2009-03-27, Evankeliset Musamessut, Helsinki

Olen edelleen sitä mieltä, että logistiikka on hupaisa aihe. Etenkin kun tällä kertaa homma meinasi alunperin mennä siten, että olisi pitänyt lähteä kotoa aamulla joskus ennen seitsemää että olisi ehtinyt bussilla oikeaan aikaan varastolle. Keikan jälkeen olisi puolestaan pitänyt keksiä keino päästä julkisilla puolenyön aikaan Helsingistä Hervantaan. Mutta, tämä onneksi ratkesi yhdellä puhelinsoitolla. "Jonzu, tuota.. Oletko mahdollisesti menossa töihin Lempäälän suuntaan huomenna aamulla kasin aikoihin." "No, en ihan, mutta RMC:n varastolle pitäisi ehtiä varttia yli kasiksi." "Ai, säkin oot tulossa tuonne keikalle... Ja ilmeisesti menossa sitten omalla autolla. Kuulostaa enemmän kuin hyvältä." :)

Niin, tiesin siis että Helsingissä olisi jotain tiedossa, ja netistä olin jopa lopulta löytänyt oikean paikankin. Mitään sen tarkempaa tietoa ei vielä ollut, mutta mitäs sitä muuta tarttee? Työtehtävistähän voi sitten tapella paikan päällä, ja jos keikan vastuuhenkilö tietää mitä pitää pakata mukaan, niin sehän riittää. Ai niin, jonkinlainen kartta keikkapaikalle olisi toki hyvä olla olemassa.

Ajelimme Jonzun kanssa Teemun perässä kun oletimme hänen olevan perillä reitistä. Jossain vaiheessa Helsingin päässä Jonzu muisti, että navigaattori oli tullut mukaan ja laitoin sen päälle. Hieman tuli ihmeteltyä reittivalintoja, mutta oletimme Teemun tietävän lyhyemmän/nopeamman reitin. Jossain vaiheessa tämäkin aavistus kyllä hieman alkoi karista, ja jäljellä oli enää ajatus "Ei kai tässä nyt vain yritetä kuluttaa aikaa..." Mutta kivahan se on kuorma-auton ja pakettiauton kanssa kurvailla Helsingin keskustassa pieniä katuja, eikös?

Perille Agricolan kirkolle päästyämme karu totuus selvisi. Teemu oli istunut jo pitkän tovin puhelin korvalla ja yrittänyt paikallisten roudareiden kanssa pähkäillä missä olimme ja miten sieltä pääsisi perille. "Ette sitten kertonut, että teillä oli navigaattori???" "No, ei me hoksattu kun luultiin sun tietävän oikean reitin..." Että näin tällä kertaa. ;) Mutta toisaalta, olimme myöhässä ehkä kaksi minuuttia eikä eläimiä vahingoitettu tässä(kään) operaatiossa, joten kaikki kunnossa.

Tapahtumassa oli siis soittamassa Bass'n helen (joiden soittajia en tunnistanut...) ja muutama muu hieman pienempi poppoo. Aika perussettiä kaikilta osin, valojakaan ei ollut paljoa mukana kun savua ei tilassa saanut käyttää. Vähän takavaloa ledikannujen muodossa ja kolme pientä fresua edessä. Mutta, se toimi kuitenkin ihan riittävän hyvin.

Pitkästä aikaa sai tehdä jotain muuta kuin istua monitoritiskin takana, ja oli ihan mukavaa vaihtelua hoitaa pelkästään lavaroudausta keikan aikana. Yleensä kun sitä joutuu tekemään monitoritontin hoitamisen ohessa.

Purku ja paluumatka sujuivat ihan kivuttomasti. Meinasi vain väsyttää ihan armottomasti. En kyllä ymmärrä miksi, kun edellisenäkin yönä oli tullut nukuttua noin seitsemän tuntia. Kotona olin joskus puoli kolmen aikaan ja aamulla herätys seiskan pintaan rangerileirille lähdön takia. Launtai-iltana kun tulin leiriltä kotiin, niin oli aika uupunut olo. Päivä keikalla, lyhyt yö ja päivä ulkona vie varsin hyvin kyllä mehut. Mutta, oli kyllä kiva viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Seuraava setti olisi parin viikon päästä pääsiäisenä. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Mitään kovin kummaa ei tällä kertaa pitäisi olla odotettavissa, mutta Mission jutuista nyt ei koskaan voi olla varma. Toisaalta, nyt ei tarvitse kalustoa onneksi kasata kovin paljoa enempää kuin normisunnuntaijuttuun, kun ollaan metrolla. Siellä pääsee taas tekemään monitoreja, mutta pöytä on vain väärä. Mieluummin Jonzun A&H GL3800, kuin mission Soundcraft Spirit Monitor 2. Vaikka jälkimmäinen onkin monitorikäyttöön suunniteltu, ja siinä on enemmän auxeja, niin siinä on tietyt huonot puolensa. Muteryhmät tulevat ensimmäisenä mieleen, ja toisena ärsyttävän ahdas output-osaston liitinsijoittelu. Lisäksi se on muutenkin paljon lelumman oloinen. Mutta, toisaalta, kyllä silläkin työnsä on tähän asti tehnyt.



Kaikki bändit käyttivät Bass'n Helenin rumpalin settiä, jossa oli varsin onnettomat tassut/piikit. Eihän tuollainen kulmista pyöristetty neliörauta, jonka sivunpituus on 6-7 mm, oikein tahdo antaa riittävästi "pitoa" basarille. Omistajansa mukaan pysyy hyvinkin paikallaan, mutta ilmeisesti muut sitten polkivat vähän lujempaa. Taas tuli kuitenkin todistettua, että mitä ei gaffalla ja sähköteipillä Leathermanin avustuksella korjata, niin se ei ole sen arvoista. Hyvin siis pysyi paikallaan pienten teippausten jälkeen. :)



Ja tähän loppuun vielä tällainen kuva Bass'n Helenistä keikan keskellä.

2009-03-14, Nokia Missio, Helsinki

Siellä taas kerran. Paasitornissa siis. Keikka meni hyvin ja mitään sen suurempia murheita ei ollut. Tuli kyllä lujempaa kuin edellisellä kerralla, mutta eipä kukaan tullut valittamaankaan. :) Eikä se nyt vielä ollut edes kamalan lujalla, ainakaan jos vertaa mihin tahansa konserttiin...

Tai no, se oli ongelmana, että oltiin liian aikaisin paikalla. Jotenkin oli hölmö olo, kun kaupassa oli ehditty käydä pattereita hakemassa, Jonzu oli siivonnut tarvikesalkkunsa ja silti oli kaikki kasassa ennen kuin bändi saapui. No, joskus noinkin.

Auto oli myös vähän ahdas ja matala. Hanne nimittäin halusi lähteä mukaan, joten piti ottaa kolmen hengen auto käyttöön. Mutta kun tuonne ei edelleenkään pääse korkealla autolla riittävän lähelle, niin oli sitten tuollainen volkkarin normipaku käytössä. Ohjaamossa tilaa noin 2,5:lle aikuiselle, ja tavaratilassa ei mahdu seisomaan suorassa. Sai kuitenkin ajaa satasta motarilla. :)

Sitten vähän asian vierestä. Pitäisi tässä jossain vaiheessa saada väsäiltyä jonkinlainen ohjeistus desibelien mittaamisesta sekä opas balansoitujen kytkentöjen maailmaan. Ajattelin, että jos täällä julkisesti lupaan nuo kirjoittaa, niin saisi ehkä jotain aikaankin. Saa nähdä toimiiko tämä. ;)

Jos kuitenkin jo tässä vaiheessa kiinnostaa tuo balansointi, niin kannattaa lukaista Jensen Transformersin sivuilta löytyviä tekstejä asiaan liittyen. Sen verran voin tässä vaiheessa paljastaa, että suurin osa on pähkäillyt ja oppinut tuon asian täysin metsään. Sillä, että johtimessa kulkee +V ja -V -signaalit, ja ne summataan sopivasti keskenään ja saadaan +2V signaali, _ei_ ole _mitään_ tekemistä balansoidun kytkennän häiriösietoisuuden kanssa. Tuo on symmetrinen signaali, eikä sekään turha asia ole, mutta ei vaikuta häiriösietoisuuteen. Kirjoittelen kyllä tänne kunhan nuo tekstit valmistuvat joskus hamassa tulevaisuudessa.

Mutta, nyt välillä jotain muutakin, kun on saanut päivitettyä kirjoitusten osalta tämän hetken tasolle blogin. Kuvia pitäisi vielä jaksaa käydä läpi ja lätkiä sopiviin paikkoihin. Ehkä sekin sitten joskus. :)

Lisäys näin 19.4. Nyt tuli se kuvakin tänne. Ja on noita muuallekin ilmestymässä.



Niin, kuten saatoin jo jossain kohden mainita, Paasitornin roudaus on varsin mielenkiintoinen. Tuo sisäpiha ei ole koolla pilattu, ja sinne ei tosiaan tuota sprintteriä korkeammalla autolla mahdu. Kuva tosin on aiemmalta keikalta, mutta laitetaan se nyt tähän. Tällä kertaahan meillä oli se Miksun sininen pakettivolkkari, joka on myöskin jo joskus esiintynyt kuvissa.

2009-03-13, Tampereen kansainvälinen koiranäyttely, TESC

TESC on siis se Pirkkahalli. En tiedä koska sen itse mieltää jotain muuna kuin Pirkkahallina, mutta otsikosta tuli tuolla tavalla lyhyempi. :)

Käytiin siis Moden tyyppien kanssa virittämässä kuulutusjärjestelmä tuonne. Sinällään helppo kokonaisuus eikä kovin monimutkaisia kytkentöjä, mutta se kaapelimäärä... Ja ne reitit...

Käytännössä vedettiin jokunen kymmenen metriä kaapelia kattoon, joka on varsin hidasta, tai piilotettiin muuten vain, joka ei ole ihan niin hidasta. Tuolla oli kahdessa hallissa ja lisäksi pääaulassa mikseri, ja halliin soveltuva kaiutinviritelmä. Mikserit oli sitten kytketty toisiin kahdella piuhalla (input ja output), joten kuuluttaja pystyi olemaan missä tahansa hallissa ja aina kuului. Mutta siis, yksinkertainen puheäänentoistojärjestelmä ja tuon rakentamiseen kului aikaa 5,5 tuntia. Mutta, päästiinpä ajelemaan nostimella ja kurkkimaan alaslasketun katon päälle. En tiedä oliko se mukavaa, mutta olipa vähän erilainen keikka taas.

Se oli ihan positiivinen yllätys, että kaikki toimi ensimmäisellä yrittämällä, eikä brummiakaan ollut havaittavissa. Hämmästyttävä saavutus sinällään, kun ottaa huomioon kaluston sijaintipaikkojen suuret välimatkat ja varsin lukuisan määrän piuhoja/liitoksia tuossa matkalla. Muutama kela oli käytössä, sitten 10m piuhoja, ja myös varsin suuri määrä 7m piuhoja. Viime vuonna olivat joutuneet loppupätkät vetämään 3 metrisillä... :) Silloin oli myös kokeiltu langatonta siirtoa noiden pisteiden välille, mutta se oli osoittautunut sen verran epävarmaksi, että tänä vuonna vedettiin ihan oikeat kaapelit.

Jos seuraavakin Moden keikka tulee sisältämään jotain hervottomia kaapelivetoja, niin sitten en kyllä tiedä mitä sanoa. Ensimmäinen kunnon keikkahan sisälsi sen mukavan 120 metrisen voimavirtavedon. Kuulemma Terhi ei tarkoituksella nakita mua tuon tyyppisille keikoille, mutta en tiedä pitäisikö sitä uskoa. ;)

Kävin sunnuntaina itsekin yleisönä paikan päällä katselemassa lähinnä valkoisia länsiylämaan terriereitä (westie on tuon rodun lempinimi), kun kuulemma sellasia on jossain vaiheessa tulossa tähän talouteen. No, eihän siinä mitään, söpö rotuhan se on kaikinpuolin.

Se on kyllä jännä, että nyt alkaa taas keikkatahti hieman kiihtyä. Viime viikonloppuna kahtena päivänä, samoin nyt. Ensi viikonloppuna on taas Wup. Sitten on pari viikonloppua vapaata ennen pääsiäisen rutistusta. Ai niin, ja tuota yhtä baariprojektia pitäisi viedä eteenpäin. Saa nähdä tuleeko siitä mitään kerrottavaa missään vaiheessa.



Tuossa nyt vielä kuva A-hallin keskellä olleesta torvikyhäelmästä. Toimi puhekäytössä varsin mallikkaasti, ja kuulutuksista sai hyvin selvää. Tuolla toistaisi melkein jo musiikkiakain, kun -3 dB:n piste toistossa on jossain 170 Hz:n tienoilla. Ainakin muistaakseni. Mutta, ehkä nyt ei kuitenkaan. ;)

2009-03-08, Nokia Mission tilaisuus, Metroareena

Piti käydä Jonzua tuuraamassa sen vakikeikalla, kun se itse huiteli puoliskonsa kanssa jossain ihan muualla. Sinällään oli vähän poikkeuksellista, että vaikka mission tilaisuuksissa onkin viime aikoina jonkin verran tullut oltua hommissa, niin noita perusiltoja metroareenalla olen ollut näkemässä ja tekemässä varmaan pari vuotta sitten viimeksi.

Tuolla on siis muutettu vähän kaiken sijoittelua tämän vuoden alusta. RMC:ltä on esimerkiksi vuokrattu kolme trussilinjaa nostimineen sekä valokalustoa+piuhaa tuolla säilytettäviksi. Toisaalta ihan kiva, niin saa vähän näyttävämmän näköisiä valojuttuja helpommin. Ja nyt myös PA on vähän järkevämmin, kun on 2 kaappia/puoli. Se aiempi keskiklusteri (3-4 noita HK:n purkkeja) ei vain toiminut, kampasuodinta oli enemmän kuin kampaamossa. On tuossa nykyisessäkin jotain hämminkiä vielä, mutta ehkä se vähitellen ajan kuluessa saadaan kuntoon. Tai sitten ei, mistäs sitä tietää. :)

Periaatteessa helppo setti oli kyseessä, mutta kun tulet toisen työmaalle, jossa kaikkea ei ole merkitty vierailevia täht... krhm, siis miksaajia silmälläpitäen, niin meinasi vähän "mennä sormi suuhun". Siis tuolla aikataululla, kun joutui vähän turhan lennossa tekemään tiettyjä juttuja. Mutta, ääni saatiin ulos ja kukaan ei tullut valittamaan, joten hyvinhän se siis meni loppujen lopuksi. ;) Kun vielä sai kyydinkin kotiin. Kiitoksia Petri!



Kuvassa Petri (anteeksi huono kuva!) monitoritiskinsä kanssa. Itse miksaan mieluiten seisaaltaan, niin tuo on vähän liian matala ja pysty, mutta jos haluaa istua kun pyörittää nappuloita, niin mikäs siinä sitten. Hyvä kuitenkin, että miettii mitenkä haluaa töitä tehdä. Se on aina tärkeää.

2009-03-07, WakeUp

Jälleen yksi WUP takana. Tällä kertaa oli vähän eri meininki, kun Kotipuu (eli saalemin tuottama lastenohjelma) oli kuvausvuorossa aamupäivästä. Pääsimme siis kamerakalustoa kasaamaan saliin vasta kolmen aikoihin. Joku meinasi stressata tuosta, mutta Tuomon kanssa saatiin homma tehtyä alle kahdessa tunnissa vaikka käytiin välillä syömässäkin. On se vain niin paljon nopeampaa tehdä tuota kahdestaan jonkun sellaisen kanssa, joka myös osaa säätää valkotasapainot yms.

Aamupäivällä käytiin rangerien kanssa kiipeilemässä sisäseinällä, mikä oli varsin mukavaa puuhaa. Paikat vaan meinas tulla kipeiksi, ja voimat se vei yllättävän tehokkaasti. Mutta kivaa oli. :) Ehkä myöhemmin uudestaan, jos kesällä pääsis vaikka ulos kokeilemaan tuota.

Muuten meni kuvaukset varsin mallikkaasti, mitä nyt pari pientä ongelmaa tuli. Olin pari säätöä unohtanut tehdä kameroihin, mutta eipä niitä kukaan erota kuvasta. Siis tavan tallaaja. Lisäksi yhden kameran backfocus-säätö hajosi, mutta se täytyy ensi kerralla korjata sitten gaffalla. Milläs muullakaan?-)

Ugh. Nyt vaikenen tämän osalta.

2009-02-20 ja -21, "Rajatapaus", Tornio

Että sellainen keikka tällä kertaa. Tornion helluntaiseurakunta järjesti nuoristotapahtuman, ja koska anoppila nyt sattuu olemaan sillä suunnalla, ja heillä oli ns. lievähkö puute äänentoiston osalta, niin teimme pienen visiitin sinne päin Suomea. Ihanaa aina ajella tuo 8h suuntaansa, onneksi Jyväskylän ja Oulun välillä on varsin pitkät pätkät 100 km/h, jopa talvella.

Auto oli varsin täynnä, kun piti pieni äänikalusto ottaa mukaan, mutta kyllä siihen nyt mahduttiin. Onneksi ei ollut kolmatta ihmistä mukana, sitten olisi voinut teettää jo vähän töitä. Aika perusiisi setti oli kyseessä, AOC oli pääesiintyjä ja sitten yhteislauluja pianon ja parin laulajan säestyksellä. Ai niin, oli yhdessä porukassa myös kitara+basso.

Se kyllä tuli todettua, että 01V ei ole hätäisen miehen pöytä, etenkään jos sitä ei ole käyttänyt ihan viime aikoina. Lisäksi toisen efektipaluun (tässä tapauksessa delay) potikka alkoi reistailla jossain vaiheessa. Siitä sai kyllä käännettyä lisää efektiä, mutta kun rupesi kääntämään sitä pois, niin hyppäsikin suuremmalle. Meinasi pari kertaa aiheuttaa hieman epämääräisen lopputuloksen... :)

Mitähän muuta? Ai niin, limsaa tuli käytyä Haaparannalta. Se on siellä kuitenkin niin paljon halvempaa kuin Suomessa. Lisäksi kokeilin elämäni ensimmäisen kerran lumessa kierimistä saunan yhteydessä. Avannossa olen kyllä käynyt ja tulen käymään jatkossakin, mutta tuo lumihanki oli ensimmäinen kerta. Oli kyllä varsin jees, joten tuskin jää viimeiseksi. :)

Herwanta kiittää, kuittaa ja vaikenee.

Ja nyt, vihdoinkin monen viikon päästä, muutama valittu kuva tuolta reissulta.



Sukupolvien kohtaaminen. Vanha ja uusi Yamaha rinnakkain. Huomaa myös vanhan päällä olevat langattomien mikkien vastaanottimet sekä Sissi-Nalle. Jotenkin ne vain täydentävät kuvaa hyvin. :)



Useissa kirkoissa ristit ovat jotenkin pliisuja ja tylsiä. Tuolla oli kuitenkin ihan eri meininki. Kunnon karkeaa hirttä ja isot, ties kuinka monituumaiset, naulat kruunaamassa teoksen.



Niin, auto oli siis varsin täynnä. Takapenkillä oli vielä jokunen kassi sekä koiramme Triton. Mutta, kaikki mahtui mitä pitikin. :)