2008-01-29

2008-01-26, Wake Up, Tampere

Hyvin nukutun (????) yön jälkeen olikin vuorossa taas Wake UPin kuvaukset, ja minä vuorostani vastaisin käyttiksen hommista, Sampsa ainoastaan olisi kasaamassa kalustoa. Niin, videokalustohan oli ollut Helsingissä mukana, joten tarkkaamon päässä oli aika paljon kytkettävää. Vaikka Sampsa perjantaina naureskelikin, että 'Joo, tehdään kolmen kameran tuotantoa, eli mukana on kolme kameraa eikä muuta, eikös?' niin kyllä sitä kalustoa silti tarvitaan. Ja välillä tuntuu, että kytkennät menevät monimutkaisuudessaan jopa äänikaluston ohi. Mutta tietysti, se nyt vain voi johtua ihan siitä, että ei ole vielä hirveästi kokemusta tuosta puolesta. :)

Kyllä me jälleen noin parissa tunnissa saatiin suurin osa hommista tehtyä. Valmiiksi asti oltaisiin saatu hommat, jos vain ongelmia ei olisi ilmennyt. Siellä oli nimittäin muutettu hieman kytkentöjä kaluston muuttumisen takia, eikä taas ollut ihan tarkkaa kuvaa siitä, että mitenkäs ne pitikään kytkeä. Mutta siitäkin selvittiin. Tosin, retti[1] jäi kytkemättä, ja se sitten purkkaviritettiin lennossa parin ekan biisin aikana paikalleen.

[1] Retti = RET, eli siis paluukuva kameraihmisille. Kun oikeasti aletaan jotain tehdä, niin kuvaajan pitää nähdä halutessaan minkälaista kuvaa otetaan nauhalle, jotta osaa sitten paremmin varautua seuraavaan omaan vuoroonsa.

Kokeiltiin myös uutta tapaa säätää valkotasapaino kohdalleen. Aiemmin oltiin tehty se kuvaamalla valkoista paperia riittävässä valossa, mutta nyt kokeiltiin sellaista BBC:n kontrastitaulua, tms. mikä nyt ikinä onkaan virallinen termi. Sen avulla säädöt voitaisiin tehdä pitämällä kameran aukko samassa kohdassa (meillä täysin auki) koko säädön ajan, ja muutenkin vaikutti paljon nopeammalta ja helpommalta tavalta toteuttaa asia.[2] Jostain syystä en kuitenkaan ollut tyytyväinen tuloksiin, joko meillä ei ollut tarpeeksi valoa, tai sitten allekirjoittanut ei vain osannut tuota tekniikkaa vielä riittävän hyvin. Kahteen otteeseen tuon tein, ja kummallakin kerralla kuvat jäivät ihan hassun värisiksi. Sitten silmämääräisesti tuli korjailtua niitä aikasta paljon, ja ilmeisesti eräs pätevistä kameramiehistämmekin tuota harrasti vielä lisäksi.

[2] On aika hankala puhua asioista, kun ei tiedä niiden oikeita termejä. Äänihommia on tullut tehtyä sen verran pitkään, että niissä ei enää tuota mitään ongelmia nuo termit, mutta videopuoli on vielä täysin hakusassa. Pahoitteluni siitä, ja toivottavasti nyt kukaan lukijoista ei menetä hermojaan sen takia. :) Saa toki korjata ilmaisuani/termistöäni, jos siltä tuntuu.

Mutta, tavaraa tuli hyvin talteen, ja kaikki sujui tuota kuvan väriongelmaa ja rettisäätöä lukuunottamatta ilman sen suurempia härdellejä. Ja niinhän se on, että yhtään jaksoa ei ole vielä ilman ongelmia saatu kuvattua, ja olikohan 21. jakso nyt vuorossa, joten... Meinasi vain väsyttää koko päivän, ilmeisesti se 5h unta ei kuitenkaan ollut ihan riittävästi... Kaiken kaikkiaan ihan kivat päivät taas vaihteeksi. Pe oli tosiaan sen 08-02 ja tää lauantaikin 08.30-23.

Ai niin, kyllä vähän hymyilytti kun joutui taas harrastamaan hieman logistiikkaa. Perjantaina pakattiin Jonzun varastolla pari tiettyä piuhacasea mukaan (toki aika paljon muutakin...), vaikka vain toista tarvittiin Helsingissä. Helsingissä ne sitten heitettiin Sampsan kyytiin, joka toimitti ne saalemille lauantaiaamuksi. Wake Upin jälkeen sain kaverilta kyydin Hervantaan ja siirsin laatikot hänen autostaan oman autoni tavaratilaan. Sunnuntaina sitten ajoin Metroareenalle, jossa pudotin laatikot Jonzun autoon, josta ne jollain aikataululla siirtyivät sitten varastolle. Toisaalta, eipä tämä nyt ollut edes pahimmasta päästä, mutta joskus tosiaan joutuu harrastamaan tällaistakin. Tuli vain viikonloppuna mieleen, että pitäisiköhän hakea logistiikka-alalle töihin, kun kokemusta siitäkin puolesta on varsin paljon. ;)

Mutta. Nyt taas eteenpäin, ja voisi ehkä paneutua hieman tenttimateriaaliinkin. Huomenna aiheena Kansantalous, ja perjantaina 'Sähkömagnetiikka ja tietoliikennetekniikka'. Urgh. Adjös.

2008-01-25, Nokia Missio, Helsinki

Minä ja Jonzu äänessä, Sampsa ja Heikki videossa. Joo-o, odotettavissa oli siis ihan mielenkiintoinen keikka, eikä ne odotukset kyllä olleet ihan turhia. Meininki oli etenkin päivän loppupuolella jo aika hervotonta... Ja tulipa siellä kuultua myös muutaman ehkä noin viisikymppisen naisen suusta ihmettelyjä, kun meillä oli niin hauskaa. Taisipa joku meistä siihen tokaista vastaukseksi, että eipä tätä muuten jaksaisi. :)

Mutta siis, palataanpa taas hieman taakse päin. Jonzu oli hakemassa aiemmin kuin oli ollut puhe, eli ennen kasia, mutta toisaalta ihan hyvä niin, ehdittiin pakata hyvin ja säätää vähän varastolla. Nyt alkaa mikkisalkku olla ihan asiallinen, kun on viksummat saranat ja kansi ei paiskaudu täysin auki, vaan siinä on "naru" pitämässä kantta auki. Vähitellen, vähitellen. Napattiin sitten Heikki tuon operaation jälkeen parturista ja suunnattiin kohti Helsinkiä. Matkalla käytiin vielä hakemassa Jonzun isompi mikseri huollosta. Siinä oli kuin olikin ollut vikana vain lattakaapelin irtonaisuus. No, ehkä sen jatkossa osaa korjata itsekin...

Niin, ja oltiin tällä kerralla siis liikkeellä taas uudella kulkupelillä. Tai no, olen minä tuon Sprintterin kyydissä aiemminkin ollut, mutta kuvaa siitä ei ole vielä tänne laitettu. Saatiin valita tuon ja vihreän (isomman) välillä. Jonzu oli sitten päätynyt tuohon, koska se on paremmin varusteltu, vakionopeudensäädin, ilmastointi, webasto, yms. :) Nyt voi myös ihan rehellisesti sanoa, että oli Auto(tm) alla, toisin kuin ne jotkut millä on tullut liikuttua...

Keikkapaikalla Helsingin Vanhassa kirkossa olimme muutamaa minuuttia yli puolen päivän, eli lähes melkein aikataulussa. Puolesta päivästä oli nimittäin ollut puhe. :) Ja koska keikka alkoi vasta klo 19, niin äänen osalta ei ollut mikään kiire, ehdin hyvin siinä sivussa kasata ja säätää myös hieman videota. Syömässäkin ehdittiin hyvin käydä, hyvä niin.

Osa bändistä toi soittimensa paikalle erittäin hyvissä ajoin, mutta häipyivät sitten käytännössä paikalta. Jossain vaiheessa alkoi hieman stressitaso nousta, kun tilaisuuden alku lähestyi, eikä minkäänlaista lopullista lavasijoittautumista ollut saatu aikaan. Puhumattakaan siitä, että kaikki olisivat edes olleet paikalla... No, ylistyksenjohtaja (joka soitti akustista kitaraa ja lauloi) sekä hänen basisti-poikansa (soitti ilman vahvistinta) saapuivat paikalle muutama minuutti tilaisuuden "alkamisajan" jälkeen, eli suoraan juosten lavalle. Ja toki sitten eksyi kitaraan rikkinäinen piuha, ja myös huilun piuhaa kävin tilaisuuden aikana säätämässä. Ei näin. Mutta toisaalta, eipä tuosta oikein voi itseään syyttää, koska ei ollut meidän vika, ettei noita ehditty testata ennen tilaisuutta...

Noita piuhan hajoamisia lukuunottamatta kaikki sujui varsin jouhevasti, ja purkamaan päästiin jopa hieman suunniteltua aiemmin, eli jo puoli kymmeneltä. Jälkikokous tosin venyi sen verran pitkäksi, että videopuolen kalusto oli melkein purettu ennen kuin ääni pääsi aloittamaan oman osuutensa. Autoin myös hieman videota purkamalla kameroita yms. Ja kilpailuhan tuosta purusta sitten tuli, kuten arvata saattaa. Ja vaikka ääni olikin aloittanut yli puoli tuntia myöhemmin kuin video, niin "hävisimme" vain n. 10 minuutilla. Eli, oikeasti siis voitimme, koska video otti varaslähdön. ;)

Tuossa purun yhteydessä tuli tosiaan kuultua noita hyviä kommentteja, joista alussa oli jo puhetta. Päivittelivät myös sitä, että olimme tulleet niin kaukaa, ja että se vaatii hyvää sydäntä, tai jotain semmoista. Ei oikein viitsinyt sanoa rouville, että eipä tätä ilmaiseksi tehty... Niin, ja Heikki kertoi jälkeenpäin, että Helsingissä tosiaan olisi helppoa saada huumeita käsiinsä, kaksi kertaa oli illan aikana tultu tarjoamaan jotain mömmöjä. Että näin siellä päin.

Sitten ajo takaisin Tampereelle, torkuin puolet matkasta, kaluston purku ja nukkumaan. Onneksi kalustoa oli niin naurettavan vähän, että auton purku sujui noin kymmenessä minuutissa. Kotona olin noin kahden aikaan ja siitä vielä puolisen tuntia eteenpäin niin olin nukkumassa. Taas kerran ihan mukavan lyhyt päivä siis.

Ugh. Vaikenen.

Ja sitten kuvatuksia.



Piti tehdä hieman varoituksia mikkisalkun pohjaan, kun meinasi itsekin avata sen ihan liian monta kertaa väärin päin... :)



Kuva kirkosta. Videotarkkaamo oli siis sijoitettu alttaritaulun taakse, missä se oli varsin hyvin piilossa yleisöltä, mutta tilaa siellä oli onneksi erittäin hyvin.



Tuolta siellä sitten näytti. Harmi etten muistanut ottaa kuvaa kun ruuhka oli hieman pienempi...



Jotenkin hyvä kontrasti tuossa. Viimeisen päälle hieno ja pitkän historian omaava saarnastuoli, ja vieressä tuollaisia rumia kaapelikeloja yms. Mutta minkäs teet, kun tuohon ne oli hyvä piilottaa...




Sampsa "Pitäähän sitä nyt hienolla miehellä olla rintakukkanen, ja roudarilla vieläpä valaistu sellainen" Simpanen



Tässä nyt se päivän kulkupeli. Penkkejä kahdessa rivissä, ja periaatteessa istumapaikkoja kuudelle, eli 4 takana. Käytännössä jo kolmella isolla miehellä alkaisi tuolla takana olla ahdasta... Lisäksi vielä tavaratila, johon sopii kalustoakin ihan kivasti.

2008-01-23

2008-01-23, Alku aina hankalaa, vai onko?

Toimisikohan tämä hieman paremmin kuin Vuodatus.net. Toivotaan niin, etenkin kuvien käpistely tuolla Vuodatuksessa on ollut ihan tuskaa...

Niin, ja tässä nyt ensimmäinen kuva, joka jollain tavalla ehkä ilmentää blogini sisältöä.



Mutta, tästä on hyvä lähteä eteenpäin.