2008-04-28 ja -29, Kouluttautumista, Akun Tehdas

Melkein tämäkin unohtui satuilla, kun ollut tässä vähän härdelliä viime päivinä. Eikä vähiten noiden kouluprojektien takia... Mutta, onneksi se on kohta taas ohi muutamaksi kuukaudeksi. Ensi tiistaina on viimeinen tentti ja sitten se on siinä. Kunhan nyt vain saisi nämä kaksi harjoitusprojektia alta pois...

Mutta, asiaan, vai onko sellaista tässä blogissa? No, sitähän minä en voi päättää. Onneksi. Vai? Eli, sessio alkoi muutaman tunnin kiertuemanageroinnilla. Tällä kertaa oli aiheena matkaaminen Euroopassa ja pääsimmepä suunnittelemaan aikatauluja ja reittejä kuvitteelliselle kiertueelle. Tuli kyllä siinä tehtävää tehdessä mieleen, että olisi tietysti ihan järkevä ehkä tarkistaa etukäteen, onko tuo mahdollista toteuttaa... No, saatiin me se viimeinenkin etappi (Oslo-Liverpool) taittumaan, mutta ei kyllä paljoa pelivaraa jäänyt. Karkeasti arvioituna jos kaikki menee putkeen, niin keikkapaikalla ollaan 2100km ajon jälkeen 2h ennen keikan alkua. Ai niin, ja hotellissa ei siis ole ehditty käydä edellisen keikan jälkeen...

Sitten oli vuorossa jälleen Saarisen audiotaikurilaboratorio ja ihmeteltiin kampasuodatusta sekä muuta kivaa Smaartin avustuksella. Tuosta voisi sen verran sanoa, että jos on kyseessä kahdella tai useammalla elementillä varustettu kaappi, niin sitä _ei_ kannata laittaa vaakatasoon vaan pitää se ihan pystyssä... Jos kaiutin on pystyssä (eli esim. woofer alla ja pilli päällä), niin kampasuodinta esiintyy pystyakselilla, mutta jos sen kääntää vaakatasoon, niin kampasuodinkin siirtyy samoin päin. Jälkimmäinen ei oikein ole toimiva jos joka jakkaralle tarttis yrittää saada hyvä soundi. Tämä siis ilmenee ihan kaiken kokoisissa järjestelmissä.

Riggaustakin ihmeteltiin ja moni kommentoi, että jos ei ihan pakko ole vastata asiasta, niin parempi jättää se muiden harteille. Silloin ei voi joutua vastuuseen yleisön päälle pudonneesta tavarasta. Tosin, joskus kyllä tulee vastaan tilanteita, että ehkä sittenkin parempi itse rakentaa ne ripustukset, niin selviää hengissä keikalta... Riggaushommiin antaa vähän perspektiiviä seuraava teksti erään toisen audiosäätäjän blogissa.

Tämän lisäksi katseltiin Euroviisujen toteutusta yhtenä casena. Ei ihan normikeikka juuri kenellekään, mutta siitä voi kuitenkin oppia varsin paljon myös pienempiä keikkoja varten. Mm. se tuli moneen kertaan esiin, että helpottaa huomattavasti kun kaikilla osapuolilla on käsissään uusimmat dokumentit, eli esim. juurikin se bändin raideri. Tulee vähemmän sekaannuksia silloin. Niin, ja kannattaa myös aina lähteä vääntämään kättä sellaisesta asemasta, että itse pystyy tulemaan vastaan. Silloin on suurempi todennäköisyys päätyä ainakin lähelle sitä oikeasti tarvittua asiaa, kuin jos aloittaisi siitä.

Session lopuksi keskusteltiin mikä Suomen av-alassa on erilaista muuhun maailmaan nähden, ja onko sellaista eroa edes. Vaihdettiin myös ajatuksia siitä, että voisiko tuolle asialle tehdä jotain. Yleinen mielipide tuntui olevan, että Suomessa puuhastellaan vähän liikaa paikoitellen, eikä asioihin suhtauduta niin ammattimaisesti kuin vaikkapa jo tuossa lahden takana rakkaan lätkävihollisemme maassa. Toki tämä oli vain erittäin karkea yleistys, eikä siitä voi vetää mitään kaikenkattavia johtopäätöksiä.

Seuraavalla kerralla jatkuu kiertuemanagerointi ja lisäksi taidetaan käsitellä varsin paljon tuota kevään konsertin teknistä toteutusta. Täytyisi vain senkin vaatimat dokkarit yrittää ehtiä vääntää jossain vaiheessa, mutta tässä vaiheessa näyttää varsin pahalta. Viikonloppuna kuitenkin kun on taas Wupin kuvauksia ja muuta menoa... Mutta, ainahan sitä on jotenkin tästä elämästä selvitty....

Nyt tutimaan, että jaksaa aamulla herätä kouluun vääntämään noita harkkajuttujen vaatimia simulointeja. Adjöö.