Siinä kului taas yksi viikonloppu mustien laatikoiden parissa. Ohjelma oli kaikenlisäksi varsin monipuolista, perjantaina ihan hanurista olevaa menoa (eli yhteislaulua hanurisäestyksellä), lauantaina rokkia usean bändin voimin, ja sunnuntaina lastentapahtuma parin orkesterin ja taikurin avustuksella. Mikäs siinä oli ollessa, työmäärä kun ei ollut etenkään lauantaina mikään kovin kummoinen.
On kyllä aina ärsyttävää tulla paikalle kesken kasauksen. Ja etenkin jos vastuussa jostain kokonaisuudesta. Kestää yllättävän kauan päästä kärryille siitä missä mennään ja ja jatkaa sitten paketin pistämistä käyttökuntoon. Olin siis kaljateltassa talonmiehenä koko viikonlopun, ja muut hoitivat päälavan lauantaina varsinaisen Räikkärockin aikana. Ihan hyvä työnjako, kun tuo työmäärä lauantaina oli mulle varsin pieni. Eikä se perjantaikaan paha ollut. Sunnuntaina joutui vähän sykkimään, kun olin tosiaan yksin paikalla. Vaikka jälkimmäisen bändin kokoonpano ei ollutkaan mikään kauhean kummallinen, niin silti tilanne aiheutti hieman stressiä. Solisti, kontrabasso, viulu/mandoliini, akustinen kitara/klarinetti ja haitari. Lisäksi jokainen soittajista lauloi. Niin, ja minkäänlaista tsekkiä ei pystyny tekemään, täysin lennossa mentiin, laulumikit sentään kopultetiin läpi. Kun juontaja lopetti hommansa ja esitteli seuraavan bändin, niin hieman meinasi jännittää että toimiiko nyt kaikki. Onneksi kaikki tuli tiskiin ja vieläpä oikeisiin kanaviin, niin ei tarvinnut sykkiä sen enempää. Monitorit oli kuulemma ollut vähän pielessä lavalla, mutta minkäs teet kun ei pysty tarkastamaan etukäteen...
Tällä keikalla myös tehtiin se, mihin ei kovin moni todennäköisesti ole pystynyt. Päälavalla ollut Crestin iso analogitiski kaatui IVO-resettiä vaativalla tavalla....... Okei, okei, ei se analogiosuus toki kaatunut. Vaan master-lohkossa oleva VCA/Mute-logiikka, mutta kun ei ääntä tullut läpi niin sitä ei tullut. Että tällaista tällä kertaa. Kokeilkaapa sama perässä. :) Onneksi se tuli joskus soundcheckien tms. aikoihin, niin ei haitannut sitten niin paljoa, vaikkakin stressitaso tietysti nousi jonkin verran.
Vaikka varsin inhimillisillä tuntimäärillä tuosta selvittiin, niin silti meinaa nyt vähän väsyttää. 27 tuntia taisi kertyä kokonaisuutena töitä, joista 14 lauantaina. Sunnuntaina alkoi kyllä vähän tuntua, että pitäisköhän jossain vaiheessa pitää vähän taukoa keikoilta, mutta toisaalta, kyllä sitä talvella sitten taas on hiljaisempaa. Ainakin luultavasti... Mutta, ensi viikonloppuna on vielä keikka, sitten onkin taas hiljaista jonkin aikaa.
Niin, tapahtumassa oli siis soittamassa White Flame, Haloo Helsinki, Negative, Kotiteollisuus ja Klamydia päälavalla, sekä Mustat Enkelit ja Reginan vangit tuolla kaljateltassa missä itse päivystin. Ja koska myöhemmin on kiva aina vähän kummastella, että mitä ihmettä sitä onkaan tullut tehtyä, niin tänä vuonna on vastaan tullut lisäksi ainakin seuraavat poppoot: A. Aallon rytmiorkesteri, Admonish, Anna Abreu, Anna Eriksson, Apulanta, Bass'n'Helen, Deuteronomium, Flinch, Hot Pois, In Process, Ismo Alanko Teholla, Jean S., Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra, Kaija Koo, Kengurumeininki, Lumina Polaris, Maija Vilkkumaa, Man's Castle, Melrose, Menneisyyden vangit, Michael W. Smith, Mikko Alatalo, Peer Günt, Popeda, Praise Brothers, Puolikuu, Sacrecy, Semmarit, Seventh Avenue, Siina ja Taikaradio, Sweet Jeena and her sweethearts, Yö. Varmasti joku tuosta listasta unohtui, ja lisäksi erinäisissä tapahtumissa on ollut mukana erinäisiä pienempiä orkestereita, joilla ei aina ole välttämättä edes nimeä. Varovasti veikaten todellinen orkesterilista on noin puolet pidempi kuin tuo.
Laskin myös tuossa, että olen ollut keikalla noin 50 päivänä tän vuoden puolella. Kyllä sitä kai voi pitää jo ihan hyvänä saavutuksena, kun nyt mennään vuoden 200. päivän tienoilla. Kaiken lisäksi täytyy muistaa, että tämä on vain tällaista harrastelijoiden puuhastelua allekirjoittaneelle. :)
Nyt taas viikko normaaleja töitä, ja viikonloppuna seikkailemaan julkisilla. Ugh.
2009-07-24
Jotain sekalaista, mökkiremppaa yms
Kyllä se nyt näyttää siltä minunkin kohdallani, että kesällä ei kauheasti vapaata näe. Viime viikonloppunakin kun periaatteessa oli vapaa viikonloppu, niin vietettiin kolme päivää mökillä vinttiä remppaamassa. Eihän siinä, ihan kiva oli saada sekin projekti etenemään.
Kyseessä on siis tuollainen joskus arviolta 1936 tienoilla rakennettu mökki, jonka vintti levytettiin sisäpuolelta. Seinät ja katto tällä erää, lattian aika on sitten joskus myöhemmin. Ehkä. Ei mitään kovin kummallista tehty, normilastulevyä ja valkoista maalia pintaan. Sinällään helppo juttu, mutta kun tuollanen rakennus nyt ei lähtökohtaisestikaan ole sieltä suorimmasta päästä... :) Jokainen levy piti toki tehdä mittatitilauksena just omaan paikkaansa, ja varsin usein ei riittänyt edes pätkäisy ja kavennus, vaan joutui vähän vetämään joko lovea johonkin tai muuten vaan vinoon jonkun sivun.
Materiaaliosastolle täytyy kyllä antaa tunnustusta tämän projektin osalta. Monen vaiheen jälkeen (Saana-Maarit mittasi, minä laskin ja isäni pähkäili) päädyttiin ostamaan 13 kpl 1,2x2,6m levyä, ja korkkaamatta tuosta ~34m levymäärästä jäi reilun 60cm mittainen pätkä, eli kovin paljoa ei ollut edes mokaamisvaraa... Varsin hyvä saavutus siis! Tokihan pientä silppua jäi jonkin verran, mutta sitä ei lasketa, etenkään tuollaisissa ei-niin-kovin-suorissa tiloissa. :)
Nyt on myös käyty hieman kokeilemassa peruuttelua tuota C1E-inssiä varten. Ei se toki ihan helppo temppu ole tuolla yhdistelmällä, mutta on siitä muutkin selvinneet. Jos vielä vähän kävisi pyörittelemässä ihan henkilöautolla+kärryllä, niin saisi selkäytimeen miten sitä rattia pitää kääntää milloinkin.
Tänä viikonloppuna olisi Räikkärock + siihen liittyvät muut jutut Ylöjärvellä, ja ensi viikolla sitten Nuorten Kesään Ryttylään. Olisi vain sukulaisia pitänyt mennä katsomaan tuona Ryttylä-viikonloppuna, mutta päätin kuitenkin yrittää saada jalkaani taas uuden firman oven väliin, ja mennä tuonne töihin. Ehtiihän sitä sukua nähdä muutenkin... :) Eilen tuli myös kyselyä DBTL:n suuntaan, mutta kun olin jo luvannut mennä Ryttylään, niin minkäs teet.
Täytyy vain toivoa, että viikonloppuna ei sataisi pahasti. Nyt vielä näyttää aika pahalta, mutta eikös suomalaiseen festarikulttuurin kuulukin kunnon sade ja viima?
Kyseessä on siis tuollainen joskus arviolta 1936 tienoilla rakennettu mökki, jonka vintti levytettiin sisäpuolelta. Seinät ja katto tällä erää, lattian aika on sitten joskus myöhemmin. Ehkä. Ei mitään kovin kummallista tehty, normilastulevyä ja valkoista maalia pintaan. Sinällään helppo juttu, mutta kun tuollanen rakennus nyt ei lähtökohtaisestikaan ole sieltä suorimmasta päästä... :) Jokainen levy piti toki tehdä mittatitilauksena just omaan paikkaansa, ja varsin usein ei riittänyt edes pätkäisy ja kavennus, vaan joutui vähän vetämään joko lovea johonkin tai muuten vaan vinoon jonkun sivun.
Materiaaliosastolle täytyy kyllä antaa tunnustusta tämän projektin osalta. Monen vaiheen jälkeen (Saana-Maarit mittasi, minä laskin ja isäni pähkäili) päädyttiin ostamaan 13 kpl 1,2x2,6m levyä, ja korkkaamatta tuosta ~34m levymäärästä jäi reilun 60cm mittainen pätkä, eli kovin paljoa ei ollut edes mokaamisvaraa... Varsin hyvä saavutus siis! Tokihan pientä silppua jäi jonkin verran, mutta sitä ei lasketa, etenkään tuollaisissa ei-niin-kovin-suorissa tiloissa. :)
Nyt on myös käyty hieman kokeilemassa peruuttelua tuota C1E-inssiä varten. Ei se toki ihan helppo temppu ole tuolla yhdistelmällä, mutta on siitä muutkin selvinneet. Jos vielä vähän kävisi pyörittelemässä ihan henkilöautolla+kärryllä, niin saisi selkäytimeen miten sitä rattia pitää kääntää milloinkin.
Tänä viikonloppuna olisi Räikkärock + siihen liittyvät muut jutut Ylöjärvellä, ja ensi viikolla sitten Nuorten Kesään Ryttylään. Olisi vain sukulaisia pitänyt mennä katsomaan tuona Ryttylä-viikonloppuna, mutta päätin kuitenkin yrittää saada jalkaani taas uuden firman oven väliin, ja mennä tuonne töihin. Ehtiihän sitä sukua nähdä muutenkin... :) Eilen tuli myös kyselyä DBTL:n suuntaan, mutta kun olin jo luvannut mennä Ryttylään, niin minkäs teet.
Täytyy vain toivoa, että viikonloppuna ei sataisi pahasti. Nyt vielä näyttää aika pahalta, mutta eikös suomalaiseen festarikulttuurin kuulukin kunnon sade ja viima?
2009-07-08
Tammerkosken sillalla, jälkitunnelmia
Muutama päivä on nyt ehtinyt kulua tuosta tapahtumasta, ja vähitellen alkaa olla jo taas takaisin normaalissa elämässä. No joo, kyllä maanantainakin oli jo aika hyvä meininki, vähän vielä oli jumi päällä. Yleensä se ottaa mull pari edes sinne päin normaalia yötä, että alkaa palautua. Sunnuntaina menin tosiaan nukkumaan siinä kasin jälkeen aamulla ja heräilin joskus 14 tienoilla. Ja sunnuntaina illalla tuli tehtyä joku 10 km lenkki. Kyllä sen huomasi jaloissa, että oli tullut muutama viikko skipattua kaikki varsinainen liikunta.
Kasailen nyt tähän jotain epämääräisiä hajatuksia tuon tapahtuman tiimoilta. Ja myös kaikkea yleistä sälää, mitä tulee mieleen. Toivottavasti ei tule liian epäjärjestyksessä, vaikka järjestyshän se sekin on... Varoitan kuitenkin, että pituutta saattaa olla vähän liikaa tekstillä.
Oli tosiaan varsin epäpehmeä laskeutuminen (vaikka meillä pehmeää talous- ja vessapaperia olikin a) yllin b) kyllin, erään firman mainoskampanja näet) festarikulttuuriin. Mutta toisaalta, kun otetaan luulot pois heti alkuunsa niin selviää helpommalla jatkossa. :) Toisaalta, vaikka tää kattaus kestikin pitkään, niin varsin leppoisaa meillä oli silti. Ainoastaan kaksi bändiä illassa (päivällä muuta ohjelmaa), kasaus/soundcheckit tehtiin ennakkoon ja bändien välillä puoli tuntia vaihtoaikaa. Puolensa siis kaikessa. Mutta, jos olisi ollut tiukempi aikataulu, niin olisi kyllä tarvinnut pari osaavaa käsiparia lisää.
Tuolla oli onneksi hyvä porukka niin tekniikan kuin muunkin organisaation osalta. Niinhän se kyllä yleensäkin taitaa olla, että ihmisten takia tätä tehdään. Omanlaisensa huumori sitä kyllä muotoutuu alalla oleville, mutta sama taitaa käydä melkein millä tahansa alalla.
Jos joku lukija ei ole päässyt näkemään mitään isompia festareita, niin laitetaanpa nyt tähän pikainen sepustus esimerkkipäivän kulusta.
11.00 Tekniikka saapuu, ensimmäiset päiväesiintyjät saapuvat, souncheck+harjoituksia
13.00 Ensimmäinen päiväohjelma
14.30 Toisen päiväohjelman check
15.00 Toinen päiväohjelma
16.00 Päiväohjelma loppuu, illan pääartistin tekniikka saapuu. Roudaus+"soundcheck"
17.30 Illan lämppärin tekniikka saapuu, roudaus+soundcheck, pääartistin kalusto pääosin jää paikalleen
19.00 Ovet avataan, checkit tehty, tekniikka syömään maittavaa mäktonalts-ruokaa
20.00 Lämppäribändin artistit saapuvat
21.00 Lämppäribändin veto, pääesiintyjän artistit saapuvat
22.00 Lämppäri lopettaa, lämppärin kalusto lavalta ja pääesiintyjän kalusto takaisin paikalleen
22.30 Pääesiintyjä
23.50 Pääesiintyjä lopettaa, trubaduuri lavalle, pääartistin kaluston roudaus lavalta, lavan siivoilua
00.40 Trubaduuri lopettaa, taustamusiikki soimaan, siivoilua ja kaluston yökuntoon laittoa
01.30 Kotiin, kunhan kaikki yökunnossa
Ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Ja sitten uudestaan. Ja taas uudestaan. :)
Kaluston yökuntoon laitto tarkoitti käytännössä seuraavaa: siivottiin lava, monitorikulmat käännettiin pystyyn päätynsä varaan (ettei vesi valu sisään torveen jos teltta vuotaisi), mikserit yms. sammutettiin, PA-prossusta lähdöt mutelle, päätteistä gainit nollaan. Lisäksi mikserien päälle heitettiin pressut. Ja vaikka se välillä turhauttikin, niin jokaisessa välissä mikkiständit pääosin laatikkoonsa, ja samoin piuhat teipattuina laatikkoon. Onhan siinä tavallaan paljonkin turhaa työtä, mutta pysyy paikat paljon siistimpänä, ja tavarat on kuitenkin nopeampi ottaa sitten käyttöön kun ovat siististi omilla paikoillaan.
Ai niin, kolmelta bändiltä tuli "Suomen Suurin Keikkabussi"(tm), joku tuossa nyt kyllä hämää, kun olivat tosiaan eri busseja kaiken lisäksi... ;)
Tämä teksti päivittynee vielä, ehkä kenties. Lisäksi kannattaa käydä katsomassa noi juhannuskonferenssitekstit, tai ainakin viimeisin niistä. Laitoin sinne tuossa muutama päivä sitten loputkin kuvat.
Käyhän se päätteiden tuuletus noinkin, eikös? Oli siis ainakin toisesta noista vaaleista Australian Monitorin päätteistä molemmat flektit rikki, niin laitettiin sitten ulkoinen tuuletin. Hyvin tuntui toimivan ainakin näiden kisojen ajan.
Jo perinteeksi muodostunut ilta-aurinko taustakankaassa.
Ilmeisesti valomies yritti hieman aukoa päätään kun jossain vaiheessa epähuomiossa "mikitin" yhden liikkuvista siirtäessäni mikin sivuun... :)
Pitäähän se nyt hyvänen aika tehdä työpisteestä kotoisa. Vesa raahasi vielä matonkin tuohon mikserin eteen, niin sai olla ihan sukkasillaan.
FOH-aitaus Semmareiden aikaan. Uusi ja vanha rinnakkain Digidesign Profile vs. Soundcraft Series 5.
Onneksi ei mun tarttenu olla tuosta vastuussa... Semmareiden langatonräkki, kanavia 24. Lisäksi oli vielä yksi langaton IEM-kanava käytössä.
Tällaistakin nähtiin. Semmarit vauhdissa.
Ei kovin usein tule karvaista rumpua vastaan, hieno oli kyllä. Semmarit taas vauhdissa.
Jatketaan hienojen soitinten linjalla. Sweet Jeena and Her Sweetheartsin basisti. Soittivat sellaista rockabilly-country-jazz -sekoitusta, ja toki artistit pukeutuneet tyylin mukaan ja soittimet myös tilanteeseen sopivat versiot. Arvostan kovasti tuollaista!
Lisää hienoja soittimia. Veikkaisin Maija Vilkkumaan rumpalia käyttäjäksi, mutta ihan varma en ole. Kovin usein ei tule vastaan läpinäkyvästä muovista tehtyjä rumpuja...
En muista oliko lähetys- vai vastaanottokäytössä tuo antenni, mutta ihan metka kuitenkin. Bändistä ei myöskään mielikuvaa.
Ja tässä vielä taidonnäyte Ismo Alanko Teholla -poppoolta. Eli se duo, jonka takia lavalta tuli 25 kanavaa ja monitoreja oli 7 kulmaa + yhdet IEMit...
Viimeisenä vielä kuva yhdestä Suomen suurimmasta keikkabussista. Oli kyllä varsin asiallinen, takalaitanostimet ja kaikki. Ei paha.
Raiserien pyörittelyä Ja lopuksi video, jossa suunnitellaan festarien pahinta raiserihärdelliä. Se Ismo Alanko Teholla-duon perkussiokioski vaati nimittäin hieman säätöä. Loppujen lopuksi sille ei riittänyt videolla mainittu 3x2 m kokoinen raiseri, vaan siitä tehtiin 3x2 + 1x2, jossa tuo 1x2 oli laitettu toiselle pitkälle sivulle. Eli käytännössä raiseri oli 3x3, josta puuttui yhdestä nurkasta 1x1 pala. Selkeää, eikös?-) Mutta tuostakin pyörittelystä selvittiin ajoissa, ja perkussiotkin saatiin jopa purettua vaihdon aikana, mitä ei aluksi pidetty mahdollisena.
Kasailen nyt tähän jotain epämääräisiä hajatuksia tuon tapahtuman tiimoilta. Ja myös kaikkea yleistä sälää, mitä tulee mieleen. Toivottavasti ei tule liian epäjärjestyksessä, vaikka järjestyshän se sekin on... Varoitan kuitenkin, että pituutta saattaa olla vähän liikaa tekstillä.
Oli tosiaan varsin epäpehmeä laskeutuminen (vaikka meillä pehmeää talous- ja vessapaperia olikin a) yllin b) kyllin, erään firman mainoskampanja näet) festarikulttuuriin. Mutta toisaalta, kun otetaan luulot pois heti alkuunsa niin selviää helpommalla jatkossa. :) Toisaalta, vaikka tää kattaus kestikin pitkään, niin varsin leppoisaa meillä oli silti. Ainoastaan kaksi bändiä illassa (päivällä muuta ohjelmaa), kasaus/soundcheckit tehtiin ennakkoon ja bändien välillä puoli tuntia vaihtoaikaa. Puolensa siis kaikessa. Mutta, jos olisi ollut tiukempi aikataulu, niin olisi kyllä tarvinnut pari osaavaa käsiparia lisää.
Tuolla oli onneksi hyvä porukka niin tekniikan kuin muunkin organisaation osalta. Niinhän se kyllä yleensäkin taitaa olla, että ihmisten takia tätä tehdään. Omanlaisensa huumori sitä kyllä muotoutuu alalla oleville, mutta sama taitaa käydä melkein millä tahansa alalla.
Jos joku lukija ei ole päässyt näkemään mitään isompia festareita, niin laitetaanpa nyt tähän pikainen sepustus esimerkkipäivän kulusta.
11.00 Tekniikka saapuu, ensimmäiset päiväesiintyjät saapuvat, souncheck+harjoituksia
13.00 Ensimmäinen päiväohjelma
14.30 Toisen päiväohjelman check
15.00 Toinen päiväohjelma
16.00 Päiväohjelma loppuu, illan pääartistin tekniikka saapuu. Roudaus+"soundcheck"
17.30 Illan lämppärin tekniikka saapuu, roudaus+soundcheck, pääartistin kalusto pääosin jää paikalleen
19.00 Ovet avataan, checkit tehty, tekniikka syömään maittavaa mäktonalts-ruokaa
20.00 Lämppäribändin artistit saapuvat
21.00 Lämppäribändin veto, pääesiintyjän artistit saapuvat
22.00 Lämppäri lopettaa, lämppärin kalusto lavalta ja pääesiintyjän kalusto takaisin paikalleen
22.30 Pääesiintyjä
23.50 Pääesiintyjä lopettaa, trubaduuri lavalle, pääartistin kaluston roudaus lavalta, lavan siivoilua
00.40 Trubaduuri lopettaa, taustamusiikki soimaan, siivoilua ja kaluston yökuntoon laittoa
01.30 Kotiin, kunhan kaikki yökunnossa
Ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Ja sitten uudestaan. Ja taas uudestaan. :)
Kaluston yökuntoon laitto tarkoitti käytännössä seuraavaa: siivottiin lava, monitorikulmat käännettiin pystyyn päätynsä varaan (ettei vesi valu sisään torveen jos teltta vuotaisi), mikserit yms. sammutettiin, PA-prossusta lähdöt mutelle, päätteistä gainit nollaan. Lisäksi mikserien päälle heitettiin pressut. Ja vaikka se välillä turhauttikin, niin jokaisessa välissä mikkiständit pääosin laatikkoonsa, ja samoin piuhat teipattuina laatikkoon. Onhan siinä tavallaan paljonkin turhaa työtä, mutta pysyy paikat paljon siistimpänä, ja tavarat on kuitenkin nopeampi ottaa sitten käyttöön kun ovat siististi omilla paikoillaan.
Ai niin, kolmelta bändiltä tuli "Suomen Suurin Keikkabussi"(tm), joku tuossa nyt kyllä hämää, kun olivat tosiaan eri busseja kaiken lisäksi... ;)
Tämä teksti päivittynee vielä, ehkä kenties. Lisäksi kannattaa käydä katsomassa noi juhannuskonferenssitekstit, tai ainakin viimeisin niistä. Laitoin sinne tuossa muutama päivä sitten loputkin kuvat.
Käyhän se päätteiden tuuletus noinkin, eikös? Oli siis ainakin toisesta noista vaaleista Australian Monitorin päätteistä molemmat flektit rikki, niin laitettiin sitten ulkoinen tuuletin. Hyvin tuntui toimivan ainakin näiden kisojen ajan.
Jo perinteeksi muodostunut ilta-aurinko taustakankaassa.
Ilmeisesti valomies yritti hieman aukoa päätään kun jossain vaiheessa epähuomiossa "mikitin" yhden liikkuvista siirtäessäni mikin sivuun... :)
Pitäähän se nyt hyvänen aika tehdä työpisteestä kotoisa. Vesa raahasi vielä matonkin tuohon mikserin eteen, niin sai olla ihan sukkasillaan.
FOH-aitaus Semmareiden aikaan. Uusi ja vanha rinnakkain Digidesign Profile vs. Soundcraft Series 5.
Onneksi ei mun tarttenu olla tuosta vastuussa... Semmareiden langatonräkki, kanavia 24. Lisäksi oli vielä yksi langaton IEM-kanava käytössä.
Tällaistakin nähtiin. Semmarit vauhdissa.
Ei kovin usein tule karvaista rumpua vastaan, hieno oli kyllä. Semmarit taas vauhdissa.
Jatketaan hienojen soitinten linjalla. Sweet Jeena and Her Sweetheartsin basisti. Soittivat sellaista rockabilly-country-jazz -sekoitusta, ja toki artistit pukeutuneet tyylin mukaan ja soittimet myös tilanteeseen sopivat versiot. Arvostan kovasti tuollaista!
Lisää hienoja soittimia. Veikkaisin Maija Vilkkumaan rumpalia käyttäjäksi, mutta ihan varma en ole. Kovin usein ei tule vastaan läpinäkyvästä muovista tehtyjä rumpuja...
En muista oliko lähetys- vai vastaanottokäytössä tuo antenni, mutta ihan metka kuitenkin. Bändistä ei myöskään mielikuvaa.
Ja tässä vielä taidonnäyte Ismo Alanko Teholla -poppoolta. Eli se duo, jonka takia lavalta tuli 25 kanavaa ja monitoreja oli 7 kulmaa + yhdet IEMit...
Viimeisenä vielä kuva yhdestä Suomen suurimmasta keikkabussista. Oli kyllä varsin asiallinen, takalaitanostimet ja kaikki. Ei paha.
Raiserien pyörittelyä Ja lopuksi video, jossa suunnitellaan festarien pahinta raiserihärdelliä. Se Ismo Alanko Teholla-duon perkussiokioski vaati nimittäin hieman säätöä. Loppujen lopuksi sille ei riittänyt videolla mainittu 3x2 m kokoinen raiseri, vaan siitä tehtiin 3x2 + 1x2, jossa tuo 1x2 oli laitettu toiselle pitkälle sivulle. Eli käytännössä raiseri oli 3x3, josta puuttui yhdestä nurkasta 1x1 pala. Selkeää, eikös?-) Mutta tuostakin pyörittelystä selvittiin ajoissa, ja perkussiotkin saatiin jopa purettua vaihdon aikana, mitä ei aluksi pidetty mahdollisena.
2009-07-04
2009-07-04, Tammerkosken sillalla, 9. ja viimeinen päivä
Vähitellen alkaa olla loppusuoralla, ja ihan hyvä, turnauskestävyys alkaa olla aika hyvin kyllä lopussa. Olisihan sitä tietysti jaksanut vielä, jos olisi ollut pakko, mutta parempi näin...
Tällä hetkellä on Popeda lavalla, ja tää mun subbarin vieressä oleva case tärisee ihan kivasti bassojen tahtiin. :) Popeda on kyllä kovassa vedossa, se on pakko myöntää. Vaikkei musiikki nyt ehkä olekaan ihan omaan makuun, niin kyllä hyvin soitetun musiikin silti erottaa huonosta. Ainakin useinmiten.
Jouduin Melroselle tekemään monitorit tänään, ja olihan se kokemus. Solistille piti vetää 4 Martinin LE400-kulmaa, joihin ajettiin samaa tavaraa, muuten ei riittänyt... Eikä nytkään ollut oikein riittävästi mökää. Meillä on kyllä ehkä karvan verran liian pienet päätteet, mutta on noilla tähän asti pärjätty ihan riittävän hyvin...
Mitähän tässä nyt enää sanoisi. Kaikenlaista on tapahtunut, yritän tehdä vielä jonkinlaisen lopputekstin, johon kokoan kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa. Jos sinne sitten niitä kuviakin. On niitä kyllä tullut jonkin verran otettua. Mm. tuosta mikitetystä LS9:stä. :) (En tiedä oliko se valo-Haten hiljaista päänaukomista, kun epähuomiossa tänään "mikitin" yhden liikkuvan...)
Mutta, jos nyt kone kiinni, ja fiilistelmään vielä tätä loppua. Sitten purku, (mitähän siitäkin oikein tulee?) ja kotiin nukkumaan. Muu talonväki lienee jo ylhäällä siinä vaiheessa, koska meillä on sukulaiset kylässään, ja heillä on 1,5v likka mukana. Nyt adios. Keskustori kiittää, kuittaa ja vaikenee.
Tällä hetkellä on Popeda lavalla, ja tää mun subbarin vieressä oleva case tärisee ihan kivasti bassojen tahtiin. :) Popeda on kyllä kovassa vedossa, se on pakko myöntää. Vaikkei musiikki nyt ehkä olekaan ihan omaan makuun, niin kyllä hyvin soitetun musiikin silti erottaa huonosta. Ainakin useinmiten.
Jouduin Melroselle tekemään monitorit tänään, ja olihan se kokemus. Solistille piti vetää 4 Martinin LE400-kulmaa, joihin ajettiin samaa tavaraa, muuten ei riittänyt... Eikä nytkään ollut oikein riittävästi mökää. Meillä on kyllä ehkä karvan verran liian pienet päätteet, mutta on noilla tähän asti pärjätty ihan riittävän hyvin...
Mitähän tässä nyt enää sanoisi. Kaikenlaista on tapahtunut, yritän tehdä vielä jonkinlaisen lopputekstin, johon kokoan kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa. Jos sinne sitten niitä kuviakin. On niitä kyllä tullut jonkin verran otettua. Mm. tuosta mikitetystä LS9:stä. :) (En tiedä oliko se valo-Haten hiljaista päänaukomista, kun epähuomiossa tänään "mikitin" yhden liikkuvan...)
Mutta, jos nyt kone kiinni, ja fiilistelmään vielä tätä loppua. Sitten purku, (mitähän siitäkin oikein tulee?) ja kotiin nukkumaan. Muu talonväki lienee jo ylhäällä siinä vaiheessa, koska meillä on sukulaiset kylässään, ja heillä on 1,5v likka mukana. Nyt adios. Keskustori kiittää, kuittaa ja vaikenee.
2009-07-02
2009-07-01, Tammerkosken sillalla, 7. päivä
Vilkkumaa on nyt jonkin aikaa ollut lavalla, eli voi sanoa päivän alkavan olla pulkassa. Enää on kuitenkin vain purku jäljellä. Varsin leppoisa ilta ollut jälleen kerran, näillä kun on oma monitoripuoli täysin mukana (jopa omat kulmat, sekä toki IEMit) sekä lavahaut ja mikit. Meiltä tuli vain mikkipiuhat ja ständit.
Mutta jos ilta on ollut leppoisa, niin päivä ei sitä kyllä ollut. Onneksi itse olin oikeissa töissä... :) Olisi toki ihan kiva jos myös tekniikalle ilmoitettaisiin ajoissa aikataulumuutoksista, etteivät tulisi kahta tuntia liian aikaisin aamulla paikalle. Ja lisäksi näillä keleillä juotava olisi enemmän kuin tärkeää, eikä se nyt niin paljoa kustanna, etteikö sieltä olisi riittänyt. Niitä vesipulloja jäi kuitenkin ylikin vielä... Ei siis ollut festarien varsinainen järjestäjä asialla, vaan eräs toinen taho, jonka nimeä en nyt viitsi mainita. Kun tulin ennen neljää paikalle, niin muu väki oli ihan täysin kypsänä ja valmiita lähtemään saman tien kotiin.
Anna Abreu oli lavalla päivällä, ja vaikka tiesin kyseisen artistin olevan pienikokoinen, niin kuitenkin asia yllätti. Vaikka jalassa olivatkin varmaan 15 senttiset korot, niin silti... Eikä selvästikään ollut yhtä paljoa kokemusta tuollaisista kuin vaikka kaimallaan Erikssonilla. Abreu jouduttiin taluttamaan keikan jälkeen alas lavalta, kun alkoi olla sen verran haparoivaa kävely. :)
Ai niin, ja meillähän on täällä desibelirajana 97 hidas A-painotuksella mikseriltä mitattuna. Eilen Yön aikana yleisö päästeli parhaimmillaan 106... Aika haikea tilanne, jos pitäisi laulukin vielä kuulua siinä tilanteessa. :)
Mutta, kohtaa alkaa purku tältä päivältä, niin ehkä lopetan nyt. Ensi yönä saa onneksi nukkua hieman pidempään, kun on lomaa oikeista töistä, ja täällä tarvitsee olla vasta joskus 11 tienoilla. Onneksi näin.
Mutta jos ilta on ollut leppoisa, niin päivä ei sitä kyllä ollut. Onneksi itse olin oikeissa töissä... :) Olisi toki ihan kiva jos myös tekniikalle ilmoitettaisiin ajoissa aikataulumuutoksista, etteivät tulisi kahta tuntia liian aikaisin aamulla paikalle. Ja lisäksi näillä keleillä juotava olisi enemmän kuin tärkeää, eikä se nyt niin paljoa kustanna, etteikö sieltä olisi riittänyt. Niitä vesipulloja jäi kuitenkin ylikin vielä... Ei siis ollut festarien varsinainen järjestäjä asialla, vaan eräs toinen taho, jonka nimeä en nyt viitsi mainita. Kun tulin ennen neljää paikalle, niin muu väki oli ihan täysin kypsänä ja valmiita lähtemään saman tien kotiin.
Anna Abreu oli lavalla päivällä, ja vaikka tiesin kyseisen artistin olevan pienikokoinen, niin kuitenkin asia yllätti. Vaikka jalassa olivatkin varmaan 15 senttiset korot, niin silti... Eikä selvästikään ollut yhtä paljoa kokemusta tuollaisista kuin vaikka kaimallaan Erikssonilla. Abreu jouduttiin taluttamaan keikan jälkeen alas lavalta, kun alkoi olla sen verran haparoivaa kävely. :)
Ai niin, ja meillähän on täällä desibelirajana 97 hidas A-painotuksella mikseriltä mitattuna. Eilen Yön aikana yleisö päästeli parhaimmillaan 106... Aika haikea tilanne, jos pitäisi laulukin vielä kuulua siinä tilanteessa. :)
Mutta, kohtaa alkaa purku tältä päivältä, niin ehkä lopetan nyt. Ensi yönä saa onneksi nukkua hieman pidempään, kun on lomaa oikeista töistä, ja täällä tarvitsee olla vasta joskus 11 tienoilla. Onneksi näin.
2009-07-01
2009-07-01, Tammerkosken sillalla, 6. päivä
Enää kolme iltaa tämän jälkeen. Loppu alkaa häämöttää... Ja kelikin näyttää kylmenevän loppua kohden. No, tuskinpa se Popeda-faneja haittaa, ehkä ihan hyvä vain jos lauantaina ei ole ihan tappava helle.
Tänään ollut taas varsin leppoisa päivä, kun molemmilla bändeillä (Virve Rosti&Menneisyyden Vangit sekä Kaija Koo) on ollut omat miksaajat molemmissa päissä. Toki pätsäystä ja piuhoitusta/mikitystä on joutunut tekemään, mutta sitähän tänne tulinkin tekemään. Koolla oli koko tekniikka tuuraavaa mallia, ei yhtään vakikaveria. Kyllä sen huomaa, jos ei ole esim. käytössä olevaa monitoripakettia koskaan kytkenyt. Mutta, hengissä on selvitty ja yleisö tuntuu tykkäävän, joten mikäs siinä.
Oli jotenkin koomisen kuuloista kun yleistö tuossa bändien vaihdon aikana rupesi laulamaan taukomusiikin tahdissa... No, kai se sitten on kivaa, mistäs minä tiedän. :) Yleisössä meinasi vain jossain vaiheessa vähän tunteet kuumentua, ja järkkärit joutuivat hyppäämään paineaidan yli vähän rauhoittelemaan tilannetta. Toisaalta, ei tuo nyt sinällään ole mikään ihme kun ilolientä kuluu ja tunnelma on muutenkin varsin tiivis...
Ensi yö jää vielä ihan tyngäksi (<5h olis odotettavissa), mutta sitten ehkä saa pari yötä nukkua. Olis kyllä kiva, meinaa vähän väsyttää nyt. Toisaalta, yllättävän kivuttomasti on selvitty kuitenkin, se on ihan positiivista.
Tänään ollut taas varsin leppoisa päivä, kun molemmilla bändeillä (Virve Rosti&Menneisyyden Vangit sekä Kaija Koo) on ollut omat miksaajat molemmissa päissä. Toki pätsäystä ja piuhoitusta/mikitystä on joutunut tekemään, mutta sitähän tänne tulinkin tekemään. Koolla oli koko tekniikka tuuraavaa mallia, ei yhtään vakikaveria. Kyllä sen huomaa, jos ei ole esim. käytössä olevaa monitoripakettia koskaan kytkenyt. Mutta, hengissä on selvitty ja yleisö tuntuu tykkäävän, joten mikäs siinä.
Oli jotenkin koomisen kuuloista kun yleistö tuossa bändien vaihdon aikana rupesi laulamaan taukomusiikin tahdissa... No, kai se sitten on kivaa, mistäs minä tiedän. :) Yleisössä meinasi vain jossain vaiheessa vähän tunteet kuumentua, ja järkkärit joutuivat hyppäämään paineaidan yli vähän rauhoittelemaan tilannetta. Toisaalta, ei tuo nyt sinällään ole mikään ihme kun ilolientä kuluu ja tunnelma on muutenkin varsin tiivis...
Ensi yö jää vielä ihan tyngäksi (<5h olis odotettavissa), mutta sitten ehkä saa pari yötä nukkua. Olis kyllä kiva, meinaa vähän väsyttää nyt. Toisaalta, yllättävän kivuttomasti on selvitty kuitenkin, se on ihan positiivista.
2009-06-30, Tammerkosken sillalla, 5. päivä
Puolikuun jälkeen ohitettiin puoliväli. :) Meillä oli siis vuorossa Puolikuu ja Yö. Väkeäkin oli varsin kivasti, ja keli myös erittäin hyvä. Mikäs siinä on tuolla ollessa, vielä kun ehtisi yöllä nukkuakin... Jos huomisesta selviää hengissä, niin sitten on pari hieman pidempää yötä tiedossa. Ihan jees.
Mäkkärisapuska ei edelleenkään jaksa innostaa, ja vielä neljä päivää pitäisi sitä jaksaa. Ainahan sitä toki voisi käydä muuallakin syömässä, mutta kun toi kuitenkin kuuluu työntekijöetuihin, niin pitäähän se nyt hyödyntää. Koskaan ei tule kieltäytyä ilmaisesta ruuasta, vai miten se nyt oikein menikään....
Maanantaina lavalla käväisivät Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra. Toimi! Jos yhtään tykkää big band-kamasta ja kunnon showmeiningistä las vegasin tyyliin, niin tuo kannattaa jossain vaiheessa yrittää katsastaa. Niemi käytti yhdessä biisissä perkussioina kasaa vedellä yms. nesteellä täytettyjä viinipulloja. Naureskelin jollekin, että kuinkahan monta pulloa kaveri on saanut vuosien aikana särjettyä. Ei mennyt kovinkaan montaa tahtia, niin kuului kilinää ja pala irtosi pullosta.Kysyin setin jälkeen asiaa Niemeltä, ja oli kuulemma ensimmäinen hajonnut pullo koskaan. Olisi siis kannattanut pitää suu kiinni taas kerran.... :)
Päiväohjelmaakin tuolla on ollut viikollakin, mutta niistä ei sen enempää. Onneksi ei ole tarvinnut ressata niillä päätään sen enempää. Perjantaina tosin joutuu tuonne menemään, ja pitipä ottaa vielä töistä lomaakin tuota varten.
Juttujen taso alkoi jo pari päivää sitten olla varsin alhaalla, eikä tilanne ainakaan eilen ollut parantunut yhtään. Saas nähdä minkälainen meininki on lauantaina, tai siis pikemminkin sunnuntaina aamuyöstä kun pistetään kalustoa pakettiin...
Mutta, nyt taas töiden pariin vähäksi aikaa.
Mäkkärisapuska ei edelleenkään jaksa innostaa, ja vielä neljä päivää pitäisi sitä jaksaa. Ainahan sitä toki voisi käydä muuallakin syömässä, mutta kun toi kuitenkin kuuluu työntekijöetuihin, niin pitäähän se nyt hyödyntää. Koskaan ei tule kieltäytyä ilmaisesta ruuasta, vai miten se nyt oikein menikään....
Maanantaina lavalla käväisivät Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra. Toimi! Jos yhtään tykkää big band-kamasta ja kunnon showmeiningistä las vegasin tyyliin, niin tuo kannattaa jossain vaiheessa yrittää katsastaa. Niemi käytti yhdessä biisissä perkussioina kasaa vedellä yms. nesteellä täytettyjä viinipulloja. Naureskelin jollekin, että kuinkahan monta pulloa kaveri on saanut vuosien aikana särjettyä. Ei mennyt kovinkaan montaa tahtia, niin kuului kilinää ja pala irtosi pullosta.Kysyin setin jälkeen asiaa Niemeltä, ja oli kuulemma ensimmäinen hajonnut pullo koskaan. Olisi siis kannattanut pitää suu kiinni taas kerran.... :)
Päiväohjelmaakin tuolla on ollut viikollakin, mutta niistä ei sen enempää. Onneksi ei ole tarvinnut ressata niillä päätään sen enempää. Perjantaina tosin joutuu tuonne menemään, ja pitipä ottaa vielä töistä lomaakin tuota varten.
Juttujen taso alkoi jo pari päivää sitten olla varsin alhaalla, eikä tilanne ainakaan eilen ollut parantunut yhtään. Saas nähdä minkälainen meininki on lauantaina, tai siis pikemminkin sunnuntaina aamuyöstä kun pistetään kalustoa pakettiin...
Mutta, nyt taas töiden pariin vähäksi aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)