden optiikka oli ollut käytössä toisissa kameroissa menneellä viikolla, ja kun ne oli laitettu takaisin kameroihin, niin säätö oli jäänyt silloin jo tekemättä. Käytännössä tuo siis vaikuttaa niin, että skarppi ei pysy zoomatessa. Eli suomeksi sanottuna, kun vaikkapa zoomaa johonkin lähelle ja tarkentaa siihen, niin se onnistuu. Mutta sitten kun lähtee avaamaan (eli zoomaa ulospäin, suurempaan kuvaan), niin tarkennus ei pysykään siinä kohdassa mihin se oli tarkennettu. En väitä, että mä olisi täysin oikea ja kaikenkattava kuvaus, mutta näin annoi itselleni kertoa. Ja tämä myös kuvaa sitä ilmiötä varsin hyvin.

Niin, tarkistettiin kyllä Antin (eli tämän kerran ohjaajan) kanssa tuo asia ennen kuvauksia, mutta olisi pitänyt katsoa se tarkkaamon päästä, eikä kameroiden omista etsimistä... Mutta, ihan melkein heti kun alettiin oikeasti kuvaamaan ohjelmaa, niin tuo ongelma ilmeni. Onneksi se ei ollut niin paha kaikissa kameroissa ja onneksi muutaman biisin jälkeen tuli hieman "taukoa" kuvausjutuista, kun tuli kaikenmaailman inffojuttuja, että ehditiin sitten Tuomon kanssa säätää tuo kuntoon. Tai siis, ainakin parempaan suuntaan.

Kaikenlaista muutakin säätöä tuossa kyllä oli. Mm. puhtaalta pöydältä asennettu "uusi" tallennuskäyttöön tuleva Mac ei ollut yhteistyöhaluinen. Ei siinä muuta vikaa, mutta videokaappauksen yhteydessä kun painoi mitä tahansa pikanappuloita, niin kaatui koko softa. Onneksi oli vielä aiemmin käytössä ollut läppäri siinä vieressä käyttövalmiina, niin sai tuon sitten vähän turvallisemmin purkkiin. Tosin, siinäkään ei toinen tärkeä pikanäppäin toiminut, mutta elämä on semmoista toisinaan.

Mitähän muuta. Hmm... Eräät säätäjät keksivät hieman yrittää suunnata PA-pinoja uudestaan. Mutta, vaikka äänenlaatu heidän mielestään paranikin miksausaitiossa, niin seuraavan aamun tilaisuuden miksaaja valitti ongelmista. Lavan etureunassa täysin kaiuttimien puolessa välissä oleva puhemikki oli huomattavasti kiertoherkempi ja parvekkeelta tultiin valittamaan, että ei oikein kuulu. Kun ei se linearraynippu käyttäydykään ihan samalla tavalla kuin perinteiset koilottimet... Mutta, onneksi ei ole enää allekirjoittaneen päänvaiva tuo.

Tällaista tällä kertaa. Jalkakin kesti ihan hyvin, vaikka joutui koko päivän ravaamaan portaita. Tuolta salista tulee siis melkein kolmen kerroksen verran kiipeämistä TV-tarkkaamoon. Ja sitä kun joutuu tekemään hieman useammin kuin kerran...

Palataan astialle taas myöhemmin. Seuraava keikka taitaakin olla vasta joskus ensi kuun puolen välin jälkeen. Ellei nyt sitten vapuksi tule vielä jotain... Eikun ai niin, kahden viikon päästä on taas Wake Upin kuvaukset, ja Sampsa ei tosiaan ole enää silloin edes tämän maan kamaralla, että saa nähdä mitä siitä sitten tuleepi. Ugh.



Saalemin miksausvaraston funktio vain laajenee. Nyt se on laitehuoneen ja (romu)varaston lisäksi myös pyöräkorjaamo. Antti oli ostanut satasella tuollaisen kruiserin Biltemasta ja Hessun kanssa pistivät sen kasaan. Ilmeisesti oli mieleinen lelu, kun Antti oli ihan fiiliksissä siitä loppupäivän ajan. :)



On se kiva, että tuollakin saadaan joskus tehtyä valot vähän viksummalla pöydällä. Normaalisti kun tekevät nuo kolmella pienellä pöydällä, niin nyt sitten sai kaikki yhden pöydän taakse. Tosin, eipä ole Saalemin tuo pöytä, vaan kuvassa olevan Peetun...



Kameratyöskentelyä Tuomon malliin.



Hessu ja Kamera.



Välillä bändikuvia tästäkin suunnasta.



Tuo lava on jo pitkään näyttänyt varsin kivalta. Valomiehet ovat kyllä varsin onnistuneesti saaneet luotua syvyyden tuntua valaistuksella ja muulla. Ainakin kun vertaa siihen ihan ensimmäiseen jaksoon 2007 tammikuussa. ;)



Niin, ja tässä vielä kuva allekirjoittaneen jalan paketoinnista. Ihan hyvin se kesti tämän(kin) päivän. Jos nyt sitten ottaisi muutaman päivän taas vähän rauhallisemmin, niin voisi olla hyvä. Ai niin, maanantaina ja tiistaina on tosin taas Akun Tehtaalla kurssittautumista, eli saa nähdä joutuuko sielläkin taas roudaamaan. Onneksi väkeä on kuitenkin niin paljon tuolla, että yksi kaveri pääsee aika vähällä.

2008-04-25, Nokia Missio, Helsinki

Taas kerran tuli käytyä tuolla, eli siis Helsinkin Vanhassa Kirkossa tekemässä ääntä Nokia Mission tilaisuuteen. Se olikin sitten viimeinen kerta tänä keväänä, kun seuraavalla kerralla pitää olla roudaamassa tuon miksauskurssin puitteissa Tampereella. Ja kun koossa oli jälleen "Dream Team", eli Jonzu ja minä puukorvaisina miksaajina, ja Sampsa ja Hessu sokeina vidiootteina, niin mikäs siinä sitten. ;)

Ainut ongelma allekirjoittaneen osalla vain oli, että oikea jalka on "rasituskiellossa". Tosin, lääkäri kielsi kävelemästä yli kilometrin matkoja kerrallaan, mutta ei se mitään roudauksesta puhunut. ;) Hyvin tuo kuitenkin tuntui toimivan, kun oli sen verran tiukasti nilkka paketoitu. Toivotaan nyt, että alkaisi vähitellen parantua, niin voisi taas käyttää oikeitakin kenkiä. Onneksi tässä on kuitenkin ollut lämmintä&kuivaa jo muutaman viikon, niin pystynyt kävelemään sitten skandaaleilla. Se vain harmittaa aika paljon, kun kova hinku olisi lähteä tuon meidän koirun kanssa vähän metsiin kävelemään ja vaeltelemaan, mutta kun. Sitten sitä vain tulee istuttua sisällä koneen ääressä ja popsittua sipsejä.

Mut joo, keikka meni siis varsin hyvin ja taaskaan mitään ei hajonnut. Se ensimmäinen kerta vain koko ajan kummittelee jossain tuolla takaraivossa. Toinen PA-kaappi tosin vähän rätisi, mutta oli sitten sattunut se rikkinäinen yksilö mukaan. Nyt kuitenkin tuli merkattua sen verran selvästi, että eiköhän sen nyt huomaa jo varastolla... ;)

Ai niin, ja tuli muuten taas huomattua, että ihan turha on mihinkään laatikon kanteen kirjoitella 'Ei mitään tämän päälle', kun eivät ihmiset noita lue. Vaikka luki varsin isolla ja selkeästi...

Hessu oli saanut Sampsalta ja Ossilta 18-vuotislahjaksi pienet karvanopat ja kun ei vielä omista autoa, jota tuunata, niin reppuunhan ne sitten päätyivät. :)



Tällä kertaa ääni hävisi varsin selkeästi videolle purussa, mutta vidiootit nyt kuitenkin pääsevät purkamaan melkein puolituntia ennen meitä ja meillä oli lisäksi varsin löysä tahti. Ei vain jaksanut sen nopeempaa kun ei kuitenkaan ollut mikään hengenhätä kyseessä.

Nukkumassa olin joskus 0239 ja liikkeelle oli lähdetty siinä 1030, eli ihan sopivan mittainen päivä taas kerran.

Näin tällä kerralla. Palataan.

2008-04-12, Jonzun ja Hannen häät, Punkaharju

Saatiin nyt sitten tuokin pariskunta naimisiin. Ihan hyvä vain. :) Ja yllättäen joutui sitten allekirjoittanut roudaamaan, mutta mielelläänhän sitä kaverin häissä. Ja etenkin kun Jonzun kanssa muutenkin tullut pari kertaa työnneltyä laatikoita... Ai niin, ja piti mun vielä laittaa häämarssit soimaan IPodilta. Mutta, mun mielestä ei voi vaatia, että miksaaja osaisi käyttää semmoista... Ihan liikaa nappuloita. ;)

Niin, blogini lukijat varmaan tietävät ketkä ovat kyseessä joten ei siitä sen enempää. Juhlapaikkana oli kuitenkin Punkaharjun Valtionhotelli, joka ei voisi paremmalla paikalla oikeastaan sijaita. Tai siis kauniimmalla. Punkaharjulla vierailleet tietävät kyllä mitä tarkoitan.

Mitähän noista häistä muuta sanoisi. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, väkeä oli ja ohjelmaakin löytyi. Se kyllä tuli huomattua, että jos kahvilla on vain kakkua tarjolla, niin sitä kuluu aivan hervottomat määrät. Ihmiset ottavat ihan järkyttävän kokoisia paloja. Todennäköisesti jos olisi edes paria keksilaatua tms. tarjolla, niin kakkuakin kuluisi vähemmän. Mutta, kyllä sitä kaikille kuitenkin riitti.

Tässä vielä pari kuvaa tuolta häistä. En tiedä ampuuko Jonzu (tai Hanne?) mut, mutta menkööt. ;)



Kuvassa hääparin lisäksi morsiamen sisarukset.



Hääpari ja joku tuommoinen kumma hiihtäjä tuolla. Taisi kuulua joukkoon morsiamen kaverit. ;)



FOH (eli siis allekirjoittaneen työpiste) kirkossa. Rokrok ja silleen.



Ja lopuksi vielä kuva hääautosta.

Onnea nuorelle parille ja älkää unohtako kavereitanne!

Ps. Ei sen puoliskon kanssa tarvitse ihan koko aikaa viestitellä, kyllä se muutaman tunnin kestää erossa, eikö niin Sampsa? ;)

2008-04-07 ja -08, Kouluttautumista, Akun Tehdas

Taas on parin päivän koulutussessiot takana. Tällä kerralla aiheena oli kiertuemanagerointi ja kaikenlainen lavamiksaukseen (=monitoroint) liittyvä, sisältäen toki mikityksen ja kaapeloinnit. Tokihan nuo jälkimmäiset vaikuttavat myös saliin päin kuultavaan ääneen, mutta yhtään isommissa tapahtumissa ovat lavahenkilökunnan vastuulla, joten kuuluvat sille puolelle enemmänkin.

Paljon tuli opittua uutta, ja kerrattua vanhaa. Se on ollut varsin mukava huomata, että vaikka en olekaan mitään kovin isoja juttuja vielä päässyt tekemään, niin silti monta juttua on tullut pähkäiltyä oikein. Kun kurssilla tulee joku asia esiin, että näin se kannattaa tehdä, niin on vain voinut todeta itsekseen, että noinhan se on tullut tehtyä jo monta vuotta. Kiva saada tuolla tavalla tavallaan epäsuoraa palautetta omasta toiminnasta. Mutta, aina kannattaa omia ajatusmalleja ja toimintatapoja tutkailla kriittisesti ja ottaa opikseen. Se on oikeastaan ainut vaihtoehto, jolla tätä alaa voi oppia tekemään. Niin, ja siperia on tunnetusti se paras opettaja...

Ehkä sitä kohta pääsee taas kiinni ajanjuoksun kanssa tämän blogin osalta. Enää olisi yhden keikan kommentit omassa päässä ja toisaalta, seuraaviin keikkoihin on pari viikkoa aikaa. Ihan hyvä vain, että vähän hiljaiseloakin välillä. Sen verran muuten tuntuu olevan menoa tällä hetkellä.

Ugh.

2008-04-05, Gospelin SM-kisat, Keuruu

Huhhuh. Toivottavasti ei vähään aikaan tule ihan vastaavaa keikkaa vastaan. Ai, kuinka niin? No, kyllä sitä isommassakin paikassa, paremmin suunniteltuna ja suuremmalla miehistöllä olisi tekemistä 9 kilpailevan bändin ja 2 esiintyvän poppooon setissä... Ai niin, ja toki vaihtojen aikana vielä pari kaveria lauleskeli ja soitteli akustista kitaraa. Eikä meillä tietystikään ollut enää antaa omaa kanavaa tuolle akkarille...

Mutta, kukaan ei kuollut, mitään ei hajonnut, soittajat tykkäsivät, yleisöäkin oli ja kai sekin tykkäsi, ja myös voittaja saatiin valittua, niin eikös silloin ole homma onnistunut? :)

Minä siis vetelin hirsiä... öh, eikun siis sykin monitoripäässä ja roudasin lavan vaihtojen aikana, ja Miksu hoiti salin pään. Eihän noissa nopeissa vaihdoissa olisi ollut mitään ongelmaa jos olisi digipöytä ollut käytössä, siitä vain aina recallia kehiin ja asetukset olisivat olleet valmiina. Mutta kun... No, paperia siis kului varsin paljon. Ja tarkkana sai olla, että raapusteli oikeaan sarakkeeseen asetukset ja taas asetuksia pöytään palauttaessa laittoi ne oikeaan kanavaan. Pari vihrettä sieltä kyllä löytyi, mutta olivat sen verran ilmiselviä, että sain lennossa sitten korjattua.

Harmittaa vain vähän kun auton joutui pakkaamaan ihan liian täyteen, eikä saanut kaikkea tarvittavaa mukaan. Toisaalta, Jonzu oli muualla keikalla, joten ei sitä kalustoakaan olisi varastolla hirveästi enää ollut jäljellä. Pari subbasta lisää, vähän lisää valokalustoa ja kunnon ripustustarvikkeet olivat suurimmat puutteet. Toki se yksi DI-boksi lisää sille akkarille olisi ollut poikaa...

Valojen osalta oli tosiaan tarkoitus laittaa ne ständeihin, mutta paikan päällä huomattiin, että salissa oli jopa ihan "ripustusgridi" lavan päällä ja jonkinlainen puomihärveli lavan edessä, niin totta kai hyödynsimme niitä. Tuolla tavalla säästyi tilaa ihan huomattavasti ja valot tulivat vähän viksummasta kulmasta. Mutta, kuten jo todettua, ripustustarvikkeita ei ollut ihan tarpeeksi, niin joutui sitten hieman säätämään. Ei ne mitään täysin laittomia virityksiä kyllä olleet, ja varsin tukevilta vaikuttivat, joten mikäs siinä sitten. Täytynee kuitenkin tulevaisuudessa aina ottaa mukaan C-koukkuja ja/tai super clamppeja sen verran, että saa puomit ripustettua jos tila sen sallii.

Eipä siinä sen ihmeempiä tainnut tapahtua. Päivä venähti vähän pitkäksi (0700-0500 olin poissa kotoa), mutta siinähän nyt ei ole mitään uutta. Paikalla olimme ehkä vähän turhan ajoissa, mutta ehtipä sitten käydä siellä rautakaupassa noita ripustustavaroita ostamassa.

Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut keikka olosuhteet huomioonottaen, ja tapahtuman pääorganisaattorin suusta kuultuna "Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä." Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Niin, ja kuviakin tulee jossain vaiheessa kunhan ehdin niitä miettiä. Sen verran teettää koulu tällä hetkellä töitä, että meinaa ihan hirvittää...

Ps. Mun miksaajanallesta (tai lähinnä sen kuljetussalkusta) tuli sitten kerralla "kuuluisa". Näkyy toisessa RV-lehdessä julkaistussa kuvassa. :)



Tällaisessa auditoriossa tällä kertaa. Ei oikein vastaa mun kuvaa auditoriosta, mutta kyllä tuo paremmin toimi kuin nousevalla katsomolla varustettu "perinteinen" auditorio olisi toiminut... Tai no, mistäs sitä ikinä tietää.



Ja tätä pokaalia lähtivät bändit tavoittelemaan. Vieressä sitten palkintoja, jotka jaettiin muistaakseni kolmelle ensimmäiselle ja kunniamaininnan saanelle, tai jotain.



Illan selkeästi raskaimman porukan (olisiko ollut All Restored nimeltään?) taidonnäyte. Tyyli on metalcorea (kai :) ja allekirjoittaneen makuun ihan liian raskasta, mutta kai sitä jostain tykkää. Eikä se taas työnkuvaan vaikuta mitenkään, että pidänkö jostain vaiko enkö. Aina tehdään hommat niin hyvin kuin pystytään.



Erään bändin rumpali.



Pasi Marttinen & Band. Tämä siis oli hieman kevennetyllä kokoonpanolla Nastolassa keikalla.



Tampereen poikien taidonnäyte. Tai no, ainakin osa on Tampereelta. ;)



Viime vuoden voittaja Etappi vauhdissa.



Ja illan toinen esiintyvistä bändeistä, Think Twice.



Kitarakaapin mikitystä. Säästyy ständejä tuolla tavalla, mutta mikin saaminen juuri haluttuun kohtaan voi olla hankalaa. Riippuu vähän kaapista.



Ja pitihän se tuon mun nallen päästä tännekin. :)



Sitten muutama kuva noista valoripustuksista. Huomaa erityisesti kolmannen kuvan Biltemastrappi. :) Mutta joo, kaikissa nuo strapit olivat lähinnä vain "varmistuksena", oikeasti se ripustus hoidettiin joko superclampilla (kuten noissa takavaloissa tuossa alempana) tai sitten ihan pultilla etuvalon tapauksessa. Ja eihän tuollaisen 4 par-kannun puomin paino ole kovinkaan montaa kiloa, ja superclampin painoraja on kuitenkin jopa 15 kiloa, niin nou hätä. Mutta, kun ei ollut safetyvaijereita mukana, niin tehtiin sitten noin.









Lavan päällä olleen ripustusgridin nostohärdelli. Muuten nuo ripustusjutut vaikuttivat varsin päteviltä, sinne oli jopa vedetty suoraan himmenninlinjoja kasa, mutta tuo nostojuttu oli kaikkea muuta kuin vakuuttava... Kuvan alalaidan taakse piiloon jää käsin veivattava nostolaite.



Ja tästä se taas lähtee. Nuo pitäisi saada autoo mahtumaan. Motivaatio ei ollut enää huipussaan tässä vaiheessa päivää (ja vireystilaa)



Mutta, mahtuivathan ne lopuksi. Vaikka vähän joutui muutaman viimeisen kanssa säätämään.



Ja tällaisella autolla tällä kertaa liikenteessä. Nyt tuossa kyllä taitaa olla jo teippaukset kyljessä. Ainakin niin omistaja uhkaili.