21.-24.6. Juhannuskonferenssi, Keuruu

Taas tuolla. Ja taas lastenteltassa. Mutta mitäs sitä nyt muuta voi odottaa tällaiselta kaavoihin kangistuneelta vanhalta kääkältä? Ja sitä paitsi, lastenteltassa saa kuitenkin sen kaikista hienoimman työkortin. ;)

Tänä vuonna teltan maskotteina olivat Leppis ja Sittis (eli Sittisontiainen). Eipä siinä, hyvin noi tytöt veti. 

Tämäkin vuosi meni taas aika pitkälti saman kaavan mukaan, mitä nyt vähän oli tilaisuuksien osalta tullut muutoksia. Lisäksi sen suhteen oli vähän erilainen vuosi, että meille ilmaantuneen koiranpennun takia rouva ei päässyt juhlille mukaan, ja koska Jonzunkin puolisko oli jossain menossa, niin asuimme sitten Jonzun kanssa kahdestaan poikamiesboksissa juhlien ajan. Olihan se vähän erilaista, kun ei tarvinnut kuin pähkäillä omien liikkumistensa osalta asiat.

Yleltä ulos tullut radiojumalanpalvelus nauhoitettiin taas perinteiden mukaan lastenteltassa. Vuosi toisensa perään on pakko ihmetellä, että miksi monet haukkuvat Ylen väkeä vaikeiksi työkavereiksi. Tai ehkä meillä on vain ollut vähän liian hyvä tuuri... Aika monta kaveria tuolla on kyllä vuosien aikana käynyt, ja ei juuri leppoisampaa väkeä olisi voinut olla paikalla. Toisaalta, ehkä tässä on ainakin paikoitellen taas se tilanne, että metsä varsin usein vastaa kuten sinne huudetaan...

Sellainen muutos kuitenkin oli tänä vuonna, että vihdoinkin Jonzu oli saanut casen jääkaapille. Helpottaa sen roudausta ns. hieman... No joo, ei se lopullinen case ole, mutta ehkä nyt jonkin aikaa on tuossa käytössä, kun vapautui muualta.

Tänä vuonna kelit suosivat paremmin kuin viime vuonna. Toki hieman saatiin vettä, mutta mitä olisi suomalainen juhannus pelkässä hellesäässä? Myös hämäräheikit tuntuivat arvostavan meidän olosuhteita tänä vuonna, vaikka eipä tuosta kuvasta juurikaan saa käsitystä, mutta ehkä jotain. Hämmentävän suuria seittejä olivat ihan muutamassa päivässä ehtineet väkertämään.

Pääteltassa olivat videotykkien sijaan siirtyneet käyttämään led-screenej. Vielä kun parin päivän jälkeen saivat korokepalat noihin trusseihin, niin alkoi jo helpottaa. Kyllä tuo oli selkeä parannus, sen verran paljon kirkkaampaa kuvaa noista kuitenkin sai, kuin aiemmin käytetyistä tykeistä.

Lopulta tuli kuitenkin aika lähteä kotiin. Lievää väkivaltaa käyttäen auto saatiin peruutettua sisään, niin ei tarvinnut kastua lastauksen aikana. Huomattavasti mukavampi myös lastata tuota autoa kuin meillä aiemmin käytössä ollutta lyhyempää Sprinteriä. Tuonne kun mahtuu ihan eri tavalla asiat, niin ei tarvitse niin paljoa pelata tetristä.

7.-10.6. Kirkon lähetysjuhlat, Hamina

"Salakuljetatte siis arvotavaroita?" Onhan se tuokin tietysti määre roudaukselle, mutta tarkemmin ajateltuna siinä on kyllä pieni totuuden siemen. Mitäänsanomattomissa laatikoissa työnnellään kalliita laitteita, ja yritetään saada ne paikoilleen mahdollisimman huomaamattomasti. Toisaalta olisi ihan hyvä herja tehdä käyntikortti firmalle tekstillä 'Ravoltek - Arvotavaroiden salakuljetusta'. Mutta sitä ei ehkä ihan joka paikassa viitsisi jaella... ;)

Koskahan viimeksi tullut mentyä bussilla muuten kuin Tampereen lähiseuduilla tai tilausajona... Tällä keikalla tuli sekin kokeiltua, ja vielä pienen säätöreissun kera. Haminaan kun on vähän hankala päästä mitenkään muuten.

Oli siis bussi Tampere-Kotka, ja vaihto vähän ennen Kotkaa Kotka-Hamina -vuoroon. Ihan sillai tien poskessa, hypättiin yhdellä pysäkillä pois, ja käveltiin tien toiselle puolelle pysäkille. Siinä odoteltiin laukkuinemme RUKkiin menossa olevan kurkkusalaattikarpaasin kanssa, kun viereen kurvasi henkilöauto "Haminaanko olette menossa? Hypätkää kyytiin!" Tässä vaiheessa leuka loksahti alas, ja ei meinannut oikein sanoja irrota 'T-t-t-t-uota... siiis, anteeksi. Mitenkä?' kuljettaja jo hieman kiireisenä "Niinniin, hyppikää nyt tuonne taakse niin päästään lähtemään." Oli tullut mies hakemaan tytärtään samalta bussilta, ja halusi sitten tarjota meillekin kyydin perille asti, ettei meidän olisi tarvinnut sitä 10 minuuttia odottaa jatkoyhteyttä. Eipä siinä, mukavahan se oli päästä hotellin oven eteen, mutta ei tuo nyt enää kauhean tavallista nyky-Suomessa ole....

Hotelli osoittautui varsin viihtyisäksi pieneksi paikaksi, tosin viikonloppuiltoina meno oli ns. mielenkiintoista. Keskimmäisessä kerroksessa oli yllä oleva kuppila, jossa ehdittiin viihtyä tasan sen verran, että käveltiin se ympäri kun etsittiin muita, joita ei ensimmäisellä kierroksella löytynyt alakerrasta. Alakerroksessa oli sitten toinen ravinteli, josta onneksi löytyi kokeilukerralla rauhallinen "kabinettinurkkaus".

Minut oli alunperin nakitettu hoitamaan Maneesissa (RUKin isoin auditorio) tapahtuvien tilaisuuksien ääniasioita, mutta paikalla oli myös sikäläinen vahtimestari, jolta homma sujui ihan riittävän hyvin. Niinpä totesin ensimmäisen aamun jälkeen, että tarvetta käsiparille olisi todennäköisesti enemmän jossain muualla.

Ensimmäisenä iltana oli vuorossa Marian kirkko ja afrikkalainen messu yhdessä Mikon kanssa. Ihan kiva pytinki, mutta toki normaali kirkkoakustiikka. Äänenpaineiden tarkistuksen yhteydessä meinasi hieman ahristaa, kun oli niin järkyttävää sekametelisoppaa. Jotenkin bändi kuitenkin sai itsensä kasattua, ja yhdessä epäkuolleen ihmismassan akustiikkaa muuttavan vaikutuksen kera lopputulos oli lähes jopa siedettävä.

Meillä oli alunperin pyhä tarkoitus saada mikseri pois käytävältä, mutta aikataulupaineista ja tarvikepuutteista johtuen sitä ei saatu penkkien väliin. Onneksi ei tullut palotarkastusta... :) Ja kyllä, edessä näkyvät kaiuttimet ovat eri korkeudella, koska oikea seisoo suoraan lattialla, mutta vasemman alla oli 2*18" subbari. Ja eihän noiden kaiutinständien säätövara mennyt kuin tiettyjen pykälien mukaan...

Soittajien omaisuuden vartioiminen on kyllä varsin vakavaa puuhaa, kuten Mikon olemuksesta voi päätellä.

Seuraavana päivänä kävin vähän kameran takana seisomassa bastionissa, jossa sijaitsi kisojen päänäyttämö. Bastionin lisäksi meillä oli kalustoa viidessä muussa paikassa viikonlopun aikana. Suurin osa oli yksittäisiä lyhyitä vetoja, mutta Jonzu sai istua sotkussa syömässä halpoja munkkeja koko viikonlopun. Bastioni tosiaan sijaitsee "kuopassa", josta yrittää jotain käsitystä antaa yllä oleva kuva. Pudotusta oli varmaankin 6-7m kuvan ottamispaikasta, taustalla näkyy bastionin päälle viritetyn teltan katto. Niin, ja Heikki joutui vetämään tuon mäen ylös kuorma-autolla, jossa ei mennyt vaihteiston pieni alue päälle. Ja toki oli täysi kuorma kyydissä... Muutaman yrityksen jälkeen se onnistui.

Launtai-iltana oli vuorossa afrikkalaista musiikkia Maneesissa. Vahtimestari antoi ohjeet roudata tavarat lavan takana olevista ovista, ja siinä vaiheessa tilanne vielä vaikutti äärimmäisen hyvältä. Tavarat suoraan autosta suoraan lavalle. Mikä muka voisi mennä vikaan? Ovien avaamisen jälkeen ei enää hymyilyttänytkään ihan niin paljoa... Kaiutinständi yrittää vähän mallata portaiden korkeutta, joka ei ollut ihan sitä standardia... Alin askelma oli n. 2 normaalin askelman korkuinen, ja kun rappusten syvyys vielä oli lähes olematon, niin hikihän siinä meinasi tulla. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin lopulta, vaikka bändi ei ollutkaan ilmeisesti juuri koskaan vetänyt monitorien kanssa... No, ehkä se silti oli hyvä, että monitorimiksaaja oli paikalla henkisenä tukena. :)

Tekniikan kannalta sunnuntain ohjelma olisi voinut olla myös hieman paremmin mietitty. Toisaalta, saatinpa nukkua pitkään, mutta koska purkuun kului varsin monta tuntia (kuten yllä olevasta kuvasta voi hyvin päätellä...), niin olisi ollut mukavampi aloittaa se päivän ainoa tilaisuus edes paria tuntia aiemmin klo 11... Tavaraa tuossa kuvassa (sekä miksauspisteissä sen ulkopuolella) on siis reilu 3 kuorma-autollista. Tämän lisäksi toki vajaa kaksi autollista noiden muiden lavojen tavaraa.

Kuvassa näkyvä led-screen oli hämmentävän toimiva. Koska se on tuollaista läpinäkyvää versiota (kuten alemmasta kuvasta näkyy), niin päivänvalossa sinne taakse piti viritellä kangas. Muuten kyllä kirkkaus ja resoluutio riitti ihan täysin videokuvan + näytettyjen tekstien esittämiseen.

Hessu ja Tuukka tuota isoa screeniä purkamassa. Se koostui 98 palasta, joiden strategiset mitat ovat n. 0,5x0,5m ja öpaut 10kg. Vaati siis jo jonkin verran kantavuussuunnittelua tuon asentaminen trussisupporttiin...  Supportiksi siis sanotaan tuollaista ylempänä näkyvää trussiviritelmää, jossa ripustusmahdollisuuksien puuttuessa asiat nostetaan noiden pystytrussitolppien varaan. Ihan toimiva ratkaisu, mutta onhan se varsin hidas ja työläs pystyttää/purkaa. Jos siis vertaa katosta roikottamiseen. Niin, ja Hessu voitti Tuukan kanssa lyömänsä vedon. Pähkäilivät eräänä iltana paikallisen menomestan pöydän ääressä, että kestääkö purku yli vai alle 6h.

Kotimatkalla sujui kolmen auton aikataulutus varsin hämmentävän hyvin. Itse ajoin Hessun teinibemaria, Hessu kurvasi hieman omaa reittiään isoimmalla kuorkilla, ja Jonzu samaa reittiä allekirjoittaneen kanssa omalla C-pakullaan. Vaikka kyseessä oli kaksi kuorma-autoa, ja eri reitit, eikä edes lähdetty samaan aikaan Haminasta, niin ei kovin paljon paremmin olisi voitu saapua Lempäälän varastolle, vaikka matkaa tuolta kertyi kuitenkin se vajaa 300 km. Bemarin kurvattua pihaan ja pakollisen vessakäynnin jälkeen avasimme lastausoven, jolloin Jonzu kurvasi paikalle. Kun paku oli saatu peruutettua asemiinsa, niin Hessu saapui kuorkillaan.  Tätä siis ei ollut mitenkään suunniteltu! Mitä nyt allekirjoittanut hieman säästeli kaasujalkaansa, koska muuten olisi joutunut odottelemaan ihan liian pitkään varastolla. Joskus onnistuu. :)

Kotona olin joskus puolen yön jälkeen, ja aamulla piti taas raahautua konttorille päivätöiden merkeissä ihan liian aikaisin. Joskus sitä miettii, että onko tässä mitään järkeä. Mutta onneksi vain joskus. :)

Uusinta uutta

Päivittelinpä sitten aikani kuluksi firmani sivut, käykääpä katsomassa ja (v)ihastukaa. Tai jotain. www.ravoltek.net Vanhoista alkoi jo aika olla jättänyt, ja lisäksi yksinkertainen on kaunista, ainakin useinmiten.

Laitetaanpas tähän alkuun etäisesti blogin aihepiiriin liittyvä kuva. Kävin mittailemassa vähän @450-mobiiliverkon kuuluvuuksia erään projektin osalta, ja tuo oli kyseisessä sijainnissa kaikista paras paikka antennille. Vähän ihmettelin, kun huomasin oven raossa näkyvässä modeemissa täydet tolpat, mutta pakko se oli lopulta uskoa tarkempien nopeusmittausten jälkeen. Täytynee muuttaa meidän antenniasennusohjeistusta...

Oikeaoppinen antennin sijoittelu.

Mutta. Kuten edellisessä tekstissä jo kirjoittelin, niin kaikenlaisia keikkoja on tähänkin vuoteen mahtunut. Ja se on tullut jälleen huomattua, että informaation kulku on äärimmäisen haastavaa saada täysin aukottomaksi. "Ai, nää oli firman 50v-pirskeet. Kulta... Saisitko tuotua siitä Citymarketista edes jotkut mustat farkut..." Kuluneet turvakengät, mustat farkut ja vähän nuhjuinen fleece-takki oli lopullinen varustus. Meneehän se tietysti noinkin ykköset päällä olevan juhlayleisön seassa. Toisaalta, aika harvoin saa istua miksauspöydän vieressä 7000e sohvalla, ja syödä buffet-annosta siinä. :)

Kaikenlaista musiikkia, ja esityksiäkin on vastaan tullut. Kuten tuo alla oleva Tuisku-shöy. Ihan kaameaa tuubaahan se oli esityksenä, mutta sen pelasti edes jotenkin siedettävälle tasolle se, että oli hämmentävän hyvin tehtyä tuubaa. Taustabändi oli kova, siitä ei pääse mihinkään.

Toisella keikalla tuli puolestaan vastaan Muumit & Duudsonit. Onhan siinäkin yhdistelmä. Ja pakko myöntää, että en edelleenkään ymmärrä sitä Duudsonien häröilyä. Tai siis lähinnä sitä, että miten se voi olla niin järkyttävän suosittua... Sinällään oli hauska keikka, että pikkuveljeni oli Muumipeikkona. Joskus sattuu näinkin. :)

Voi lekaparkaa.

Ei Muumitaloa lukita yöksi...

Innostuin (osittain pakon sanelemana) myös opettelemaan uusi taitoja. Mökillä meinasi haravointinakki iskeä, mutta onneksi satuin löytämään moottorisahan, ja niinpä halkopino sai kyytiä. Selkähän siinä meni äkkiseltään vetäistynä aika nätisti jumiin, etenkin kun sitä katkottavaa puuta oli se reilu 1,5 mottia. Ja sahan terä ei varsinkaan enää loppupuolella ollut enää parhaimmillaan. Muutamaa viikkoa myöhemmin otin haltuun jiirisahauksen, kun rouva halusi 6-kulmaisen kukkalaatikon pihalle. Tuonkin operaation tuloksena oli kipeytyneitä paikkoja, mutta hieman eri tavalla.

Tuolla taas muutaman kerran lämmittää saunaa.

Pyörivästä jiirisahan terästä pomppaava puu ei tuntunut kauhian mukavalta. Kuvion leveys n. 8cm.

Laitetaanpas tähän kohtaan kesäisen kelin (tosin ulkona taitaa sataa tällä hetkellä...) kunniaksi hieman talvisempia maisemia.

Näkymä läheisestä metsästä joskus tuossa taannoin.

Tämän kevään aikana on tosiaan tullut opittua kaikkea uutta. Kuten se, että tiukemmin sapattiin suhtautuvat juutalaiset eivät voi sapattina poistua useimmista hotellihuoneista, koska niissä on sähköllä toimiva lukko... Tai, kun olet kuvaamassa videolle stand up-keikkaa, niin kannattaa panostaa riittävän tukevaan kamerajalustaan. ;)

Taitaa olla purku lähestymässä, ilmeestä päätellen.

Loppuun voisin vielä heittää yhden kuvan taannoiselta mökkireissulta. Oli varsin tyyntä yöllä, enkä voinut vastustaa kiusausta.

Pitäisiköhän tuolle laiturille tehdä jotain? :)

Palaillaan taas asiaan. Yritän muistaa nappailla kuvia seuraavilta keikoilta, niin on sitten jotain päivitettävääkin.

Adidas Amigas.

Vuodet vieriä saa....

Ei nyt ihan vuotta ole onneksi edellisestä kirjoituksesta kulunut, mutta lähes. :)

Jostain syystä kirjoittelu hiipui viime syksynä, osasyyllinen taisi olla hieman harventunut keikkatahti. Kun ei ollut kirjoitettavaa usein, niin ei sitten tullut kirjoitettua ollenkaan. Nyt kuitenkin on taas joitain mielenkiintoisia keikkoja ollut, ja näyttää niitä olevan myös tulossa, eli pieni mahdollisuus uusille teksteille on olemassa.

Toinen osasyyllinen tuohon kirjoittelun hiipumiseen saattoi olla myös päivätyöt. Sen verran vielä stressasi uusi työ viime kesänä, että ei oikein jaksanut miettiä mitään ylimääräistä. Nyt alkaa olla sen verran jo päässyt sisälle työhön, että stressitaso on madaltunut selkeästi, ja jaksaa taas miettiä kaikkea muutakin.

Päivätöiden osalta saatan silloin tällöin jotain laittaa tänne, vaikka valitettavasti parhaimpia herkkupaloja siitä maailmasta ei voi julkiseen levitykseen laittaa. Ehkä jotain kuitenkin.

Voisin aloittaa seuraavalla kuvalla, jonka ottamiseen myös kaikki tämän blogin seuraajat ovat pennosensa antaneet. Kuva tuli nimittäin otettua Ateenaan suuntautuneella työreissulla, jonka rahoitus tuli eräästä EU-projektista. Kiitokset siis teille! ;) Olimme tuolla marraskuussa, mutta ikävä kyllä mellakoiden väliviikolla. Yritimme kyllä muiden suomalaisten kanssa löytää edes yhtä pientä mielenosoitusta, mutta kreikkalaiset tuntuivat silloin lakkoilevan jopa mellakoinnista. Ei ole helppoa, ei.

Photoshopatun oloinen Puukorva Akropoliin edustalla.

 

 

 

 

Vaikka siis päivätyöt ovat kuluneen vuoden aikana vieneet aika hyvin mehut pienestä insinööristä, niin keikkailua en ole jättänyt, enkä ainakaan toistaiseksi ole jättämässä. Keikat tarjoavat hyvän hengähdystauon ja sopivissa määrin nautittuna auttavat rentoutumaan. Ymmärtääköhän kukaan sitä... Toisaalta, onhan se vähän koomista, että viikonloppuna olen roudaamassa kalusteita ja työntämässä laatikoita, ja maanantaina osallistun erään miljoonaluokan projektin tekniseen palaveriin...

Se on tosin myös tullut huomattua, että keikkahommissa opittuja taitoja voi hyödyntää myös tuolla päivätöiden puolella. Erilaiset vianselvityksessä tarvittavat taidot ovat hyvä esimerkki. Vuodet rikkinäisiä (tai puuttuvia ;) kaapeleita/liittimiä ja temppuilevia laitteita metsästäen ovat antaneet aika hyvän pohjan lähteä ihmettelemään ongelmia myös tietoliikennepuolella. Toki siellä ne ongelmat ovat erilaisia, mutta varsin usein tuntuu allekirjoittaneen intuitio osuvan oikeaan nopeammin kuin työkavereiden... Olenpa myös yhden pa-kaiuttimen ostanut tuonne! Tosin kyseessä oli vain pieni torvikaiutin erään turvajärjestelmän kylkeen, mutta kuitenkin...

Mutta, sitten keikkojen pariin. Kaikenlaista on tullut tehtyä, vaikkakin keikkaprofiili on hieman muuttunut. Videokeikkoja on ollut enemmän, ja äänikeikkoja vähän vähemmän. Ei se toisaalta haittaa, mutta taas toisaalta olisi kiva päästä äänitiskinkin taakse. Jos siis aikataulu olisi vähän väljempi kuin Idän Ihmeiden kanssa taannoin... 2 koulukeikkaa, siirtymään autolla kului aikaa 10 min, vaihtoaikaa vetojen välissä 1,5h ja toki kalusto piti purkaa ja kasata tuossa välissä. Niin, ja pakata siihen autoon+kärryyn ja roudata toiseen paikkaan. Vähän turhan kireä aikataulu allekirjoittaneen makuun. ;)

Ja videokeikoilla olen viime aikoina joutunut lähinnä kameran taakse. Ei sekään nyt haittaa, vaikkakin lavakamera saattaa toisinaan hieman ahdistaa. Ainakin kun siihen joutuu varoittamatta. ;) Mutta, nyt kun on pari keikkaa takana, niin pakko sanoa, että yllättävän hyvin siihen pääsi kiinni kun on istunut eräitä tunteja tarkkaamon päässä. Ei toki kroppa vielä tottele kuten kokeneemmilla, mutta onpa edes jonkinlainen hajatus olemassa sen puolesta, että mikä voisi ehkä näyttää hyvältä. Ja toisaalta, mikä ei todellakaan näytä hyvältä.

Mutta, nyt nukkumaan, huomenna täytyisi viedä auto katsastukseen heti aamusta ja lähteä sen jälkeen konttorille vääntämään taas muutama Excel-taulukkoa nätimpään kuosiin. Täytyy käydä kuva-arkisto läpi jossain kohden, josko siellä olisi jotain edes semikiinnostavia kuvia. Lempäälä kiittää. Ja kuittaa.