"Salakuljetatte siis arvotavaroita?" Onhan se tuokin tietysti määre roudaukselle, mutta tarkemmin ajateltuna siinä on kyllä pieni totuuden siemen. Mitäänsanomattomissa laatikoissa työnnellään kalliita laitteita, ja yritetään saada ne paikoilleen mahdollisimman huomaamattomasti. Toisaalta olisi ihan hyvä herja tehdä käyntikortti firmalle tekstillä 'Ravoltek - Arvotavaroiden salakuljetusta'. Mutta sitä ei ehkä ihan joka paikassa viitsisi jaella... ;)
Koskahan viimeksi tullut mentyä bussilla muuten kuin Tampereen lähiseuduilla tai tilausajona... Tällä keikalla tuli sekin kokeiltua, ja vielä pienen säätöreissun kera. Haminaan kun on vähän hankala päästä mitenkään muuten.
Oli siis bussi Tampere-Kotka, ja vaihto vähän ennen Kotkaa Kotka-Hamina -vuoroon. Ihan sillai tien poskessa, hypättiin yhdellä pysäkillä pois, ja käveltiin tien toiselle puolelle pysäkille. Siinä odoteltiin laukkuinemme RUKkiin menossa olevan kurkkusalaattikarpaasin kanssa, kun viereen kurvasi henkilöauto "Haminaanko olette menossa? Hypätkää kyytiin!" Tässä vaiheessa leuka loksahti alas, ja ei meinannut oikein sanoja irrota 'T-t-t-t-uota... siiis, anteeksi. Mitenkä?' kuljettaja jo hieman kiireisenä "Niinniin, hyppikää nyt tuonne taakse niin päästään lähtemään." Oli tullut mies hakemaan tytärtään samalta bussilta, ja halusi sitten tarjota meillekin kyydin perille asti, ettei meidän olisi tarvinnut sitä 10 minuuttia odottaa jatkoyhteyttä. Eipä siinä, mukavahan se oli päästä hotellin oven eteen, mutta ei tuo nyt enää kauhean tavallista nyky-Suomessa ole....
Hotelli osoittautui varsin viihtyisäksi pieneksi paikaksi, tosin viikonloppuiltoina meno oli ns. mielenkiintoista. Keskimmäisessä kerroksessa oli yllä oleva kuppila, jossa ehdittiin viihtyä tasan sen verran, että käveltiin se ympäri kun etsittiin muita, joita ei ensimmäisellä kierroksella löytynyt alakerrasta. Alakerroksessa oli sitten toinen ravinteli, josta onneksi löytyi kokeilukerralla rauhallinen "kabinettinurkkaus".
Minut oli alunperin nakitettu hoitamaan Maneesissa (RUKin isoin auditorio) tapahtuvien tilaisuuksien ääniasioita, mutta paikalla oli myös sikäläinen vahtimestari, jolta homma sujui ihan riittävän hyvin. Niinpä totesin ensimmäisen aamun jälkeen, että tarvetta käsiparille olisi todennäköisesti enemmän jossain muualla.
Ensimmäisenä iltana oli vuorossa Marian kirkko ja afrikkalainen messu yhdessä Mikon kanssa. Ihan kiva pytinki, mutta toki normaali kirkkoakustiikka. Äänenpaineiden tarkistuksen yhteydessä meinasi hieman ahristaa, kun oli niin järkyttävää sekametelisoppaa. Jotenkin bändi kuitenkin sai itsensä kasattua, ja yhdessä epäkuolleen ihmismassan akustiikkaa muuttavan vaikutuksen kera lopputulos oli lähes jopa siedettävä.
Meillä oli alunperin pyhä tarkoitus saada mikseri pois käytävältä, mutta aikataulupaineista ja tarvikepuutteista johtuen sitä ei saatu penkkien väliin. Onneksi ei tullut palotarkastusta... :) Ja kyllä, edessä näkyvät kaiuttimet ovat eri korkeudella, koska oikea seisoo suoraan lattialla, mutta vasemman alla oli 2*18" subbari. Ja eihän noiden kaiutinständien säätövara mennyt kuin tiettyjen pykälien mukaan...
Soittajien omaisuuden vartioiminen on kyllä varsin vakavaa puuhaa, kuten Mikon olemuksesta voi päätellä.
Seuraavana päivänä kävin vähän kameran takana seisomassa bastionissa, jossa sijaitsi kisojen päänäyttämö. Bastionin lisäksi meillä oli kalustoa viidessä muussa paikassa viikonlopun aikana. Suurin osa oli yksittäisiä lyhyitä vetoja, mutta Jonzu sai istua sotkussa syömässä halpoja munkkeja koko viikonlopun. Bastioni tosiaan sijaitsee "kuopassa", josta yrittää jotain käsitystä antaa yllä oleva kuva. Pudotusta oli varmaankin 6-7m kuvan ottamispaikasta, taustalla näkyy bastionin päälle viritetyn teltan katto. Niin, ja Heikki joutui vetämään tuon mäen ylös kuorma-autolla, jossa ei mennyt vaihteiston pieni alue päälle. Ja toki oli täysi kuorma kyydissä... Muutaman yrityksen jälkeen se onnistui.
Launtai-iltana oli vuorossa afrikkalaista musiikkia Maneesissa. Vahtimestari antoi ohjeet roudata tavarat lavan takana olevista ovista, ja siinä vaiheessa tilanne vielä vaikutti äärimmäisen hyvältä. Tavarat suoraan autosta suoraan lavalle. Mikä muka voisi mennä vikaan? Ovien avaamisen jälkeen ei enää hymyilyttänytkään ihan niin paljoa... Kaiutinständi yrittää vähän mallata portaiden korkeutta, joka ei ollut ihan sitä standardia... Alin askelma oli n. 2 normaalin askelman korkuinen, ja kun rappusten syvyys vielä oli lähes olematon, niin hikihän siinä meinasi tulla. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin lopulta, vaikka bändi ei ollutkaan ilmeisesti juuri koskaan vetänyt monitorien kanssa... No, ehkä se silti oli hyvä, että monitorimiksaaja oli paikalla henkisenä tukena. :)
Tekniikan kannalta sunnuntain ohjelma olisi voinut olla myös hieman paremmin mietitty. Toisaalta, saatinpa nukkua pitkään, mutta koska purkuun kului varsin monta tuntia (kuten yllä olevasta kuvasta voi hyvin päätellä...), niin olisi ollut mukavampi aloittaa se päivän ainoa tilaisuus edes paria tuntia aiemmin klo 11... Tavaraa tuossa kuvassa (sekä miksauspisteissä sen ulkopuolella) on siis reilu 3 kuorma-autollista. Tämän lisäksi toki vajaa kaksi autollista noiden muiden lavojen tavaraa.
Kuvassa näkyvä led-screen oli hämmentävän toimiva. Koska se on tuollaista läpinäkyvää versiota (kuten alemmasta kuvasta näkyy), niin päivänvalossa sinne taakse piti viritellä kangas. Muuten kyllä kirkkaus ja resoluutio riitti ihan täysin videokuvan + näytettyjen tekstien esittämiseen.
Hessu ja Tuukka tuota isoa screeniä purkamassa. Se koostui 98 palasta, joiden strategiset mitat ovat n. 0,5x0,5m ja öpaut 10kg. Vaati siis jo jonkin verran kantavuussuunnittelua tuon asentaminen trussisupporttiin... Supportiksi siis sanotaan tuollaista ylempänä näkyvää trussiviritelmää, jossa ripustusmahdollisuuksien puuttuessa asiat nostetaan noiden pystytrussitolppien varaan. Ihan toimiva ratkaisu, mutta onhan se varsin hidas ja työläs pystyttää/purkaa. Jos siis vertaa katosta roikottamiseen. Niin, ja Hessu voitti Tuukan kanssa lyömänsä vedon. Pähkäilivät eräänä iltana paikallisen menomestan pöydän ääressä, että kestääkö purku yli vai alle 6h.
Kotimatkalla sujui kolmen auton aikataulutus varsin hämmentävän hyvin. Itse ajoin Hessun teinibemaria, Hessu kurvasi hieman omaa reittiään isoimmalla kuorkilla, ja Jonzu samaa reittiä allekirjoittaneen kanssa omalla C-pakullaan. Vaikka kyseessä oli kaksi kuorma-autoa, ja eri reitit, eikä edes lähdetty samaan aikaan Haminasta, niin ei kovin paljon paremmin olisi voitu saapua Lempäälän varastolle, vaikka matkaa tuolta kertyi kuitenkin se vajaa 300 km. Bemarin kurvattua pihaan ja pakollisen vessakäynnin jälkeen avasimme lastausoven, jolloin Jonzu kurvasi paikalle. Kun paku oli saatu peruutettua asemiinsa, niin Hessu saapui kuorkillaan. Tätä siis ei ollut mitenkään suunniteltu! Mitä nyt allekirjoittanut hieman säästeli kaasujalkaansa, koska muuten olisi joutunut odottelemaan ihan liian pitkään varastolla. Joskus onnistuu. :)
Kotona olin joskus puolen yön jälkeen, ja aamulla piti taas raahautua konttorille päivätöiden merkeissä ihan liian aikaisin. Joskus sitä miettii, että onko tässä mitään järkeä. Mutta onneksi vain joskus. :)
