2008-02-23, Wake Up, Tampere

Onneksi seuraavan Helsingin keikan jälkeen ei ole Wake Upin TV-kuvauksia, sen verran rankka yhdistelmä tuo kuitenkin on. Kaksi eri tyyppistä tilaisuutta peräkkäisinä päivinä, perjantaina kestää n. 16h ja lauantaina sitten n. 13h. Luonnollisesti myös yöunet jäävät turhan lyhyiksi. Onneksi tällä kertaa pääsi lähtemään saalemilta siinä vaiheessa kun tilaisuus alkoi, Sampsa jäi hoitamaan tonttia loppuillaksi.

Niin, no. Toisaalta nuo tilaisuudet ovat periaatteessa samaa kaavaa. Eli musiikkia ja puhetta, mutta musiikkityylit ovat aika erilaisia, samoin kuin valmistelu ja puitteet. Ja myös se on erilaista, että Helsingissä allekirjoittanut roudaa ääntä (ja auttaa videoihmisiä kun eivät ilman apua pärjää ;) ja Wake Upissa puolestaan taas toimin käyttömestarina (kuten on jo todettu), eli vastaan käytännössä kuvausten videopuolen toimivuudesta.

Aamulla meinasi kyllä olla motivaatio varsin hukassa, eikä millään olisi jaksanut alkaa töihin. Onneksi tuo alkaa kuitenkin sujua jo varsin jouhevasti, noin kahteen tuntiin meillä oli kasattu TV-tarkkaamoon kaikki sieltä Helsingissä ollut kalusto, kasattu kamerat ja vedetty kaapelit sekä säädetty valkotasapaino yms. kuvan säädöt kuntoon.

Ilman suurempia ongelmia selvittiin tästäkin päivästä, mikä sinällään oli varsin kummallista. Yleensä kuvan kanssa on ainakin jotain häikkää ollut. No, tietysti sen verran meinasi olla stressaavia tekijöitä, että videokaappaustietokoneen ulkoiset kovalevyt temppuilivat jälleen kerran. Ei ole kovinkaan kivaa kun kone ei löydä levyjä, joilla on kaikki materiaali tallessa ja joille olisi tarkoitus tallentaa lisää. Koneen sisäiselle levylle kun ei oikein mahdu, sen verran paljon tilaa tuo video vie. Kuvaamme kuitenkin yli 2,5-3h tavaraa sisään joka kerta. Varsinainen tilaisuus ei kestä ihan noin kauaa, mutta nauhoitusta tulee kuitenkin testattua aina muutamaan otteeseen päivän aikana, että varmasti kaikki menee oikein talteen...

Seuraavalla kerralla saattaakin olla sellainen tilanne, että allekirjoittaneen pitäisi yrittää pyöriä pomona koko jutun ajan. Sampsa kun lupasi olla jossain kaukana. Mutta, sen näkee sitten.

Ensi viikolla pääsee taas Akun Tehtaalle ihmettelemään äänitekniikan saloja. Tällä kertaa kai ohjelmassa PA:n kasausta ja viritystä. Saas nähdä mitä nyt säädetään väärin. ;)

Ai niin, ja se visuaalinen materiaali. Vidioottikeikasta kun kuitenkin oli kyse...



Kalusto kannettu sisään ja vähän jo kasattukin. Motivaatio jossain pakkasen puolella ja pitkä päivä edessä. Ei muuta kuin hommiin. ;) Vasemmassa laidassa näkyy kamerakaapelit, joita tähän asti on vedetty 240m verran. Tällä kertaa tosin hoksattiin, että yksi 50m kaapeli pystytään oletettavasti ihan hyvin vaihtamaan 20m kaapeliin, siitä kuitenkin käytetään vain reilu 10m pätkä...... No, täytyy tutkia tuota seuraavalla kerralla, sitten olisi käytössä enää 210m kaapelia. Lisäksi yksi veto kulkee seinän sisällä, ja sen pituudesta ei ole hajuakaan, mutta se on erityyppistä kaapelia, kaiken lisäksi. Muut (2 kpl) siis joudutaan ainakin vielä toistaiseksi vetämään yläkerran tarkkaamosta yleisön läpi kameroiden luo.



Viaton harmaasävytaulu kolmen armottoman kameran ristitulessa. Suomeksi: valkotasapainon säätö alkamassa. Nyt tuon taulun käyttö jopa luonnistui paremmin kuin edellisellä kerralla. Kuvien absoluuttinen sävy saattaa edelleen olla vähän pielessä, mutta ainakin ne ovat kaikki samaa sävyä, mikä on kuitenkin se kaikista tärkein seikka tuossa.



Saalemilla on ihan kivan kokoinen miksausaitio, mutta jää kuitenkin liian pieneksi heti kun valokalustoa on yhtään enemmän. Koska kunnon valopöytää ei ole vielä saatu hankittua, niin kolmella pienemmällä tekevät valosäätäjämme tuon. Vielä kun saataisiin se oikea miksauspöytä takaisin peliin, niin asiat olisivat hyvin. Tuo GL2200 sekä ylimääräinen räkki on vähän säälittävän näköinen viritelmä, kun äänikalusto muuten on varsin hyvä. PA:sta löytyy pieni juttu Nexon sivuilta, vaikkakin sisältää muutamia (asia) virheitä... Mutta jätetään harjoitustehtäväksi niiden löytäminen. ;)



Ja tähän loppuun vielä yksi kuva bändistä. Leaderi kyllä puuttuu, mutta no, mihinkäs sitä tarvitaan? ;)

2008-02-22, Nokia Missio, Helsinki

Taas Helsinkiin ja paikkana sama kuin viimeksi. Tällä kertaa tosin meidän kyydillä ei tullut ketään videosäätäjää, niin menimme vasta vähän myöhemmin paikalla. Alunperin oli tarkoitus olla noin klo 14 aikaan siellä, mutta meistä johtumattomista syistä aikataulu vähän petti, ja saavuimme paikalle joskus 15 aikaan. Tosin, silloinkin aikaa oli 4h rakentaa tuo pieni setti, ja bändi tuli käytännössä vasta 18 jälkeen paikalle, eivätkä silloinkaan suostuneet tekemään järkevää soundcheckiä, niin hyvin oli aikaa.... Tai no, kyllähän bändi, mutta ne laulajat... Toisaalta, kyllä kaikki tulivat tällä kertaa sen verran ajoissa paikalle, että saatiin testattua linjojen toimivuus ennen tilaisuuden alkua. ;)

Niin, mitäs tästä nyt sanoisi. Mitään kovin kummoista ei tapahtunut, mitä nyt menomatkalla allekirjoittanut sokaistui ihan täysin, ja jouduimme vaihtamaan kuskia aiemmin kuin oli tarkoitus. Aamulla Tampereella satoi räntää ja Helsinkin päässä helotti aurinko pilvettömältä taivaalta, eikä tietystikään ollut hoksannut siis ottaa aurinkolaseja mukaan...

Jännitteet tippuivat jälleen kerran varsin alas, ja ensi kerralla varmaan täytyy sitten vähän tutkia jotain viksumpia ratkaisuja. Josko vaikka ottaisi käyttöön sen 63A-voimavirran, niin ehkä just ja just riittäisi 5 lavavaloon sekä video- että äänikalustoon... Tai no, ei noista videomiehistä koskaan tiedä, että mitä keksivät. ;)

Mutta, jos sitten siihen visuaaliseen puoleen. Jälleen kerran.



Tässä nyt vähän viksumpi kuva siitä videotarkkaamosta. Ei nyt mitenkään järin kummallista kalustoa, mutta riittää ihan täysin tuohon paikkaan.



Erittäin huono kuva jännitemittaristamme äänipöydän luota, mutta tuo keltainen ledi on 215V, ja huolestuttavan usein se välähti poissa. Tuo ensimmäinen punainen on vuorostaan 210V, mikä ei ole välttämättä enää ihan riittävästi...



Mahtaa olla enkelin hartiat pahasti jumissa, kun joutuu koko kirkon kattoa kannattelemaan... ;)


Oli taas vähän tylsää, niin piti sitten leikkiä kameralla. Ei, eihän tuossa oikeasti ole mitään järkeä, mutta tarvitseeko kaikessa aina olla? :) Kuvassa siis kaukokaapeli+sähköjohto, ja otettu mikserin etupuolelta kohti lavaa, jos se nyt jotakuta muka kiinnostaa...



Eikös tämä ole se Ainoa Oikea ja Virallinen(Tm) tapa irroittaa kaukokaapeli keikan jälkeen??? Näin ainakin Jonzu väitti, kun löysin sen sahaamasta kaapelia poikki. En tiedä menikö sillä hermot tuohon mun kaapelin kuvailuun, vai eikö vain jaksanut repiä piuhoja irti mikserin perästä. ;) Ei kyllä antanut lupaa kokeilla tuota uudestaan, ihan tylsää. :(



Näkymä videotarkkaamon sohvalla tilaisuuden aikana. Ja tekstiviestiin "Eipäs nukuta siellä!" tuli jossain vaiheessa vastaus "Ei missään nimessä!!! Heräsin omaan kuorsaukseeni. Noloa... Hävettää..." Mutta onneksi ko. henkilön palveluita ei tarvittu tilaisuuden aikana juurikaan, kun kaikki pelasi ilman suurempia ongelmia... ;)

Ps. Niin. Tuo kaapeliasia. Täytyy myöntää, että siihen oli kyllä jo suunnitteilla (ja hankittu) pikaliitin, joten kyllä se joka tapauksessa olisi poikki pitänyt laittaa. Saipa Jonzu vain nyt sitten mitattua sopivan kohdan, kun oli pöydässä kiinni se. :)

2008-02-04, Kaapelitehtailua

Saatiin vihdoinkin tarvikkeet väsätä nauhoituskaapeli saalemille, ja niinpä ryhdyin toimeen. Ajattelin pitää senkin osalta "päiväkirjaa", koska se on kuitenkin allekirjoittaneelle isohko ponnistus. Käytännössä siis tilasimme 40m 16-kanavaista Cordialin kaapelia, ja tuosta olisi tarkoitus väsätä kaksi kipaletta 20m kaapeleita, liittimiä olisi siis kolvattavana vaivaiset 64.

2008-02-01 perjantai

Sain vihdoinkin haettua paketin postista. Ihan kiva roudattava tuollainen >20 kiloisen kaapelin sisältävä pahvilaatikko... Olivat saaneet sen kuljetuksessa hieman rikki, mutta koska se tuli postiennakolla niin oli pieni ongelma edessä. Pykälien mukaan mentäessä kuittauksen jälkeen asiakas on hyväksynyt kuljetuksen, eli siitä valittaminen ei enää onnistu. Mutta koska se tosiaan tuli postiennakolla, niin laatikkoa ei voinut aukaista ennen kuin sen oli maksanut (ja siis kuitannut). Suomeksi sanottuna ei ollut mitään mahdollisuuksia tarkistaa, oliko lasti ehjä... Totesin kuitenkin, että tarvikkeita on odotettu sen verran pitkään, että pakko ottaa riski. Ja tällä kertaa se kannatti, kaikki oli niinkuin pitikin laatikon sisällä. Helposti voinee arvata, että olin aika helpottunut kun tuo selvisi.

2008-02-04

Projekti Kaapelitehdas alkoi. On se kiva selvitellä 40 metristä 16-kanavaista kaapelia, joka on kiepitetty Väärin(tm), eli ei ole välitetty yhtään tuleeko kierteitä vai ei... Muuten meni kyllä ihan kivasti kaikki, vaikkakin alkuvalmisteluissa kesti yllättävän pitkään. No, huomenna pääsisi kuitenkin jo kolvaamaan, niin mikäs siinä sitten.

Päätin tuolla ollessa ryhmitellä xlr-viuhkat neljän kanavan ryhmiin värikkäällä kutistesukalla, koska Cordialin kaapelissa kaikki ovat mustia... Samaa väriä tulisi sitten myös liittimen viereen, niin pysyisi ehkä jopa kärryillä. Tästä ratkaisusta tullee kuvia sitten kun kaapeli on valmis. Ainut ongelma oli, että Clas Ohlsonin kutistesukkapussista puuttui yksi tärkeä koko. :( Käytännössä siis yksi väri on vielä tekemättä. Toisaalta, sen voisi kyllä jättää vaikka mustaksi...

Aikaa tuhraantui n. 3,5h.

2008-02-05

Vielä viimeiset kutistesukat paikalleen ja sitten pääsikin valmistelemaan itse kolvausta. Yllättävän kauan siinäkin kuitenkin kului, kun ei viitsi ihan sutaisten tehdä tätä projektia... Huomasin myös, että vihreiden määrä vähenee kun tekee sarjatuotantoa. Ei niin helposti unohdu se liittimen ensimmäisenä piuhaan laitettava osa pois kun laittaa kerralla useamman. Tuli tämäkin kokeiltua. Se on aina yhtä ärsyttävää kolvata irti hyvin onnistuneet liitokset... ;)

4h työn jälkeen oli valmiina 24 xlr:ää, enää 40 siis jäljellä. Tosin, tänään kyllä kului vielä varsin merkittävä osa ajasta alkuvalmisteluissa... Tästä on hyvä jatkaa huomenna. Jos silloin vaikka saisi sen 12 liitintä kolvattua...

2008-02-06

*yawn* 16 liitintä tämän päivän saldo, eli enää 24 jäljellä. Kyllä se tästä... Ja kävinpä sitten ostamassa lisää kutistesukkaa, niin sai värikoodauksetkin kuntoon. Huomenna pitäisi muistaa ottaa kaapelitesteri mukaan, niin saa sitten testattua, että toimiiko tuo ollenkaan. Yllättävän nopeasti tuo kuitenkin valmistuu, oletin siihen varsinaiseen kolvailuun kuluvan paljon kauemmin. Tällä hetkellä vauhti on 4 liitintä noin puolessa tunnissa. Juu, eipä tämä tietystikään mikään hurja vauhti ole sellaiselle, joka on paljon kolvannut, mutta ihan riittävä mulle. :)

Aikaa tänään kului noin 2,5h.

2008-02-07

\o/ 64 liitintä paikoillaan, eikä yksikään mennyt ristiin. Lisäksi ainoastaan yhden jouduin irrottamaan ja kolvaamaan uudestaan kun olin unohtanut laittaa sen kriittisen osan paikoilleen, ja tämä oli ihan ensimmäinen liitin. Testerin mukaan siis kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta lauantaina sen sitten näkee. Täytyy nyt toivoa, että ei mitään kummempia ongelmia tule. Ei hirveästi jaksaisi tuota enää säätää tällä erää. Ensi viikolla pitää vielä tehdä viimeistelyt (eli kutistaa ne merkkauskutistesukat) ja laittaa numerointi kuntoon. Sen verran pieniä nuo kaapelin omat numerot, että kiireessä niiden tuijottelu ei oikein luonnistu...

Ai niin, kyllä se työtahti vain nopeutuu (ainakin johonkin rajaan asti) harjoituksen lisääntyessä. Viimeiset 16 liitintä menivät paikalleen n. 1,5h kuluessa, eli 30 min nopeammin kuin mitä vauhti vielä pari päivää sitten olisi antanut ymmärtää.

Tämän päivän osalta työtunteja kertyi noin 4.

Ja sitten saldo tähän mennessä:

1. 40m kaapelia
2. 64 xlr-liitintä
3. 192 kolvattua pinniä
4. 192 pientä palaa suojasukkaa liitinten sisään
   
5. 6 palaa liimakutistesukkaa (yht ~90cm)
6. 64 palaa mustaa ohutta kutistesukkaa (yht ~250cm)
   
7. 16 isompaa merkkauskutistesukkaa (á 10cm)
8. 64 pienempää merkkauskutistesukkaa (á 3cm)
9. paljon tinaa, hikeä ja roskia
   
10. aikaa ~14h (lisäksi matkat Hervanta-keskusta-Hervanta)
    

Niin, ei siinä nyt sitten loppujen lopuksi mennytkään ihan niin kauan kuin olin pelännyt. Tosin, kuten jo todettu, ihan valmis se ei vielä ole ja tulikastekin on vasta edessä. Vaikuttaa kuitenkin varsin hyvältä jo tässä vaiheessa.

Näihin tunnelmiin.

2008-02-02, Nokia Missio, Lahti

Oli kyllä aika levoton keikka. Tai siis, tekniikkaväki oli aika levottomalla tuulella. Kuten alla olevasta kuvasta hyvin voi nähdä. Jonzu hyppäsi voltilla lumikasaan heti kun auto oli saatu purettua eikä mitään ollut vielä edes kasattu. Ja koska ekan hypyn aikana kamera oli jossain kuusessa, niin teki sen vielä uudestaan... Olikohan sillä jotain vaikutusta, että sali oli kaksien portaiden takana eikä siellä tietystikään ollut hissiä?



Muutenkin päivä meni aika levottomissa tunnelmissa. Päivän aikana kuultua: Pianisti: "Tuota, katottaisko nyt tätä pianoa?" Miksaaja: "Joo-o, ihan on hieno piano kyllä. Kiva toi musta väri, ja jalatkin vaikuttaa varsin tukevilta. Ilmeisesti on ihan pätevä kapistus?" Pitää niitä muusikoita välillä yrittää kouluttaa, kun eivät olleet tulleet tekemään soundcheckiä vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus... ;)

Niin, ja oli ihan kiva kun piti taas ennakkotiedot hyvin paikkaansa. Meille oli ilmoitettu kokoonpanoksi: rummut, basso, kahdet koskettimet, 4 laulua. Lopullinen kokoonpano oli: kahdet koskettimet, 2 laulua, kuoro, oboe, tenorifoni, rummut ja basso. Kolmen viimeisen soittimen kimpussa hääräili sitten vain 2 soittajaa, että vaihtoivat aika hyvin rooleja biisien väleissä. No, tää on tätä aina välillä.

Sitä kyllä ihmettelin, että miksi tämän vuoden puolella kaikilla keikoilla keli on jossain vaiheessa ollut huono. Useinmiten vieläpä siinä purun/kotiin ajamisen aikana... :)

Ai niin, sen voisin vielä mainita, että vaikka olimmekin tekemässä Nokia Missiolle ääntä, niin kyllä kyseessä oli silti allekirjoittaneen osalta Jonzun keikka, eikä mission. Sillä on oikeasti iso ero. Ihan oikeasti. :) Jos olisi ollut mission keikka, niin olisin tehnyt missiolle töitä, nyt tein Jonzulle.

Nyt onkin sitten muutama viikko väliä ennen seuraavaa keikkaa. Toisaalta ihan hyvä, niin saa taas elämää vähän järjestykseen kun on yksi isompi muutos tapahtunut. Parempi puolisko nimittäin lähti toisaalle opiskelemaan, ja on vain viikonloppuisin kotona. No, jos nyt sitten saisi viikolla tehtyä niitä koulujuttujakin...

Ja sitten lopuksi vielä se pakollinen(?) autokuva. Oltiin liikenteessä tuolla vihreällä Sprintterillä. Sekin on ihan kiva auto, mutta ei vain sisällä mitään herkkuja, toisin kuin valkoinen sisarensa, jolla kruisailtiin Helsingissä. Nyt alkaakin ihan kivasti olla jo käyty läpi kaikki ne autot, millä useinmiten tulee liikuttua. Katsotaan nyt, tuleeko jotain uusia tuulahduksia missä vaiheessa.