2008-12-31, Nokia Mission Uusi Vuosi, Pirkkahalli

Joopa joo, olipas taas härdelliä tuolla. Mission piirissä tahtoo olla muutamia musiikkipuolen ihmisiä, jotka haluavat tehdä vähän turhan massiivisia projekteja. Nytkin mulla oli monitoritiskina 52-kanavainen Crestin LMx, josta saa 22 monitoriryhmää tehtyä. Käytössä tais olla joku 40 kanavaa ja 17 ryhmää. Tosin, olihan lavakin varsin iso, että sinne niitä kulmia uppoaa. Etenkin kun mielellään laittaa mahdollisimman suuren osan muusikoista omaan ryhmäänsä kun se kerran on mahdollista.

Mutta, menihän se näinkin. Vaikkakin pari vaihtoa meni vähän reisille. Illan pääesiintyjä Paul Wilbur teki soundcheckin vain itsensä ja kosketinsoittajansa osalta aamulla, ja kun loppu bändi saapui paikalle illalla, niin käytännössä jouduttiin tekemään kaikki alusta. Turhautumista ja ärsytystä jokaiselle osapuolelle. Ei näin. Niin, ja tilaisuus, jossa Wilbur esiintyi, venähti varmaan 45 minuuttia ylipitkäksi, ja lyhyeksi suunniteltu vaihtoaika seuraavaan tilaisuuteen kutistui näin olemattomaksi. Onneksi viimeisen tilaisuuden porukka oli sen verran kokenutta ja mukavaa, että saatiin se kuitenkin vedettyä kunnialla läpi. Pahoittelut vielä kerran muusikoille siitä, että en ihan kaikkia käsimerkkejä heti ymmärtänyt. Hengissä kuitenkin selvittiin, että eikös se ole tärkeintä? :)

Pieni varoituksen sana, jos joudut joskus keikalle tuonne Pirkkahalliin kun siellä on se ruohomatto paikallaan. Siitä isoimmasta, eli A-hallista, on nyt siis kyse. Akustiikan kannalta toki lienee hyvä tuo matto, mutta laatikoiden työntely on kohtalaisen monta kertaluokkaa raskaampaa. Ja mikä vielä ärsyttävämpää, staattista sähköä oikein leijui ilmassa. Koskit räkkiin ja sait räpsyn, kävelit metrin ja koskit taas samaan räkkiin, niin taas räpsähti. Melkein aina kun kätteli jotain ihmistä, niin räpsähti, yms. Eikä mitään väliä, vaikka noi mun turvakengät onkin ESD-mallia...

Kasaus päästiin aloittamaan tiistaina illalla joskus 19 aikaan, ja lopullisesti ruoholle päästiin joskus 20 jälkeen, kun saivat futisturnauksen hoidettua alta pois. Nukkumassa taisin olla joskus 3 jälkeen aamulla. Keskiviikkona tuohon päälle 09-06 päivä, ja kun vielä vatsa meni ihan sekaisin loppupäivästä (tai no, lähinnä yöllä purun yhteydessä), niin oli ns. aika nuutunut olo petiin päästessä. Koskaan aiemmin muista nukkuneeni yli puolen päivän, tällä kertaa Saana-Maarit tuli herättämään joskus puoli kahden aikaan torstaina. Että näin.

Olihan tuolla paljon kaikkia kommelluksia, mutta viattomien suojelemiseksi ihan kaikkea ei viitsi tänne kirjoittaa. ;) Tosin, kuvia tulee jossain vaiheessa ja sen verran nyt voin sanoa, että tulipa todistettua todellista psykologista miksausta. Wilburin kosketinsoittaja hihkaisi jotain lavalta, käännyin katsomaan, että mitäs siellä nyt tapahtuu ja saman tien kaveri viittasi, että nyt on hyvä. No, käyhän se noinkin....

Noin, nyt sitten ne kuvat. Vihdoinkin.



Jaa, että meinasitte sen videotykkitelineen laittaa just tohon. En ehkä olisi asiasta ihan samaa mieltä... :) Kuvassa myös Hessu ja Timo.



Turvallisia työmenetelmiä osa 1.



Turvallisia työmenetelmiä osa 2. Mutta eihän tuo voi kaatua, hyvänen aika, siellähän on neljä kaveria pitämässä alhaalla kiinni ja ylhäältä se nojaa tukevasti katon tukirakenteisiin. Eiku. Ja tämä oli siis se turvallisempi näistä kahdesta trussin pystytyksestä... :) Näihin kahteen trussiviritelmään tuli sitten kolme videotykkiä.



Jouni ja jokaiselle miksaajalle elintärkeät työkalut.



Jonzu demonstroimassa kuinka elintärkeitä nuo yllä mainitut työkalut oikeasti ovatkaan ja kuinka erästä niistä käytetään.



Monitorilandia ja vähän muutakin rojua.



Koko tekniikka-alue lavan vasemmalla puolella. Vasemmassa reunassa monitorointi, etualalla nauhoitus ja oikeassa reunassa video-ohjaamo. Onneksi Pirkkahallissa on tilaa....



Kyllähän sitä nyt jokaisella itseään kunnioittavalla roudarilla tarvii olla takka keikalla mukana. Varsin moni kävi myös kyselemässä makkaroiden perään. Tuo kyseinen läppäri vielä lämpenee sen verran pahasti, että melkein voisi jopa jotain paistaakin näppiksen päällä. ;)



Näkymä lavalle. Paul Wilbur bändeineen vauhdissa. Huomaa taustalla näkyvä lehti.



Lavalla Hautakankaan Pekan porukka. Huomaa vasemmassa laidassa näkyvä lehti. Väritys sekä lehtiruoto on tehty täysin valoilla. Ihan vaikuttavan näköinen oli kyllä paikan päällä. Oikeassa reunassa näkyy sitten tuo videoscreeni, jota varten se trussi pistettiin pystyyn tuonne taakse. Järjestelmän ohjaus tehtiin Hippotizerilla.

Jatketaan harjoituksia taas joskus.

2008-12-25, Hajatuksia joulupäivänä

Vuosi on kulunut melkein loppuun ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tämän syksyn aikana blogin päivitys on jäänyt vähän turhan vähiin, mutta yritän tulevaisuudessa parantaa tapani. Se saattaa jopa olla mahdollista, kun ainakin vielä tällä hetkellä keväästä vaikuttaa tulevan kevyempi kuin mitä syksy on ollut. Mutta, toteutuuko tuo oikeasti, niin sen näkee sitten juhannuksena. :)

Edellisen blogimerkinnän jälkeen on ehtinyt olla muutama keikka. Miksauskurssin päätöskonsertti Akun Tehtaan hallissa, vuoden viimeiset Wake Upin kuvaukset sekä kavereiden häät.

Tehtaalla oli ohjelmassa 4 bändiä, ja enemmän kuin erittäin positiivista oli, ettei yksikään noista ollut hevimeteliorkesteri. Meidät oli jaettu neljään ryhmään, ja jokainen ryhmä vuorollaan hoiti seuraavat tontit: FOH, monitori, lava ja nauhoitus.

Yllättävän hyvin tuo meni, vaikka liian monta kokkia ei olekaan koskaan toimiva ratkaisu. Ja pääsipä sitten kokeilemaan miltä tuntuu Digicon D5:llä tehdä oikeasti jotain. Toisaalta, ehkä hyödyllisempää oli kuitenkin tuo LS9:n käyttö monitoreissa, sellainen kun oletettavasti tulee hieman useammin vastaan... Meidän FOH-vuorolle sattui salsabändin miksaus. On kyllä varsin haastavaa tehdä ensimmäistä kertaa jotain noinkin erilaista musiikkia, pitää ottaa varsin erilainen lähestymistapa siihen, jos nyt vertaa johonkin perus rokpoppiin. Mutta, kivaa oli. Ja kurssista oli paljon hyötyä, harmittaa kun se on nyt ohi. :( Sellainen olisi kai tarkoitus järjestää toistamiseen ehkä 2010, joten kannattaa pysyä kuulolla. Ja jos vain mahdollista on, niin mennä ehdottomasti mukaan! Koulutuksesta on aina hyötyä.

Wupissa testattiin neljättä kameraa vihdoinkin. Ei se kai ihan huono ratkaisu ollut, kun ohjaaja sitä tuntui käyttävän jonkin verran. Mutta, pitääpä muistaa kysellä Markukselta, mikä on editoijan näkemys asiasta. Ja yrittää itse bongata tuo jakso sitten töllöstä, niin näkee itsekin miltä se näyttää kokonaisuutena. Ai niin, ja koska kuvaukset olivat 6.12., niin pitihän se nyt saada linnanjuhlat näkymään keittiöväelle. Meinasi vain olla hieman haastavaa, kun ilmeisesti koko talosta oli netti poikki juuri tuona viikonloppuna. Mobiilinetti kuitenkin palveli yllättävän hyvin, ja jaksoi pyörittää streamia varsin kivasti. Kiitoksia ylelle hyvin toimivasta streamista!

Niin, ja ne kaverin häät. Sinällään koomista, että juuri pari viikkoa ennen häitä oltiin puhuttu erään toisen kaverin kanssa, että tullaanko me tuonne. Siinä vaiheessa ei vielä kutsua ollut, muta seuraavana päivänä puolen päivän aikaan tuli morsiamelta puhelu. Onneksi sattui ko. viikonloppu olemaan minulla vapaata, ja sattuipa kalustoakin olemaan saatavilla. Ainahan se on kiva kavereiden häihin hoitaa tekniikka, vaikkakaan en enää koskaan lähde yksin tekemään tuollaista. Tai oikeastaan mitään, missä pitää paikalle roudata enempää kalustoa kuin pari mikkiä. Oli minulla roudari pystytyksessä ja purussa apuna, mutta Markus A. ei sitten voinut jäädä juhlien ajaksi, ja ja ja... Vähän meinasi alkaa ahdistaa kun piti juosta koko salin läpi säätämässä kaikkea lavalla. Mutta, jotenkin siitä selvittiin ja yleisö kai tykkäsi. Siltä ainakin vaikutti. Pahoittelut kuitenkin pianistille siitä monitorin pätkimisestä ja samoin muulle bändille, että se puoli ei oikein toiminut kunnolla. Ei sitä kuitenkaan yleisössä huomannut! Kiitoksia hyvästä vedosta! Saliin kuulosta varsin hyvältä kaikki.

Nyt sitten pitäisi vielä vähän yrittää noita jouluruokia syödä. On kyllä varsin täynnä olevan tuntuinen olo, vaikka mitään en olekaan syönyt. Eiku.

Lisäksi pitäisi vääntää versio x uuden vuoden kanavalistasta. Saas nähdä mitä siitä(kään) tulee, ihan liikaa kanavia ja kaikkea muuta stressin aihetta. Monitorilautaan tulee noin 50 kanavaa, fohille vähän enemmän. Ja tämä senkin jälkeen, vaikka kuoro- ja viulukanavat on summattu yhteensä neljään kanavaan... Monitoriryhmiä tulee kai 16 ja kulmia lavalle parikymmentä. Ai niin, ja tämän lisäksi koko homma otetaan nauhalle. Osa kanavista FOHin direct outeista ja viulu- sekä kuorokanavat summauspöydän direct outeista. Ei sitä näin pitäisi tehdä, mutta katsotaan kuinka käy. Onneksi monitoripöydästä ei pitäisi lähteä mitään nauhoitukseen liittyvää, niin mun ei tartte stressata asialla... :)

Tuolta voisi yrittää taas saada jotain kuvia ja ehkä tekstiäkin. Katsotaan nyt. Hyviä jouluja kaikille roudareille ja työntäyteistä vuotta 2009. Olkoon teillä paljon mielenkiintoisia keikkoja!

Ugh. Tornio kuittaa ja vaikenee.

2008-11-16, Maata Näkyvissä 2008, Turku

Noin, selviittiinhän siitäkin tapahtumasta sitten. Yllättävän kivuttomasti kaikki kuitenkin meni, eikä meilläkään mitään kovin isoja ongelmia ollut. Toki aina kaikkea pientä sattuu ja tapahtuu, mutta kokonaisuutena asiat toimivat hämmästyttävän hyvin.

Purku kesti vajaa 3 tuntia, mikä on kyllä ihan mukava suoritus, kaapelia oli kuitenkin vedetty varsin kunnioitettava määrä ja sen selvittäminen ei aina ole sitä nopeinta hommaa... Ääni ja valo vietti purun kimpussa noin tuplat tuohon verrattuna. Ei sekään kyllä paha suoritus ole, tavaraa oli kuitenkin heillä se 4 kuorma-autollista... Mutta toisaalta, kun on paljon väkeä pakkaamassa ja työntämässä laatikoita, niin meneehän se nopeasti.

Joitain huomioita voisi nyt kirjoitella. Pyrot eivät ole kivoja kameramiesten kannalta, jos yhteistyö ei oikein suju pyropuolen suuntaan. Kaksi bändiä käytti pyroja tällä kertaa, ja ensimmäisen bändin osalta ei kuulemma ollut mitään ongelmia. Toisen kohdalla taas pari lavalla ollutta kameramiestä joutui pysymään ihan onnettomissa paikoissa melkein paikallaan, että varoetäisyydet tulisi täytettyä. Ja kuitenkin muusikotkin olivat paljon lähempänä. Ei jymmärrä. Jos vain olisi Kunnon(tm) käsiksen lukija, joka osaisi varottaa ennakolta nuo pyrot, niin kyllähän ne saisi huomioitua. Tulisi parempaa kuvaakin kun ohjaaja osaisi leikat sopivasti... Mutta, tää on tätä.

Lisäksi valoissa oli paljon parantamista TV-kuvan kannalta, mutta niinhän se yleensä on. Näyttävien valojen tekeminen TV:hen vaatii kuitenkin varsin erilaisen lähestymisen kuin näyttävien valojen tekeminen paikan päälle. Olihan ne valot paikan päällä kivat, en minä sitä kiistä. Enkä halua tosiaankaan halua haukkua tai kritisoida ketään. Mutta, josko ensi vuonna mietittäisiin asioita enemmän myös TV:n kannalta, kun tuosta on kai tarkoitus tehdä jotain tallennettakin. On kuitenkin tapahtuman 25v-pippalot tiedossa. Odotan mielenkiinnolla. :)

Noin, jos nyt saisi niitä kuvia tännekin. Kärsikää. Tai nauttikaa, ihan kuinka vain. :)



Tästä se lähtee. Monitorilandia nousee.



Lavan päälle tulevat trussihirvitykset rakenteilla.



Trussia, kaiuttimia (l'Acousticin jotain subeja), valoja ja kaikkea muuta sälää. Tuota isoa trussiakin kului ihan määrissä. Onhan se toki ihan kivaa käyttää, kun on sen verran isoa joten siihen on helppo ripustaa kalustoa. Ja on kiinteät pyörät. Mutta, no. Ei sekään täydellistä toki ole :)



Tuossa sitten vasemman puolen päätekattaus. PA oli siis noita em. subeja, JBL:n isoa Vertecciä ja sidefillit sitä Tampereen RMC:n Martin Audiota(vai mikä se nyt taas olikaan...) Mutta, koska en ollut äänitiimissä, niin sen enempää ei sitten tullut ihmeteltyä. Ihan hyvältä se kattaus kuitenkin kuulosti. Ainakin kun oli korvatulpat ja eristävät komiluurit päässä. ;)



Tuossa sitten kuva himmenninlandiasta.



Kertooko FOH-alueen koko jotain siellä olijoiden tietystä kompleksista? Mene ja tiedä ;) Toisaalta, eipä tuolla nyt ollut kuin 3 isoa miksauspöytää (ja pari jotain apupöytää), 2 valopöytää, ja taustascreenien ohjaus. Ai niin, ja yksi meidän kameroistamme.



Ja tässä vielä kuva lintuperspektiivistä. Trussia oli ihan kivat määrät, ja kaikenlaisia valoja niissä roikkumassa. Screenejä oli lavan takana 9, joille ajettiin grafiikkaa yms ja "salin puolella" 3, joihin ajettiin mm. meidän videokuvaa, tiedotuksia, laulun sanoja ja muuta sekalaista.



Ja sitten videopuolen kimppuun. Tarkkaamo oli tuon tepsin lakanan takaa löytyvän käytävän varrella.



Ossi kytkemässä videopuolen pääräkkiä.



Tuossa se räkki edestäpäin. Sisältää siis videomikserit, kameroiden ohjausyksiköt (CCU:t siis ammattimurteella), comi-interfacet yms muuta sälää.



Eikös ole ihan pätevän näköisiä ripustuksia. ;) Nippusidettä kului kyllä määrissä, kun kaapeleita ja muuta sälää jouduttiin lennättämään. Mutta siitä lisää kuvia myöhemmin.



Kuvassa näkyy "videokartat", eli mitä ja missä. Noiden pohjalta sitten ruvettiin rakentamaan.



Kuva tarkkaamosta. Veikko ja Jouni säätämässä.



Pojat ihmettelevät jibiä. Se on siis tuollainen pieni kraana, eli käytännössä pieni "nosturi" kameralle. Saadaan tehtyä kivoja kamera-ajoja vaikka yleisön päiden päältä, tai jotain. Onhan tuo kiva, mutta roudaukseen ja kasaukseen kuluva työmäärä suhteessa siitä saatavaan hyötyyn on kyllä sen verran pieni, että ihan joka keikalle tuollaista ei kannata edes harkita...




Tässä pari kuvaa noista kaapelien lennätyksistä. Äärimmäisen ärsyttävä rakennettava, kun ei kunnon ripustuspisteitä ollut, ja kun ei tuo kaapelinippu myöskään ole mikään ihan kevyt... Mutta, kuvassa näkyy ensiavun ovi tuossa kohtaa, mistä kaapelit tulevat alas, niin lienee helppo ymmärtää miksi tuo piti tehdä.





Ja tässä kuvia siitä kaapelien kynnykseenupotuksesta. Kai se nyt sitten oli hyvä. En minä tiedä. Mutta puheenaihetta siitä ainakin sai, niin ei se ihan turhaksi siis jäänyt. ;)



Hessun oikea silmä otti yhteen kameran etsimen kanssa ja tässä lopputulos. Livenä näytti vielä pahemmalta tuo. Meinasi kuulemma olla vähän hikistä hommaa. :) Niin, ei siis ollut kuin likaa, mutta kuitenkin.



Osa Teran kitarakaappiarsenaalista. Tuollaisia on kyllä helppo roudata, se on pakko myöntää. ;)



Ja loppuun vielä kuva lavasta valmiina. BobK on ruotsalainen bändi, tai näin ainakin ymmärsin, ja soittivat sunnuntaina. Varsin hyvä lavashow ja muutenkin bändi rokkasi.

Turku kiittäää, kuittaa ja vaikenee. Ensi vuoteen!

Blgiin kyllä tulee päivityksiä ennenkin tuota. Ainakin toivottavasti. ;)

2008-11-15, Maata Näkyvissä 2008, Turku

Istun junassa Helsingistä Turkuun. Taisin jotain mainitakin, että meinaa olla vähän härdelliä tämä viikonloppu, ja sitähän se tosiaan on. Eilen (eli perjantaina) illalla tultiin autolla Klaukkalaan, ja tänään käytiin vähän ulkomailla asuvia sukulaisia tapaamassa, ehdin jopa kolmisen tuntia niitä nähdä. Sen jälkeen pitikin jo koittaa selviytyä junalle. Harmittaa vain kun myöhästyin noin 2 minuuttia edellisestä junasta ja joutui sitten lusmuamaan asemalla tunnin verran. Se ei ole koskaan mitään kauhean kivaa kun ei tuolla Helsingin asemalla edes ole penkkejä juurikaan. Mutta, hengissä selvisin junaan asti. :)

Mitähän sitä on edellisen päivityksen jälkeen tapahtunut? Niin, saatiin kaikki kasaan ja mitä nyt ensimmäisen tilaisuuden aikana ehdin vähän haistella, niin pääosin homma toimi yllättävän hyvin. Toki aina on parannettavaa, mutta ottaen huomioon muutamat hetket kasauksen yhteydessä kun melkein meinasi alkaa hirvittää, niin asiat olivat kunnossa. Itse jouduin (tai pääsin?) kameran taakse, mikä oli yllättävän kivaa. Jalat vain meinasivat tuossa puutua, täytyy roudata sinne tuoli jos vielä joutuu sen kameran taakse.

Yllättävän kivaa jälkeä kyllä tulee seitsemällä kameralla, mutta onkos se nyt mikään yllätys. :) Vielä kun valot on edes sinne päin toimivat ja ohjaaja on joskus ennenkin tehnyt kyseistä hommaa, niin mikäs siinä. Niin, ja yksi noista kameroista on vielä jibin päässä (se sellainen pienehkö kraana, jos se termi kertoo enemmän), joten kivaa kuvaa yleisöstä ja lavaltaa tulee helposti.

Ai niin, pari sattumusta perjantain osalta tulee mieleen. Palotarkastajan kanssa meinasi tulla vähän ongelmia, kun kuulemma palo-ovi ei saisi olla auki ja meiltä nyt meni varsin iso nippu kaapeleita sen läpi. Pienen palaveroinnin, kädenväännön ja pähkäilyn lopputuloksena kynnyksestä vedettiin rälläkällä pala pois, että saatiin kaapelit upotettua siihen ja ovi kiinni. Käyhän se toki näinkin :)

Kontekstistaan irroitettuna myös kysymys 'Voitko kertoa miten löytäisimme joulumaahan?' saattaa herättää hieman hilpeyttä. :) Tarkoitus siis oli vain löytää kyseisen nimisessä paikassa sijaitseva työväenruokala. Löytyihän se toki lopulta, mutta aika monta kertaa käveltiin Hessun kanssa vähän harhaan. Toisaalta, tulipa paikat vähän enemmän tutuiksi...

Tänään olisi viikonlopun pääkonsertti vielä tiedossa, ja sen jälkeen joku iltatilaisuus. Katsotaan nyt mitä niistä(kin) tulee. Eiköhän kuitenkin ihan hyvää.

Nyt matka jatkuu ja elämä myös. Ehkä. Toivottavasti.

Adios.

2008-11-13, Maata Näkyvissä 2008, Turku

Pahoittelut siitä, ettei ole tullut oikein kirjoiteltua taas vähään aikaan. Meinaa vain (koulu)kiireet painaa sen verran pahasti päälle, ettei ole ehtinyt. Nyt oli kuitenkin sen verran aikaa täällä hotellihuoneessa istuessani, että päätin korjata tilannetta, ainakin vähän. :)

Eli, Maata Näkyvissä 2008 on tapahtuma, paikkana Turkuhalli ja Messukeskus, mutta allekirjoittanut pyörii vain tuolla hallin puolella. Ja kuten tageistakin näkeee, niin vidioottihommia tulin tekemään. Tosin, mitä se sitten käytännössä on tapahtuman aikana, niin ei hajuakaan vielä. Mutta eiköhän se siitä selviä jossain vaiheessa...

Ihan liikaa tuli taas vaihteeksi tavaraa tänne. 4 kuorma-autollista, joista yksi oli itse asiassa puoliperävaunurekka. Noihin mahtuu ns. muutama laatikko. Onneksi tosin isoilla firmoilla lähes kaikki laatikot ovat fillareilla, niin roudaus on jouhevaa. Ei tartte niin hirveästi kannella tavaroita kun niitä voi työnnellä. Itse asiassa, yksi roudarin tärkeimmistä käskyistä on "Jos saatavilla on pyöriä, niitä hyödynnetään, vaikka se vaatisi säätöäkin."

Niin, tiesin siis tämän olevan isohko tapahtuma, mutta silti totuus yllätti. Toisaalta, eipä sitä tapahtuman tekniikan kokoa ymmärrä ennen kuin itse ollut tekemässä. Näkee minkä verran se vaatii työtä. Tänään on ollut väkeä varmaan lähemmäs kolmekymmentä tuolla pyörimäsäs. Ehkä ylikin. En ihan tarkkaa määrää tiedä. Mutta, mikäs siinä kun joku kerran maksaa.

Mun piti alunperin tulla junalla, mutta sitten aloin miettiä, että Tampereelta on varmaan joku muukin tulossa tähän suuntaan, ja niinpä kyyti lopulta järjestyi. Pääsi henkilöautolla kotiovelta suoraan kisapaikalle. Vastapainoksi joutui roudaamaan myös RMC:n kalustoa, mutta ehkä sen nyt kestää tuon kyydin helpottumisen takia :)

Mutta, täytyy varmaan kohta miettiä tuota nukkumistakin, että jaksaisi huomenna. Kauheeta surffailua muutenkin tää viikonloppu kun pitää käydä sukulaisia katsastamassa pääkaupunkiseudulla.

Niin, kuvia on tullut jonkin verran napsittua. Josko niitä saisi tännekin asti.

2008-09-27 ja -28, Break Forth, Metroareena

Joopa, joo. Olipas siinä taas tapahtuma. Ja vaihteeksi oli taas lähtenyt mission väeltä mopo keulimaan. Mutta toisaalta, sitten kun keulitaan niin kannattaahan se keulia kunnolla.

Vielä viikkoa ennen tapahtumaa oli ajatuksena, että tehtäisiin ihan pienimuotoisesti. Käytännössä siis Jonzun+mission kalustolla, ehkä joku takatrussi johon vähän par-kannuja, PA:t tolpan nokkiin ja samoin etuvalo. Tai jotain tuollaista. Mutta mutta...

Joskus tiistai/keskiviikko-tienoilla homma lähtikin vähän käsistä ja lopputuloksena oli seuraavaa. Liikkuvia 20 kpl (Mac 250, Variliten jotain, Roben jotain), City Coloreita ~10, City Beameja vajaa 10. Lisäksi ledikannuja, blindereita ja muita kiinteitä valoja. Trussia oli lähemmäs 100m ja lisäksi etulinja valoille ripustettiin katosta samoin kuin PA-niput. Yhteensä siis 6 nostinta noihin. Että näin. Ja kun kyseessä ei ollut edes mikään kauhean iso tapahtuma, sitten loppujen lopuksi. Väkeä oli varmaan lähempänä 500 kuin 1000.

Toisaalta kun tekee vielä tällä hetkellä pääosin vähän pienempiä keikkoja, niin on ihan mukava päästä tekemään näitä vähän isompiakin aina toisinaan. Monitorimiehellekin on oikeasti tekemistä, kun monitoreja on se 10 kanavaa käytössä ja kanavia parikymmentä. Vielä kun saataisiin kaikkien bändien tiedot etukäteen, eikä vasta paikan päällä, niin saisi rakennettua edes jotenkin järkevän kanavalistauksen. Nyt sellaista ei ollut. Tai no, kyllä se sunnuntaina taas saatiin väsättyä, kun meni lauantai-illan tilaisuuden jälkeen hermot ja todettiin, että rakennetaan asioita vähän uudestaan.

Se oli tällä kertaa ihan positiivista, että päästiin aloittamaan rakennus jo perjantaina iltapäivällä hyvissä ajoin. Valoihmiset vain tulivat sen verran myöhään tuplakeikan takia, että se vähän hankaloitti muutakin rakennusta. Kun siis ei ollut tarkkaa tietoa mitä ja mihin he tekevät. Muuten oli kyllä varsin pitkähkö viikonloppu. Perjantai-iltapäivän ja maanantai-aamuyön välillä tuli tehtyä töitä n. 42 h. Ihan riittävästi siis. Onneksi kuitenkin sai nukuttua useammankin tunnin joka yö, niin ei mennyt ihan koomailuksi. Tosin, ei se flunssa kyllä oikein helpottanut tilannetta, että se vähän koomautti. Mutta, hengissä kuitenkin selvittiin. :)

Mitähän muuta sitä on tässä ehtinyt tapahtua? Hmm... Helluntaikansan syyskonferenssia oltiin tekemässä. Itse tosin pystyin onneksi luistamaan varsinaisen tapahtuman osalta, olinpa vain kasaamassa ja purkamassa. Meinasi vain tulla tuplabookkaus mulle sen kasauksen ajalle, kun Mode olisi tarvinnut roudareita purkamaan edellistä settiä samasta paikasta, eli Metroareenalta. :)

Niin, ja kurssillakin tuli taas käytyä. Tällä kertaa ihmeteltiin mikrofoneja ja kateltiin vähän eri laitekategorioiden kehitystä muutaman viime vuosikymmenen ajalta. Sennheiserin edustaja kävi vähän kertoilemassa kanssa ko. firmasta ja oli ihan mielenkiintoista tietoa kyllä. Lisäksi tehtiin pieni rumpumikkivertailu, josta ehkä jotain jossain vaiheessa. Tai sitten ei. Tulokset olivat paikoitellen odotettuja mutta ei ihan joka kohdassa. Lisäksi hinta ei todellakaan kerro tässä tapauksessa voittajaa...

Nyt kuitenkin vahaamaan tuota autoa, kun täällä porukoiden talon pihalla se onnistuu aikasta paljon paremmin kuin Hervannassa kerrostalon parkkipaikalla. :)

Palataan joskus ehkä asiaankin.

2008-09-13, Habakukin 10v-keikka, Huittinen

Välillä on ihan kiva järjestellä logistiikkaa, pienessä määrissä, mutta kyllä se jossain vaiheessa alkaa tympiäkin. Nyt meinasi melkein käydä niin, sen verran säätöä oli kaiken osalta tämä keikka. Hyvin niistä kuitenkin sitten loppujen lopuksi selvittiin. Mitä nyt tekniikkaväki meinasi simahdella koko päivän, kun kaikilta oli veto niin poissa.

Oltiin siis tekemässä Habakuk-nimisen poppoon 10v-juhliin ääntä. Oli siellä pari muutakin bändiä, FOG ja AOC, mutta ne olivat lähinnä täytettä. Ainakin siis näin tekniikan kannalta. Toki heidänkin osuutensa hoidettiin pois ihan samalla asenteella kuin Habakukin kanssa. Habakuk kuitenkin kuvattiin live-dvd:tä varten ja toki otettiin raidoille ääni talteen. Nuo aiheuttavat aina vähän turhaa kaikkea ylimääräistä säätöä, etenkin kun homma pitää tehdä mahdollisimman halvalla, eikä ole varaa vuokrata kunnon kalustoa. Olisi mm. ihan positiivista, että pystyisi kuuntelemaan mitä menee nauhalle talteen. Nyt oli vain pakko toivoa, että ei ole mitään häiriöitä tms. äänessä.

Niin, ja positiivista olisi myös jos olisi kunnon splitteri, jolla mikkikanavat jaetaan salimikserille, monitorilandiaan (eli siis muusikoiden omaa kuuntelua varten) sekä nauhoitukseen. Mutta kun ei. No, tuostakin selvittin muutaman päänraapimisen jälkeen varsin hyvin. Ei kuitenkaan enää tuollaisia kytkentähärdellejä, ainakaan lähtökohtaisesti.

Päivä venähti jälleen hieman pitkäksi. Joku 22 tuntia sitä tuli töitä tehtyä. Mutta, sehän vain kuuluu alaan. Ja kuten jo totesin tuolla, niin oli aika väsynyttä meininki aina paikoitellen. Ehkä siitä jotain kuvaa saa seuraavasta otoksesta. Kuva on otettu joskus klo 22-23 tienoilla illalla, ja no. Antaa kuvan puhua puolestaan. :) Kiitokset Markukselle ja Hessulle hyvästä otoksesta! (Ps. Kuva on otettu ihan vahingossa, siitä ei ollut tarkoitus tulla tuollaista, mutta joskus vain osuu kohdalleen...)



Muitakin kuvia tuolta keikalta tuli otettua, ja niitä kertyikin parin kameran ja useamman kuvaajan ansiosta normaalia enemmän. Täytyisi kuitenkin jossain vaiheessa yrittää ehtiä edes vähän siivota niitä. Eli, katsotaan, josko jotain järjestyisi. Lupaamaan en kuitenkaan mene. Se on jo tullut opittua. :)

2008-09-06, WakeUp, Tampere

"Tuota, tää kuvaaminen on vähän hankalaa jos mä en kuule ohjaajan komentoja, tai edes näe mitä menee nauhalle..." Kummia vaatimuksia näillä nykyajan kameramiehillä, eikös? Valveutunut lukija voi jo arvata, mitä tuo tarkoitti allekirjoittaneen kohdalle. Ja vielä kun toimin taas kuvatarkkailijana ja meillä oli muutenkin vähän härdelliä nauhoituksen alussa, niin meinasi ns. tulla hieman hiki pintaan. Tuli sitten taas kokeiltua onnistuisko käytäväjuoksen saalemennätysten rikkominen. Mutta, ei siinä. Sen takiahan tuolla ollaan.

Kunhan tuo alku oli saatu pois päiväjärjestyksestä, niin homma meni melkein hyvin. Mitä nyt läppäri jumiutui niin, ettei ollut tietoa meneekö tavara talteen vai ei. Onneksi näytti menneen, ja ohjelman loputtua kun vähän aikaa hakkasin näppistä ja klikkailin hiirellä niin sain jopa tallennettua tavaran. Positiivista pelkästään.

Toivottavasti ensi kerralla homma sujuisi ilman sen suurempia ongelmia, itse kun en pääse paikalle. Pukkaa nimittäin toista keikkaa silloin.

Näin tällä kertaa. Kuvia ei nyt taida tulla, kun ei mulla ollut kamera mukana. Ehkä sitten seuraavalla kerrallta. Tai jotain.

Pahoitteluni myös siitä, että on ollut taas hieman taukoa. Ei vain jotenkin ole ehtinyt naputella näitä juttuja koneelle. Tässä kuitenkin tämän hetkisen keikan monitoritiskin takana istuessa on sen paljon aikaa aina paikoitellen, että josko jotain saisi aikaankin. :)

2008-08-23, WakeUp, Tampere

Kauden ensimmäiset kuvaukset ohi, ja loppujen lopuksi ihan onnellisesti jopa. Huomasi kyllä kaikesta, että takana on yli kolmen kuukauden tauko. Sen verran haki toiminta taas muotojaan, jopa tuottajan ja ohjaajan osalta.

Pari kertaa kasauksen aikana meinasi paniikki iskeä, kun tuli muutama kriittiseltä vaikuttava ongelma. Meillä oli varakameran varakamera käytössä yhtenä kamerana, ja siinä oli jäänyt kuvasuhteeksi 16:9. Ja kun kaluston toimittajaa ei saatu heti kiinni, niin alkoi ahristaa. Meillä siis tehdään ohjelmaa ainakin vielä tämän syksyn ihan mukavan perinteisellä 4:3 kuvasuhteella.

Enemmän harmaita hiuksia meinasi aiheuttaa tallennusläppärin kieltäytyminen yhteistyöstä. Loppujen lopuksi sekin vika saatiin korjattua, mutta operaatio vaati Final Cutin asentamisen uudestaan. Kyllähän siinä muutama tunti menikin.

Oli ihan mukava huomata, että meidän käytössä ei juurikaan ole kuvan kannalta väliä, siirretäänkö signaali analogisesti vai digitaalisesti tuon sata metriä, mitä pisimmät vedot ovat. Tuo varakamera siis siirti tavaran SDI:tä pitkin, kun taas normaali kalustomme käyttää ihan analogista versiota. Tokihan niissä eroja on, mutta kun tuon analogisen linkin takana oleva kamera säädetään kuntoon, niin varsin lähelle sillä päästään. Kyllä kunnon tuotantokalustolla on niin paljon mukavampi tehdä töitä, kun säätömahdollisuuksi on hieman enemmän kuin kotikalustossa. :)

On myös ollut mukava seurata valomiesten kehittymistä TV-tuotannossa. Ensimmäiset ohjelmat olivat ihan kauheita valaistuksen osalta, mutta tälläkin kerralla tuli monta kertaa mieleen "Wau, kylläpäs tää taas näyttää hyvältä. Eikä kovin helpolla voi nähdä, kuinka pienellä kalustolla se on toteutettu." Kiitokset teille valotiimi!

Ei meidän muukaan ryhmä kyllä ihan tumpelo ole. Pakko myöntää, vaikka itseä tietysti koskaan saisi kehua, että kyllä me varsin asiallista jälkeä saadaan. Ottaen huomioon, että täysin talkoilla tuota tehdään. Tuli tässä kuultua eräänä päivänä kommenttia "Wau, tuohon on ihan kuin Idolsista!", kun näytin eräälle tutulle pätkän viime vuoden eräästä jaksosta. Kai se sitten on suuri kunnia tulla verratuksi Idolsiin, en minä tiedä. :)

Kiitokset siis kaikille tähän astisesta ja jatketaan samaa vanhaa hyvää rataa eteenpäin tämänkin kauden ajan!

Joskus tullut mieleen, että täytyisi nauhoittaa tarkkaamon elämää kuvauksen ajalta ja laittaa se eteenpäin. Kun ohjaaja karjuu kuvamiksaajalle "Ei ei ei! Älä tee niin kuin minä sanon!", on muilla hymy yleensä herkässä. Tässä tapauksessa ohjaaja oli siis antanu väärän komennon, ja kuvamiksaaja oli sitten tämän johdosta leikannut eri kameran kuvaan kuin ohjaaja oli ajatellut. Ajatuksenlukijaksiko sitä pitäisi ruveta? :)

Muutenkin nuo tarkkaamon kommentit kontekstistaan irroitettuina ovat aika mielenkiintoisia: "Pääsetkö menemään siitä rumpujen läpi solistiin?" tai "Mene sisään siihen basistiin."

Tähän loppuun vielä perinteiset kuvat.



Pitihän se nyt keihäsfinaali saada katsottua. ;) Ruutuna tuollainen suuren suuri Nokian N95:n näyttö, tuossa läppärin vieressä. Ja tuottajamme Veerakin uskaltautui välillä seuraamaan tilannetta.



Pengoin tuossa vähän arkistojen kätköjä, ja tuollainen sieltä löytyi. Videomikseri on kiva kaveri. Ja meillähän ei koskaan ole tylsää niinä hetkinä kun salin tapahtumia ei oteta talteen ohjelmaa varten........ Kasvot siis Peetun, joka on eräs valomiehistämme. Loppuruumis Mr. X:n. Arvauksia saa toki esittää. ;)

Nyt tutimaan, että jaksaa aamulla herätä taas töihin. Urgh.

2008-08-16, Valkeakosken tori

Olenhan minä tiennyt toki, että joissain paikoissa ihmiset suhtautuvat ulkopuolisiin jo heti alusta avoimen vihamielisesti, mutta eipä ollut aiemmin tullut sellaista koettua. Nyt voi kuitenkin jo sanoa, been there, done that, seen all. Tai jotain.

Oltiin siis Jonzun kanssa Valkeakosken torilla hoitamassa ääntä sikäläisen helluntaiseurakunnan tapahtumaan liittyen. Oli siellä jotain muitakin juttuja samalla, ilmeisesti joku paikallinen tapahtumapäivä/-viikko/tms kyseessä, mene ja tiedä. Kun saavuttiin aamulla paikalle, niin torimyyjät meinasivat vähän ruveta ärhentelemään. Kävipä yksi paiskomassa pariinkin otteeseen meidän miksaustelttaamme, eikä oikein päästy selvyyteen, mikä sen sijoittelussa oli loppujen lopuksi niin huonoa. Mutta, minkäs teet. Saatiin kuitenkin loppujen lopuksi rauha heidän taholtaan, vaikka lavan ja teltan välisestä kaapelinipusta urputtivat, ettei sitä noin saa tehdä, ei nyt olla missään maalla. Jonzu siihen kyllä tokaisi takaisin, että edellisenä päivänä oltiin Tampereen torilla keikalla, eikä siellä ollut mitään ongelmia kaapeleiden suhteen... ;)

Mutta, keli oli varsin märkä pitkin päivää ja tuli siinä huomattua Jonzun uuden miksausteltan suurin puute. Katossa oleva tuuletusaukko kaipaa hieman tunaamista, koska tällä hetkellä se vuotaa suoraan keskellä telttaa olevan miksauspöydän päälle. Ei kiva. Se ei myöskään ollut kovin kiva, kun lavana oli rekan perävaunu, joka siis ei tunnetusti ole kovinkaan syvä vaikka korkeutta kuitenkin löytyy. Veden siis ei tarvinnut tulla alas kovinkaan viistosti, niin lähes koko lava oli kasteltu. Nii-in, olisi sittenkin ollut viksumpaa ottaa ne passiivimonitorit mukaan... Yksi aktiivikaapeista nimittäin sanoi työsopimuksen irti kun muovipussituksen yhteydessä vettä taisi valua hieman väärään paikkaan. Onneksi varastolla pari yötä kuivuttuaan se jutteli taas iloisesti. Toivottavasti nyt ei mitään sitten oikeasti hajonnut sieltä.

Ja kun vettä tosiaan tuli suurimman osan päivää, niin illalla kaluston purettuamme oli ns. hieman märkä olo. Onneksi ajomatka varastolle ei ollut kovinkaan pitkä. Kotona odotti myös varsin maittava yöpala 4. hääpäivämme kunniaksi. Kakku oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kiitos rakkaani!



Lapsia viihdytti Jake "The bighead". En tiedä kuinka hyvin tuolta alta näki, mutta mikkinä oli ihan normaali AKG:n pantamikki tuon kapistuksen alla. Ja toimi enemmän kuin loistavasti. Jopa paremmin kuin kuulemma "poskeen teipattava" (eli siis lavalier-tyyppinen) on aiemmin toiminut.



Epätoivoinen yritys pitää edes osa miksauspöydästä kuivana. Helpottaisi toki huomattavasti elämää, jos peite olisi vedenpitävä... ;) No joo, kyllä se onneksi vähän piti vettä. Mutta paperia kuitenkin kului varsin suuret määrät kun yritettiin kuivata pöydän pintaan ehtineitä pisaroita.

Tuli otettua puhelimella vielä muutama kuva, mutta katsotaan saisinko niitä tänne. Oli pakko ikuistaa torin kulmalla sijaitsevan kahvilan vessa. Harvoin näkee niin tyylikästä vessaa, ainakaan tuon tapaisissa paikoissa. Ja sieltä sai vielä hyvää teetä edullisesti. Lämmitti mukavasti. :)

Näin tällä kertaa, jatketaan taas joskus.

2008-08-14, Nokia Missio, Lappeenranta

Onpas sitä taas vierähtänyt aikaa. Ja muutama keikkakin on tässä välissä ollut, mutta kun tahtoo olla vähän muutakin tekemistä kuin päivitellä jotain ihmeen blogia... ;) Mutta joo, ennen Lappeenrannan keikkaa oltiin Haikan lavalla keikalla. Taisin siitä kirjoitella tuolla vanhassa blogissani joskus vuosi sitten. Aika samanlainen meininki oli nytkin. Ihan hirveä paikka sähköiselle musiikille, mutta väkeä oli onneksi kuitenkin jonkin verran. Niin, ja tällä kertaa bändi soitti jotenkin hiljempaa kuin viimeksi.

Tämän jälkeen oli pieni setti Vanhan Kirjastotalon puistossa. Pari räppibändiä yms. Se meni varsin näppärästi, vaikkakin Teatterikesä oli tuplabuukannut itsensä samalle lavalle. Tosin, vika ei ollut heidän, vaan kulttuuritoimen. Mutta, saivat toisen settinsä vedettyä siinä kun me vähän siirrettiin pystytyksen alkua.

Mutta, sitten kohti lappeen Ranta:a. Matkalla tuli vastaan erittäin monta poliisiautoa, ja epäilimme jotain kokoontumisajoja siellä päin Suomea tai jotain. Eipä noita muuten juuri tien päällä näe 2-3 auton letkoissa noin usein. Onneksi autossa oli kuitenkin vakionopeudensäädin ja meillä navigaattori mukana, niin ei sitten tarvinnut pelätä nopeuden heittelevän liikaa. :) Muutenkin tuollainen "automaattilaatikolla" varustettu Sprintteri on varsin mukava ajettava. Virallisesti tuo taitaa kai olla 'tiptronic' tms, eli siis siinä on automaattipuolikin, mutta halutessa voi itse käyttää vaihteita +/- -tyyliin. Ja ilmeisesti tuo siis on "normaali" manuaalilaatikko, mutta siellä on joku robottivaihtaja tms. Ei, en tiedä. Enkä oikeastaan tällä hetkellä haluakaan tietää. :) Mulle riittää näin roudarina se, että ko. viritys toimii. Tosin, lopetti toiminnan paluumatkalla ajon aikana. Jonzun mukaan sama ilmiö tuli vastaan toisessakin Sprinterissä, joten tuskin tuo laatikko täysin rikki on, ellei sitten ole tyyppivika. Vaihteet siis lakkasivat ihan yhtäkkiä reagoimasta, eikä vakionopeudensäädinkään toiminut, mutta eteenpäin kyllä pääsi. Kun vauhti oli tippunut tarpeeksi alas, vaihteisto heräsi taas henkiin ja vakkari käynnistettyämme auton uudestaan.

Muuten oli varsin leppoisa keikka. Mutta mitä nyt sali oli aika kaamea. Okei, pahempiakin on tullut vastaan, mutta eipä tuollainen akustiselle puheelle tarkoitettu auditorio kovin hyvä yleensä ole sähköisen musiikin tapauksessa. Niin, kyseessä siis oli Lappeenrannan teknillisen ylipiston Skinnarila-sali, josta sikäläinen henkilökunta totesi "Ei tämä ihan huono taida olla kun tuo yksi kuoro täällä jopa nauhoitti levyä." *huokaus* No, eihän sitä Matti tai Maija Meikäläisen voikaan olettaa ymmärtävän akustiikan ja akustiikan eroa. Mutta silti. Kaareva tasainen ja koko salin korkuinen kiviseinä lavan takana ei ole niitä viksuimpia ideoita sähköisen musiikin yhteydessä.

Oli kyllä mukava taas tehdä hommia Savonlinnan musiikki-ihmisten kanssa. Olivat siis tuolla hoitamassa musiikkipuolta. Eivät hötkyile turhia, ja osaavat jopa roudata. Niin, ja haluavat myös tehdä sitä. Meinasin melkein hämmästyä nähdessäni tämän. Yleensä emme anna apukäsien koskea kaapeleihin, koska 99% kerroista siitä ei tule mitään. Tällä kertaa jouduin kuitenkin pyörtämään jo huulilla väreilleen 'Me voidaan kyllä kerätä nuo kaapelit'-kommenttini ja toteamaan sen sijaan 'Meillä sitten teipataan nuo piuhat lopuksi ja teippiä löytyy tuolta.' Tällaisia laulajia ja soittajia lisää!

Päivä oli jälleen kerran varsin pitkä. Liikkeelle lähdettiin kotoa 0915 ja takaisin kotona olin siinä 0340. Jotenkin tuntuu hassulta tehdä tuollainen pistokeikka noinkin kauas, mutta kai se sitten on tilaajankin mielestä sen arvoista. Kuka tietää?

Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa. Pahoittelen huonoa laatua, mutta kun oli mukana ainoastaan tuo kännykkä, eikä nyt ole mahdollista edes editoida noita mitenkään kovin kummasti.



Mikserin sijainti oli hieman epäoptimaalinen. Mutta minkäs teet. Olisi sittenkin pitänyt ottaa se Mixwizardi mukaan... Tosin, nyt saatiin jokaiselle laulajalle oma mikki yms muuta kivaa.




The Ultimate True Power! Varo! Tai jotain... Ai miten niin meinasi olla tylsää aina välillä?



Ja tässä vielä pieni pähkinä purtavaksi. Mitä kummaa huomaat tuossa kaapelissa? Itse ainakaan en jaksa keksiä kovin montaa käyttötarkoitusta tuollaiselle...

2008-07-17, Pori Jazzit

Noh, pitäähän sitä välillä käydä ihan yleisönkin roolissa kuuntelemassa musiikkia. Ja tällä kertaa oli kyllä varsin laadukasta sellaista. Ohjelmassa oli siperialainen big band jenkkiläisen naissolistin kera. Valkoinen, mutta lauloi kuin musta. Varsin maukasta.

Tämän jälkeen Chick Corea&Return to Fever (Stanley Clarke, Al Di Meola, Lenny White), 70-luvulla jazz-rockia soittanut poppoo come back kiertueellaan. Moogin soundi on kyllä varsin jäljettelemätön. Ja niin ihanan muovinen. Tästä kannattaa lisäksi mainita, että tuo Lenny White on siis nimestään huolimatta musta kaveri ja soitti pinkkejä rumpuja. Kiva yhdistelmä. :) Vähän turhan freetä paikoitellen mun makuun, mutta ai jettä. Namia oli kuitenkin.

Metro Special Edition featuring Dave Weckl & Randy Brecker. Tämän poppoon aikana huomasi kyllä hyvin, ketkä yleisöstä olivat rumpalisteja, ainakin pieneltä osaltaan ajatuksiaan. ;) Ei siinä, hyvin soittivat ja Weckl on kyllä varsinainen kone settinsä takana. Tykkäsin!

Illan päätti Bob Geldof bändinsä kanssa. Olivat ihan täysin väärässä paikassa. Kai he ihan hyvin omassa kategoriassaan soittivat, mutta konsertin alun jazz-tulituksen jälkeen tuollaista irlantilaissävytteistä folkrockia soittava poppoo oli vähän laimea. Ja venyttivät vielä settinsä vähän ylipitkäksi. Ei jaksa ymmärtää, miksi tuollainen oli pitänyt änkeä mukaan.

Mutta, ei siinä. Keli oli hyvä, seura myös ja musiikki erittäin loistavaa. Mikäs siinä oli torstaita viettäessä. Enkä edes palanut pahasti, hieman vain kaulasta kun siihen unohtui laittaa aurinkorasvaa. Harmittaa vain kun lauantaina olisi ollut Tower of Power lauteilla, mutta silloin muu tarjonta ei oikein jaksanut iskeä, niin jäi sitten tuo näkemättä. Toisaalta, eipä olisi ollut kyllä rahaakaan...

Pori jazzeissa ainakin tuon torstain osalta oli ehkä parasta se, että siellä keskityttiin musiikkiin. Missä tahansa muualla olisi ollut show tärkeämpää kuin itse musiikki, lavalla olisi ollut valoja ihan toisella tavalla, savua olisi käytetty, yms. tehosteita. Nyt tuolla oli vain muutama valkoinen valo etulinjassa ja saman verran takalinjassa. Tosin, luulen tämän ilmiön olevan muutenkin jazz-musiikin osa (tähän siis luetaan myös kaikki funkit, soulit, bluesit, fuusiot yms, vaikka kyllähän sitä jokaisesta genrestä poikkeuksiakin löytyy...), eli soittajat soittavat musiikin takia ja ihmiset tulevat kuuntelemaan taitavia soittajia sekä hyvää musiikkia, eivätkä niinkään katsomaan mitään showta.

Tekniikasta sen verran, että äänipuolen taisi hoitaa ACS ja videopuolen Akun Tehdas. PA oli Vertecciä ja pöydät Midaksen Heritagea. Tekniikka toimi ja kuulosti hyvältä. Mikäs siinä sitten oli kuunnellessa.

Ja vielä pari kuvaa tähän loppuun. Ai niin, Suomi on muuten jännä maa. Missä muussa maassa hallitsija seurueineen (tässä tapauksessa siis Halonen, Arajärvi + muut) voi istua festareilla ihan keskellä yleisöä ja nauttia musiikista? Olihan heillä toki turvamiehiä muutama mukana, mutta siinä he muutaman penkkirivin päässä meistä istuivat. Niin joo. Nyt ne kuvat.





Al Di Meola akustisen kitaran kanssa. Huomatkaa ulkoasu, tuon näköisiä kavereita löytyisi vaikka minkä Takahikiän shellin baarista. :) Mutta wau, oli kyllä sellaista tulitusta, että huhhuh.



Itse Chick Corea ja pienehkö kosketinkioski. Tosin kuulemma oli oikeasti varsin pieni sellainen, mutta se varmaan selittyi kiireellisellä aikataululla. Bändillä oli kiire seuraavalla keikalle, nimittäin.



Väkeäkin oli ihan kivasti. Vuorossa tuo epäonnistunut valinta, eli Bob Geldoff. Huomaa muuten lediscreenin ripustustapa, kyllähän tuo noin onnistuu varsin näppärästi.



Joku erehtyi allekirjoittaneestakin nappaaman kuvan, joten kai se tämäkin on pakko tänne laittaa. ;) Aurinkolasit unohtuivat Tampereelle, mutta onneksi oli tuo kulunut lippis mukana, niin näki edes jotain. Aurinko nimittäin paistoi lavan suunnasta...

Ugh. Nyt valmistautumaan viikonlopun eräleiriin. Saa nähdä nukunko laavussa vai riippumatossa. Onneksi kelin pitäisi olla kuitenkin suhteellisen kuiva, mutta vettä saattaa toki kulua ns. hieman...

2008-07-03, Vapaakirkon Kesäjuhlat, Tampere

Lisäilin tuossa niitä puuttuvia kuvia noihin viimeisimpiin teksteihin ja päivittelin vähän tekstien päivämääriä. Alkoi hämätä kun kesäkuun viimeisten keikkojen kertomukset oli julkaistu heinäkuussa ja näkyivät siis heinäkuun alla. Ei näin.

Mutta tosiaan, aina välillä sitä joutuu tilanteisiin, joissa oikeasti miettii, onko tässä keikkailussa mitään järkeä. Lähdin siis roudaamaan ihan oman mielenkiinnon takia Tampereen Messu-& urheilukeskuksessa (*hyi* *yäk* tuota nimeä) järjestettäviä vapaakirkon kesäjuhlia. Kaveri oli siellä hommissa ja lopulta osoittautui, että oli muutama muukin. No, eipä sitä av-henkilöstöä kuitenkaan ihan hirveästi ole tämän maan rajojen sisällä, niin ei tuo ole mikään ihme.

Alkuvaiheessa auttelin pääsalissa, minkä takia olinkin tuonne mennyt. Halusin nähdä kuinka tuon kokoluokan setti kasataan ja olla siinä mukana. Kävi kuitenkin ilmi, että pienemmälle lavalle oli menossa pääsalin toteuttavalta firmalta kalustoa, mutta ei henkilökuntaa ja olivat hieman varuillaan kun osoittautui, ettei siellä oikein ollut ketään oikeasti kokenutta kaveria hommissa. Mut sitten nakitettiin vähän katsomaan poikien perään ja antamaan myös ehkä hieman ohjeita. Vaikutti ihan leppoisalta hommalta, joten mikäs siinä.

Toisin kuitenkin kävi. Käytännössä kasasin äänikaluston yksinään melkein loppuun asti ja valopuoltakin tein jonkin verran. Oli siinä muutama auttava käsipari nostamassa tavaroita, mutta... Niin, ja kaikki tämä toki kalustolla, jota en ollut koskaan nähnyt, eikä minulla ollu tarkkaa kuvaa kuinka se oli ajateltu kytkettävän. Kyllä se siitä kuitenkin vähitellen luonnistui kun vähän kyseli kaluston omistajalta tarkennuksia ja ihmetteli aikansa. Olisi vain ollut mukava kuulla jo alkuvaiheessa, että sinne tuli ihan monitoritiskikin ja sitä varten oli mukana se ylimääräinen kaukokaapelikela, joka tuossa vaiheessa oli jo sijoitettu valopöydän alle. Siihen nimittäin tarvittiin joku case pöydäksi, ja tuo kaapelicase oli juuri sopivan kokoinen. Mutta, mitäs pienistä. Niin, pyörähti Miksukin siinä hieman auttamassa, vaikka sen piti ainoastaan tuoda pieni lasti tavaraa hallille, ja muuten olisi ollut vapaalla. Kiitoksia avusta!

Pikkuveljen bändi soittaa tuossa tilassa huomenna, ja täytyy niitä kyllä käydä kuuntelemassa. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten siellä hommat sitten loppujen lopuksi sujuvat.

Näihin hikisiin tunnelmiin. Hervanta kiittää ja kuittaa.

2008-06-26, Apian lava, Valkeakoski

Tuo on kyllä varsin viihtyisä paikka. Puutteita toki on enemmän kuin tarpeeksi, mutta siis noin ajatuksena varsin nätti. Ja ympäristöltään kaunis. Kyseessä oli Valkeakosken hellareiden joku tuollainen ulkotapahtuma, joten ohjelmassa oli musiikkia ja vähän puhetta. Ihan hyvä meininki, väkeä vain oli jopa naurettavan vähän. Mutta, se nyt ei ole meidän ongelma.

Keikka meni varsin jouhevasti ja mitään kummaa ei tapahtunut. Sen vain itse huomasi, että alkaa suhtautua varsinkin näihin pienempiin keikkoihin jo tavallaan enemmän "ammattimaisesti" tai siis työn kannalta. Aiemmin kun oli keikkojen yhteydessä aina sellainen olo, että "Jee, keikka! Kivaa! Ja illalla sitten keikan jälkeen vielä jonnekin syömään ja vähän haastamaan juttua muiden roudareiden kanssa." niin nyt oli lähinnä olo "Jooh, puretaan tää setti nyt nopeesti, että pääsee kotiin nukkumaan." Ei siis mitenkään negatiivisella tavalla, vaan tuo on imho ihan luonnollistakin. Vaikka AV-hommat kivoja ovatkin, niin elämässä on kuitenkin paljon muutakin... ;)

Tässä nyt sitten vielä muutama kuva, perinteiseen tapaan.



Ensimmäiseksi kuva koko lavasta. Huomaa lavan läpi kasvava puu. Kai se sitten oli niin hieno yksilö, että sitä ei voinut kaataa lavan tieltä, tai jotain. No, kukin tyylillään.



Turvallisen näköinen tuo oikeanpuoleinen lamppu. Oli vain sen verran korkealla, että ei oikein päässyt korjaamaan sitä. Ja toisaalta, eihän se nyt meidän homma olisikaan ollut...



Näkymä rojuista. Huomaa jääkaappi, joka yrittää naamioitua vahvistinräkin viereen, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Täytyy kyllä todeta, että kylmä juotava roudauksen lomassa on enemmän kuin jees.



Miksaajan pitää pysyä coolina ja työkykyisenä oli keli ja olo mikä hyvänsä. Huomaa aurinkolasit, vaikka paikka oli jo varjossa. Lisäksi huomaa korvien taakse vedetty huppu, pitäähän se nyt hyvänen aika kuulla mitä miksaa... ;)

Ai niin, ja kuvan taustalla näkyy myös kappale uimarannasta. Kun olisi tuon tiennyt, niin olisin ottanut kyllä uimavehkeet mukaan. Mutta ei sitä kaikkea aina voi tietää. :(

Nyt pois. Taas kerran.

2006-06-25, Peter Youngrenin tilaisuus, Hervanta

Vuorossa oli jo melkein perinteeksi muodostunut Peter Youngrenin tilaisuus, joka tällä kertaa tosin pidettiin Hervannan kirkossa. Youngren on siis tuollainen maailmaa kiertävä saarnaajaotus, joka tuntuu 1-2 kertaa vuodessa käyvän myös täällä päin mualimaa.

Viime vuonna nuo tilaisuudet pidettiin Puistoemmauksessa (en mä tiedä mikä se sali oikeasti on nimeltään, mutta tuolla lähellä Tampereen pääkirjastoa se on). Se on ihan hirveä sali, näitä perinteisiä laatikkoliikuntasaleja, joissa kaikuu&kumisee ihan tarpeeksi. Lisäksi aiemmin bändi ei myöskään ole ollut ihan ajantasalla kaikesta (yritän olla poliittisesti korrekti ;), joten senkin takia nuo ovat olleet vähän nihkeitä tilaisuuksia.

Tänä vuonna tosiaan sali oli toinen, ja myöskin bändi oli pääosin vaihtunut. Nyt homma toimikin huomattavasti paremmin. Vielä kun olisi pysynyt hereillä ;) No joo, en sentään nukahtanut, mutta meinasi väsyttää ihan kiitettävästi. Sen verran lyhyiksi jääneet yöunet viime aikoina.

Jos joku on sattunut blogiani lukemaan pidemmän aikaa, muistaa varmaan viime syksyltä erään täysin reisille menneen videokeikan. Tosin, reisille meno ei johtunut tällä(kään) kertaa meistä... Niin, miten se nyt taas liittyy tähän? Ei muuten, kuin että ko. keikan organisaattori oli kuvaamassa tässä tapahtumassa, kun tuo Youngrenin porukka haluaa kaikki Suomen tilaisuudet videolle. Toivottavasti tämä tapaus ei muistanut mua. ;)

Mutta, jos sitten taas välillä katselisi noita työhommiakin. Vähän meinaa olla kummia mittaustuloksia meidän antennilabrassamme, ja näin kesätyöntekijänä joutuu sitten debuggaamaan niitä. Kivaa on tämä.

2008-06-18 -22, Juhannuskonferenssi 2008, Keuruu

Noin, tästäkin vuodesta selvittiin hengissä. Sadettakin saatiin (välillä jopa tuntui, että vähän liikaa), mutta siitä huolimatta meni kuitenkin ihan kivasti hommat. Pari kertaa meinasi meillä olla vähän stressinpoikasta havaittavissa, mutta tilaisuudet menivät kivuttomasti. Nuo stressit liittyivät lähinnä ensimmäisen tilaisuuden harkkoihin ja siihen tarvittavan kaluston pystytykseen. Olikin yllättäen varsin vaativa juuri tuo ensimmäinen tilaisuus, ja siinä oli vähän muutakin härdelliä samaan aikaan menossa, niin aiheutti vähän harmaita hiuksia. Mutta, siitäkin selvittiin.

Tänä vuonna oli tosiaan jääkaappi käytössä, ja mikäs siinä oli miksauspöydän takana nuokkuessa, kun kylmää juotavaa oli käden ulottuvilla. :) Siitäkin on pari kuvaa ehkä tulossa.

Onneksi pystytyksen aikana satoi varsin rankasti, niin saatiin jo siinä vaiheessa tarkistettua teltan vuotokohdat. Oli sitten helppo laittaa kalusto niihin kohtiin, jotka olivat pysyneet vähiten märkinä. Toki se rankka sade kuitenkin aiheutti ongelmia, ja varsinkin parin tilaisuuden aikana joutui mikkejä siirtelemään yms, kun meinasivat vähän kastua.

Pääteltalla oli kuitenkin suurempi ongelma, kun siellä on jo FOH-pisteen koko sen verran isompi, että ei millään voi saada koko aluetta kuivaan kohtaan. Oli sitten eräänä iltana hyvä sateenvarjomeri valopöytien päällä, kun vettä tuli juuri siitä kohdasta alas varsin hyvää tahtia. Jos vaikka jossain vaiheessa saisivat rakennettua oman katoksen tuolle alueelle... Ei olisi edes mikään kovin paha nakki, kun ei se yleisön näkyvyyttäkään heikentäisi. Muutenkin pääteltan pojat olivat paikoitellen vähän pulassa. Jonzu mm. vei sinne Uniquensa lainaan, kun heiltä oli savukone hajonnut. Lisäksi itse roudasin lauantai-illan myöhäiskokoukseen kasan mikkiständejä lastenteltalta. Ja vähän turhan kiireellä. Ai niin, tuon lisäksi myös roudasin vähän siellä tuon tilaisuuden yhteydessä ja päivystin myös monitorimikserin takana muutaman minuutin. Ja mä kun menin ihan yleisönä sillä kertaa paikalle... :)

No, oli meilläkin toki hieman ongelmia kaluston kanssa. Perjantaina nauhoitettiin perinteen mukaan sunnuntaina joltain Ylen radiokanavalta ulostuleva radiokokous lastenteltassa. Muuten homma meni jouhevasti, eikä meillä olisi tullut edes kiire vaihdon kanssa (toisin kuin aiempina vuosina...), mutta kun. Ensimmäiseksi huomattiin basistin tuoman vahvistimen särisevän niin pahasti yksinäänkin, ettei siitä tullut mitään. Ylistysteltasta onneksi löytyi vapaa Hartke, niin tuosta selvittiin. Tosin, sekin särisi vähän, mutta niin paljon vähemmän kuin tuo toinen, että sillä ei enää ollut juurikaan merkitystä. Lisäksi esiintymään tullut pariskunta oli hieman myöhässä, ehtivät paikalle vasta 10 min ennen alkua, tai jotain. Kai siitäkin sitten jotain tuli, kitarasoundit vaan taisivat olla hieman metässä. Lähinnä siis lähtöpäästä, kun soittivat molemmat akustista kitaraa ja niiden sävynsäädöt olivat muuttuneet varsin radikaalisti matkan aikana. No, eipä ollut meiltä pois tuo.

Niin joo, Yleltä myös hajosi mikseri kesken nauhoituksen. Tai no, sammui itsekseen ja jossain vaiheessa sitten lähti taas käyntiin. Onneksi ottivat kaiken kuitenkin raidoille talteen, eikä tuo riippunut mikseristä mitenkään, niin sieltä sai sitten pelastettua. Joutui vaan toki tekemään sitten enemmän töitä editoinnissa.

Tällaista tällä kertaa. Yritän saada tätä tekstiä vähän päivitettyä vielä myöhemmin, ja lisättyä niitä kuvia. Mutta katsotaan nyt koska se onnistuisi. Sen verran tässä kiire meinaa muiden töiden osalta painaa päälle. Adios. Ainakin hetkeksi.



Lastenteltan omat maskotit: Lehmä ja Sonni. Sai kuulemma haukkua Lehmäksi. :)



Kuin kaksi marjaa. Jääkaappihan on toki niin tärkeä, että vaatii pehmustetun casen, eikösjuu? :)



Näkymä päälavalta. Kuuleekohan tuosta monitorista esiintyjä oikeasti mitään?



Myöskin näkymä päälavalta, tällä kertaa monitorimikserin vierestä. Ilmeisesti hyttyset olivat ainakin jossain vaiheessa olleet riesana.



Päälavan kamerarata. Käyhän se tietysti noinkin ja on toki huomattavasti parempi kuin jos yrittäisi suoraan ajaa hiekalla. Mutta, no... Olis ollut ihan kiva nähdä kuinka keikkuvaa jälkeä silti tuli. Toisaalta, tuota pitäisi kokeilla sisätiloissa, kun eräässä paikassa on laattalattia ja laatat vähän turhan huonosti asennettu. Siellä se voisi ehkä jopa toimia.



Onkohan tuo vene nyt eksynyt vähän väärään paikkaan? Kyllä tuolla järvi on muutaman sadan metrin päässä, mutta se on kuitenkin alamäkeä koko matka...



Ja sitten purkamaan... Kuvassa ei mitään kovin ihmeellistä, mutta kun sattui käymään harvinainen tapaus ja itse pääsi kuvaan, niin pitäähän se nyt käyttää hyödyksi. ;)



Ja tässä esimerkki turvallisesta työtavasta. Onneksi Jonzun parempi puolisko ei nähnyt tilannetta. ;) Vai näkikö sittenkin?



Roudausreitin valmistelua. Huomaa kohtalaisen kurainen autonperä. Kura ns. lensi kaaressa Jonzun hakatessa kiilaa irti hienosäätölekalla.



Huomaa hyvin toimiva ovenkorotuskeppi. :) Olihan se vähän tiellä, mutta muuten olisi vettä valunut varsin hyvää tahtia niskaan teltan katolta, niin parempi tuokin.



Ja on se aina niin mukavaa kun on puhtaat ja kuivat roudusreitit. tuossa oli siis vettä muutaman sentin verran, kun jalalla astui päälle. No, onneksi kuvassa näkyvät allekirjoittaneen uudet ja uljaat turvakengät tuntuivat pitävän vettä. Ai niin, ja noilla voi myös kävellä metallinpaljastimesta läpi ilman hälytystä. Tosin, koskahan mulla sellaiselle on tarvetta...



Eipä tuosta kuvasta oikein näy kunnolla, mutta kengät ja lahkeet olivat varsin kurassa viikon jälkeen. Tosin, se nyt ei ole mikään ihme, sen verran paljon siellä tuli kuitenkin vettä.

Jostain kumman syystä ei olleetkaan kaikki tänne tarkoitetut kuvat siirtyneet perille, mutta täytyy ihmetellä asiaa illalla kotona. Jos muistaa. Nyt kuitenkin jatkamaan tuon puhelimen mittailuja. Ugh.