Istun junassa Helsingistä Turkuun. Taisin jotain mainitakin, että meinaa olla vähän härdelliä tämä viikonloppu, ja sitähän se tosiaan on. Eilen (eli perjantaina) illalla tultiin autolla Klaukkalaan, ja tänään käytiin vähän ulkomailla asuvia sukulaisia tapaamassa, ehdin jopa kolmisen tuntia niitä nähdä. Sen jälkeen pitikin jo koittaa selviytyä junalle. Harmittaa vain kun myöhästyin noin 2 minuuttia edellisestä junasta ja joutui sitten lusmuamaan asemalla tunnin verran. Se ei ole koskaan mitään kauhean kivaa kun ei tuolla Helsingin asemalla edes ole penkkejä juurikaan. Mutta, hengissä selvisin junaan asti. :)
Mitähän sitä on edellisen päivityksen jälkeen tapahtunut? Niin, saatiin kaikki kasaan ja mitä nyt ensimmäisen tilaisuuden aikana ehdin vähän haistella, niin pääosin homma toimi yllättävän hyvin. Toki aina on parannettavaa, mutta ottaen huomioon muutamat hetket kasauksen yhteydessä kun melkein meinasi alkaa hirvittää, niin asiat olivat kunnossa. Itse jouduin (tai pääsin?) kameran taakse, mikä oli yllättävän kivaa. Jalat vain meinasivat tuossa puutua, täytyy roudata sinne tuoli jos vielä joutuu sen kameran taakse.
Yllättävän kivaa jälkeä kyllä tulee seitsemällä kameralla, mutta onkos se nyt mikään yllätys. :) Vielä kun valot on edes sinne päin toimivat ja ohjaaja on joskus ennenkin tehnyt kyseistä hommaa, niin mikäs siinä. Niin, ja yksi noista kameroista on vielä jibin päässä (se sellainen pienehkö kraana, jos se termi kertoo enemmän), joten kivaa kuvaa yleisöstä ja lavaltaa tulee helposti.
Ai niin, pari sattumusta perjantain osalta tulee mieleen. Palotarkastajan kanssa meinasi tulla vähän ongelmia, kun kuulemma palo-ovi ei saisi olla auki ja meiltä nyt meni varsin iso nippu kaapeleita sen läpi. Pienen palaveroinnin, kädenväännön ja pähkäilyn lopputuloksena kynnyksestä vedettiin rälläkällä pala pois, että saatiin kaapelit upotettua siihen ja ovi kiinni. Käyhän se toki näinkin :)
Kontekstistaan irroitettuna myös kysymys 'Voitko kertoa miten löytäisimme joulumaahan?' saattaa herättää hieman hilpeyttä. :) Tarkoitus siis oli vain löytää kyseisen nimisessä paikassa sijaitseva työväenruokala. Löytyihän se toki lopulta, mutta aika monta kertaa käveltiin Hessun kanssa vähän harhaan. Toisaalta, tulipa paikat vähän enemmän tutuiksi...
Tänään olisi viikonlopun pääkonsertti vielä tiedossa, ja sen jälkeen joku iltatilaisuus. Katsotaan nyt mitä niistä(kin) tulee. Eiköhän kuitenkin ihan hyvää.
Nyt matka jatkuu ja elämä myös. Ehkä. Toivottavasti.
Adios.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti