Mutta, kukaan ei kuollut, mitään ei hajonnut, soittajat tykkäsivät, yleisöäkin oli ja kai sekin tykkäsi, ja myös voittaja saatiin valittua, niin eikös silloin ole homma onnistunut? :)
Minä siis vetelin hirsiä... öh, eikun siis sykin monitoripäässä ja roudasin lavan vaihtojen aikana, ja Miksu hoiti salin pään. Eihän noissa nopeissa vaihdoissa olisi ollut mitään ongelmaa jos olisi digipöytä ollut käytössä, siitä vain aina recallia kehiin ja asetukset olisivat olleet valmiina. Mutta kun... No, paperia siis kului varsin paljon. Ja tarkkana sai olla, että raapusteli oikeaan sarakkeeseen asetukset ja taas asetuksia pöytään palauttaessa laittoi ne oikeaan kanavaan. Pari vihrettä sieltä kyllä löytyi, mutta olivat sen verran ilmiselviä, että sain lennossa sitten korjattua.
Harmittaa vain vähän kun auton joutui pakkaamaan ihan liian täyteen, eikä saanut kaikkea tarvittavaa mukaan. Toisaalta, Jonzu oli muualla keikalla, joten ei sitä kalustoakaan olisi varastolla hirveästi enää ollut jäljellä. Pari subbasta lisää, vähän lisää valokalustoa ja kunnon ripustustarvikkeet olivat suurimmat puutteet. Toki se yksi DI-boksi lisää sille akkarille olisi ollut poikaa...
Valojen osalta oli tosiaan tarkoitus laittaa ne ständeihin, mutta paikan päällä huomattiin, että salissa oli jopa ihan "ripustusgridi" lavan päällä ja jonkinlainen puomihärveli lavan edessä, niin totta kai hyödynsimme niitä. Tuolla tavalla säästyi tilaa ihan huomattavasti ja valot tulivat vähän viksummasta kulmasta. Mutta, kuten jo todettua, ripustustarvikkeita ei ollut ihan tarpeeksi, niin joutui sitten hieman säätämään. Ei ne mitään täysin laittomia virityksiä kyllä olleet, ja varsin tukevilta vaikuttivat, joten mikäs siinä sitten. Täytynee kuitenkin tulevaisuudessa aina ottaa mukaan C-koukkuja ja/tai super clamppeja sen verran, että saa puomit ripustettua jos tila sen sallii.
Eipä siinä sen ihmeempiä tainnut tapahtua. Päivä venähti vähän pitkäksi (0700-0500 olin poissa kotoa), mutta siinähän nyt ei ole mitään uutta. Paikalla olimme ehkä vähän turhan ajoissa, mutta ehtipä sitten käydä siellä rautakaupassa noita ripustustavaroita ostamassa.
Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut keikka olosuhteet huomioonottaen, ja tapahtuman pääorganisaattorin suusta kuultuna "Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä." Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Niin, ja kuviakin tulee jossain vaiheessa kunhan ehdin niitä miettiä. Sen verran teettää koulu tällä hetkellä töitä, että meinaa ihan hirvittää...
Ps. Mun miksaajanallesta (tai lähinnä sen kuljetussalkusta) tuli sitten kerralla "kuuluisa". Näkyy toisessa RV-lehdessä julkaistussa kuvassa. :)
Tällaisessa auditoriossa tällä kertaa. Ei oikein vastaa mun kuvaa auditoriosta, mutta kyllä tuo paremmin toimi kuin nousevalla katsomolla varustettu "perinteinen" auditorio olisi toiminut... Tai no, mistäs sitä ikinä tietää.
Ja tätä pokaalia lähtivät bändit tavoittelemaan. Vieressä sitten palkintoja, jotka jaettiin muistaakseni kolmelle ensimmäiselle ja kunniamaininnan saanelle, tai jotain.
Illan selkeästi raskaimman porukan (olisiko ollut All Restored nimeltään?) taidonnäyte. Tyyli on metalcorea (kai :) ja allekirjoittaneen makuun ihan liian raskasta, mutta kai sitä jostain tykkää. Eikä se taas työnkuvaan vaikuta mitenkään, että pidänkö jostain vaiko enkö. Aina tehdään hommat niin hyvin kuin pystytään.
Erään bändin rumpali.
Pasi Marttinen & Band. Tämä siis oli hieman kevennetyllä kokoonpanolla Nastolassa keikalla.
Tampereen poikien taidonnäyte. Tai no, ainakin osa on Tampereelta. ;)
Viime vuoden voittaja Etappi vauhdissa.
Ja illan toinen esiintyvistä bändeistä, Think Twice.
Kitarakaapin mikitystä. Säästyy ständejä tuolla tavalla, mutta mikin saaminen juuri haluttuun kohtaan voi olla hankalaa. Riippuu vähän kaapista.
Ja pitihän se tuon mun nallen päästä tännekin. :)
Sitten muutama kuva noista valoripustuksista. Huomaa erityisesti kolmannen kuvan Biltemastrappi. :) Mutta joo, kaikissa nuo strapit olivat lähinnä vain "varmistuksena", oikeasti se ripustus hoidettiin joko superclampilla (kuten noissa takavaloissa tuossa alempana) tai sitten ihan pultilla etuvalon tapauksessa. Ja eihän tuollaisen 4 par-kannun puomin paino ole kovinkaan montaa kiloa, ja superclampin painoraja on kuitenkin jopa 15 kiloa, niin nou hätä. Mutta, kun ei ollut safetyvaijereita mukana, niin tehtiin sitten noin.
Lavan päällä olleen ripustusgridin nostohärdelli. Muuten nuo ripustusjutut vaikuttivat varsin päteviltä, sinne oli jopa vedetty suoraan himmenninlinjoja kasa, mutta tuo nostojuttu oli kaikkea muuta kuin vakuuttava... Kuvan alalaidan taakse piiloon jää käsin veivattava nostolaite.
Ja tästä se taas lähtee. Nuo pitäisi saada autoo mahtumaan. Motivaatio ei ollut enää huipussaan tässä vaiheessa päivää (ja vireystilaa)
Mutta, mahtuivathan ne lopuksi. Vaikka vähän joutui muutaman viimeisen kanssa säätämään.
Ja tällaisella autolla tällä kertaa liikenteessä. Nyt tuossa kyllä taitaa olla jo teippaukset kyljessä. Ainakin niin omistaja uhkaili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti