Mitä ihmettä?

"Mitä ihmettä" muutamalla huuto- ja kysymysmerkillä oli kyllä ilmassa kun seuraava näky tuli esiin mutkasta kurvatessamme.

Kiitokset vain Samulille kuvasta! Tuli aika nopeasti mieleen, että käsittääkseni lähdimme ihan Tampereen seudulta liikkeelle, eikä nyt kovin montaa tuntia autossakaan oltu istuttu... Tämä siis samaisella reissulla, joka päättyi Helvettiin.

Niin, aikaa on vierähtänyt edellistä tekstistä. Syitä on monia, enkä niitä nyt lähde tässä penkomaan kovin syvällisesti. Sen verran voisin avata, että kirjoittamisen pitää olla säännöllisen epäsäännöllistä, muuten ainakin allekirjoittaneella kynnys aloittaa uutta tekstiä nousee jonnekin sfääreihin. Olen ainakin omassa pääkopassani laittanut yhdeksi syyksi keikkamäärän vähentymisen, jolloin väistämättä taukojen pituus kasvaa liian massiiviseksi, mutta ei se toki koko totuus ole. Syy sille, miksi tänään päädyin tekstin raapustamaan, on erään henkilön kommentti. Jutteli tänään erään tulevan projektin kalustoa ihmetellessämme, että oli käynyt joskus muinoin lukemassa tätä blogia, ja ihmetteli kun ei tekstejä ollut tullut aikoihin. Päätin sitten yllättää (itseni), ja istahtaa koneen ääreen.

Välillä on sellainen olo, että enemmänkin voisi tehdä keikkoja, mutta koska tämä on minulle vain sivutoiminen harrastus, joka rahoittaa itse itsensä, niin en ole kauheasti jaksanut ressiä ottaa tuosta. Ja mahdollistaapa tämä vapaiden viikonloppujen käsittämätön määrä esimerkiksi seuraavanlaisen harrastamisen:

Tai, voi vaikka käydä pilkillä veneestä:

Tämän reissun ainoa hyväksytty tapa makkaran kärventämiseen täyttää kyllä tiukimmatkin roudarikriteerit. Tosin, tulityökortti oli ainoastaan sillä henkilöllä, joka ei tuollaista harrastanut...

Mutta, jos on tarvetta käsiparille, joka pärjää ääntä vääristämässä ja lätkämäistä messua tekemässä, niin saa ottaa yhteyttä!

On sitä toki keikallekin päästy, aina toisinaan, ja tänä vuonna on taas noiden muutamien jo perinteeksi muodostuneiden kinkereiden lisäksi ollut vähän uusia haasteita. Olen joutunut konsultoimaan kiinteiden valojen asennusta (!) ja päässyt miksaamaan erästä orkesteria, jonka takia kirkon keskikäytävällä vedettiin kansantanhua. Ei onnistuisi ihan joka paikassa tuo. Lisäksi Adoben Premiereä on tullut opeteltua käyttämään. Katsotaan nyt, saanko missään vaiheessa mitään julkaisukelpoista ulos...

Viime viikonloppuna oli tuo eräs perinteeksi muodostunut tapahtuma, joka taisi olla jo kuudes kerta allekirjoittaneen osalta. Ja jos jo toinen kerta on perinne, niin tuo alkaa olla aika kaavoihin kangistunutta toimintaa... 

Tuolla on joitakin paloja kyseisestä tapahtumasta: http://www.youtube.com/watch?v=bU6sjzepUVE

Tänäkin vuonna allekirjoittaneen löysi kameran takaa, mutta aiempiin vuosiin muutosta oli se, että tänä vuonna kalusto ei (juuri) asettanut rajoja. Eli kyllä ne puutteet tuli sitten ihan jostain muualta...

Meillä oli käytössä Wernen UT5-kärry:

Helpotti kasausta "kohtuullisen paljon", kun tarkkaamo ajettiin pihaan, vedettiin seinät ulos ja se oli valmiina käyttöön. Tämän jälkeen vain kamerat saliin, kaapelit perässä ja keikka pystyi alkamaan. Ja noi alemmassa kuvassa näkyvät moottoroidut kaapelikelat kamera-triaxeille oli varsin toimiva juttu purussa... Tosin, puutteensa niissäkin, mikään ei ole täydellistä! :) Niistä puuttui siis kaapeliohjurit, jolloin kaapelin sai kiertymään aika jännästi sinne solmuun, kysykää vaikka Tuomakselta....

Tänä vuonna kamerakalusto koostui 6 miehitetystä kamerasta, joista 1 oli kraana, 3 robokamerasta (joita ohjattiin UT-autosta), ja yhdestä miehittämättömästä kiinteästä kamerasta. Ehkä tuolla määrällä nyt juuri ja juuri yhden festarin screen-tuotannon tekee. Etenkin ne orkesterit, joissa lavalla on 3 henkilöä....

Kamera linssillä vai linssi kameralla? Ihan kiva kapistus tuo pääkamerassa ollut linssirykelmä. Ainakin jos ei mene omasta pussista sen hankinta. ;)

Tänäkin vuonna joku halusi aiheuttaa siivoojille harmaita hiuksia ja kärventää ihmiset hengiltä. Liekkien takia mä jouduin heittämään pitkähihaisen pois tuon vedon ajaksi seisoessani kameran takana, ja matkaa oli kuitenkin joku 7-8m... Älkää muuten sitten kertoko meidän ohjaajalle, että tuo ylempi kuva on napattu samaan aikaan kun piti yrittää saada vakaata kuvaa screenille.... Mutta ihmisellähän on juuri tällaisia tilanteita varten kaksi kättä!

Ai niin, mitä ihmeen lätkämäistä messua? Saatiin palautetta perjantaisen messun jälkeen, että näytti ihan lätkältä... Kyllä se on pakko myöntää, että kuvaustyyli oli varmaan lähempänä lätkää kuin Ylen staattisen kuivia jumalanpalveluskyhäelmiä, mutta oltiin kuitenkin nuortentapahtumaa tekemässä... Lisäksi viikonloppuna suurimman osan aikaa ohjaajan tuolilla istunut henkilö tekee käsittääkseni merkittävän määrän lätkäohjauksia vuodessa, en tiedä tiesikö tuon tuomion antanut henkilö tätä kommenttia lausuessaan. ;)

Harmillisen vähän kyllä tullut kuvia otettua tämän vuoden keikoilta. Alla on vielä muutamia otoksia viime kesän Aitoon kirkastusjuhlilta, joita oltiin tänäkin kesänä tekemässä saman huipputiimin kanssa. Jos tiimin neljästä jäsenestä kolmea voi kohtuullisen hyvällä omallatunnolla nimittää nörteiksi, niin lähtökohdat on ainakin kohdallaan. Eikösjuu?

Bändin pojilta onneksi luonnistui soittimensa huolto. Olisi tällaiselta juniorilta kyllä jäänyt tekemättä! Jotenkin arvostuskäyrä nousi aika uusiin sfääreihin, kun tuo kannettiin lavalle.

Vähän elvis-fiilistä huutolinjaan... Tuolla mikillä siis lavan päässä olevat henkilöt pystyivät huutelemaan turhia asioita salimiksaajan vieressä olleeseen kaiuttimeen, jonka volume oli todennäköisesti käännetty nollille järjissä pysymisen varmistamiseksi.

Mikittäjä-Mikko päässyt kerrankin soittimen varteen.

Näillä festareilla tultiin myös siihen tulokseen, että 12ch ja 3 auxia sisältävä pöytä voi olla liian pieni huutolinjakäyttöön... Tuo oli siis 2012 kokeilu. Tänä vuonna käytössä olikin Mixwizard, jossa myös loppui lähdöt vähän kesken. Ei, älkää kysykö. Tosin, kaikista paras keksintö oli vetää mikittäjälle ja talon monitorimiehelle (eli minulle) omat kuuntelut IEMin läpi. (IEM tarkoittaa muusikkotilanteissa (yleensä) langatonta korvanappikuuntelua artistille). Mahdolliset ongelmat kuuluivat nappeihin jo ennenkuin miksaajat niitä ehtivät kaiuttimistaan edes havaita. Ja sainpa erään kerran hätyytettyä Mikon jostain vessan syövereistä, kun tuli pieni hätä päälle. Siis, joku tekninen ongelma lavalla. :)

Loppuun vielä pari kuvaa Mikseri-Nallen elokuiselta maailmanvalloitusreissulta. 4 päivää, kaksi kuskia, 2400 km. Ja ehdittiin me muutakin tekemään kuin istumaan autossa!

Kovin paljon pohjoisemmaksi ei enää autolla pääse

Nyt en kyllä lupaa mitään siitä, että koska päivittelen seuraavan kerran, mutta yritän parhaani....

21.-24.6. Juhannuskonferenssi, Keuruu

Taas tuolla. Ja taas lastenteltassa. Mutta mitäs sitä nyt muuta voi odottaa tällaiselta kaavoihin kangistuneelta vanhalta kääkältä? Ja sitä paitsi, lastenteltassa saa kuitenkin sen kaikista hienoimman työkortin. ;)

Tänä vuonna teltan maskotteina olivat Leppis ja Sittis (eli Sittisontiainen). Eipä siinä, hyvin noi tytöt veti. 

Tämäkin vuosi meni taas aika pitkälti saman kaavan mukaan, mitä nyt vähän oli tilaisuuksien osalta tullut muutoksia. Lisäksi sen suhteen oli vähän erilainen vuosi, että meille ilmaantuneen koiranpennun takia rouva ei päässyt juhlille mukaan, ja koska Jonzunkin puolisko oli jossain menossa, niin asuimme sitten Jonzun kanssa kahdestaan poikamiesboksissa juhlien ajan. Olihan se vähän erilaista, kun ei tarvinnut kuin pähkäillä omien liikkumistensa osalta asiat.

Yleltä ulos tullut radiojumalanpalvelus nauhoitettiin taas perinteiden mukaan lastenteltassa. Vuosi toisensa perään on pakko ihmetellä, että miksi monet haukkuvat Ylen väkeä vaikeiksi työkavereiksi. Tai ehkä meillä on vain ollut vähän liian hyvä tuuri... Aika monta kaveria tuolla on kyllä vuosien aikana käynyt, ja ei juuri leppoisampaa väkeä olisi voinut olla paikalla. Toisaalta, ehkä tässä on ainakin paikoitellen taas se tilanne, että metsä varsin usein vastaa kuten sinne huudetaan...

Sellainen muutos kuitenkin oli tänä vuonna, että vihdoinkin Jonzu oli saanut casen jääkaapille. Helpottaa sen roudausta ns. hieman... No joo, ei se lopullinen case ole, mutta ehkä nyt jonkin aikaa on tuossa käytössä, kun vapautui muualta.

Tänä vuonna kelit suosivat paremmin kuin viime vuonna. Toki hieman saatiin vettä, mutta mitä olisi suomalainen juhannus pelkässä hellesäässä? Myös hämäräheikit tuntuivat arvostavan meidän olosuhteita tänä vuonna, vaikka eipä tuosta kuvasta juurikaan saa käsitystä, mutta ehkä jotain. Hämmentävän suuria seittejä olivat ihan muutamassa päivässä ehtineet väkertämään.

Pääteltassa olivat videotykkien sijaan siirtyneet käyttämään led-screenej. Vielä kun parin päivän jälkeen saivat korokepalat noihin trusseihin, niin alkoi jo helpottaa. Kyllä tuo oli selkeä parannus, sen verran paljon kirkkaampaa kuvaa noista kuitenkin sai, kuin aiemmin käytetyistä tykeistä.

Lopulta tuli kuitenkin aika lähteä kotiin. Lievää väkivaltaa käyttäen auto saatiin peruutettua sisään, niin ei tarvinnut kastua lastauksen aikana. Huomattavasti mukavampi myös lastata tuota autoa kuin meillä aiemmin käytössä ollutta lyhyempää Sprinteriä. Tuonne kun mahtuu ihan eri tavalla asiat, niin ei tarvitse niin paljoa pelata tetristä.

7.-10.6. Kirkon lähetysjuhlat, Hamina

"Salakuljetatte siis arvotavaroita?" Onhan se tuokin tietysti määre roudaukselle, mutta tarkemmin ajateltuna siinä on kyllä pieni totuuden siemen. Mitäänsanomattomissa laatikoissa työnnellään kalliita laitteita, ja yritetään saada ne paikoilleen mahdollisimman huomaamattomasti. Toisaalta olisi ihan hyvä herja tehdä käyntikortti firmalle tekstillä 'Ravoltek - Arvotavaroiden salakuljetusta'. Mutta sitä ei ehkä ihan joka paikassa viitsisi jaella... ;)

Koskahan viimeksi tullut mentyä bussilla muuten kuin Tampereen lähiseuduilla tai tilausajona... Tällä keikalla tuli sekin kokeiltua, ja vielä pienen säätöreissun kera. Haminaan kun on vähän hankala päästä mitenkään muuten.

Oli siis bussi Tampere-Kotka, ja vaihto vähän ennen Kotkaa Kotka-Hamina -vuoroon. Ihan sillai tien poskessa, hypättiin yhdellä pysäkillä pois, ja käveltiin tien toiselle puolelle pysäkille. Siinä odoteltiin laukkuinemme RUKkiin menossa olevan kurkkusalaattikarpaasin kanssa, kun viereen kurvasi henkilöauto "Haminaanko olette menossa? Hypätkää kyytiin!" Tässä vaiheessa leuka loksahti alas, ja ei meinannut oikein sanoja irrota 'T-t-t-t-uota... siiis, anteeksi. Mitenkä?' kuljettaja jo hieman kiireisenä "Niinniin, hyppikää nyt tuonne taakse niin päästään lähtemään." Oli tullut mies hakemaan tytärtään samalta bussilta, ja halusi sitten tarjota meillekin kyydin perille asti, ettei meidän olisi tarvinnut sitä 10 minuuttia odottaa jatkoyhteyttä. Eipä siinä, mukavahan se oli päästä hotellin oven eteen, mutta ei tuo nyt enää kauhean tavallista nyky-Suomessa ole....

Hotelli osoittautui varsin viihtyisäksi pieneksi paikaksi, tosin viikonloppuiltoina meno oli ns. mielenkiintoista. Keskimmäisessä kerroksessa oli yllä oleva kuppila, jossa ehdittiin viihtyä tasan sen verran, että käveltiin se ympäri kun etsittiin muita, joita ei ensimmäisellä kierroksella löytynyt alakerrasta. Alakerroksessa oli sitten toinen ravinteli, josta onneksi löytyi kokeilukerralla rauhallinen "kabinettinurkkaus".

Minut oli alunperin nakitettu hoitamaan Maneesissa (RUKin isoin auditorio) tapahtuvien tilaisuuksien ääniasioita, mutta paikalla oli myös sikäläinen vahtimestari, jolta homma sujui ihan riittävän hyvin. Niinpä totesin ensimmäisen aamun jälkeen, että tarvetta käsiparille olisi todennäköisesti enemmän jossain muualla.

Ensimmäisenä iltana oli vuorossa Marian kirkko ja afrikkalainen messu yhdessä Mikon kanssa. Ihan kiva pytinki, mutta toki normaali kirkkoakustiikka. Äänenpaineiden tarkistuksen yhteydessä meinasi hieman ahristaa, kun oli niin järkyttävää sekametelisoppaa. Jotenkin bändi kuitenkin sai itsensä kasattua, ja yhdessä epäkuolleen ihmismassan akustiikkaa muuttavan vaikutuksen kera lopputulos oli lähes jopa siedettävä.

Meillä oli alunperin pyhä tarkoitus saada mikseri pois käytävältä, mutta aikataulupaineista ja tarvikepuutteista johtuen sitä ei saatu penkkien väliin. Onneksi ei tullut palotarkastusta... :) Ja kyllä, edessä näkyvät kaiuttimet ovat eri korkeudella, koska oikea seisoo suoraan lattialla, mutta vasemman alla oli 2*18" subbari. Ja eihän noiden kaiutinständien säätövara mennyt kuin tiettyjen pykälien mukaan...

Soittajien omaisuuden vartioiminen on kyllä varsin vakavaa puuhaa, kuten Mikon olemuksesta voi päätellä.

Seuraavana päivänä kävin vähän kameran takana seisomassa bastionissa, jossa sijaitsi kisojen päänäyttämö. Bastionin lisäksi meillä oli kalustoa viidessä muussa paikassa viikonlopun aikana. Suurin osa oli yksittäisiä lyhyitä vetoja, mutta Jonzu sai istua sotkussa syömässä halpoja munkkeja koko viikonlopun. Bastioni tosiaan sijaitsee "kuopassa", josta yrittää jotain käsitystä antaa yllä oleva kuva. Pudotusta oli varmaankin 6-7m kuvan ottamispaikasta, taustalla näkyy bastionin päälle viritetyn teltan katto. Niin, ja Heikki joutui vetämään tuon mäen ylös kuorma-autolla, jossa ei mennyt vaihteiston pieni alue päälle. Ja toki oli täysi kuorma kyydissä... Muutaman yrityksen jälkeen se onnistui.

Launtai-iltana oli vuorossa afrikkalaista musiikkia Maneesissa. Vahtimestari antoi ohjeet roudata tavarat lavan takana olevista ovista, ja siinä vaiheessa tilanne vielä vaikutti äärimmäisen hyvältä. Tavarat suoraan autosta suoraan lavalle. Mikä muka voisi mennä vikaan? Ovien avaamisen jälkeen ei enää hymyilyttänytkään ihan niin paljoa... Kaiutinständi yrittää vähän mallata portaiden korkeutta, joka ei ollut ihan sitä standardia... Alin askelma oli n. 2 normaalin askelman korkuinen, ja kun rappusten syvyys vielä oli lähes olematon, niin hikihän siinä meinasi tulla. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin lopulta, vaikka bändi ei ollutkaan ilmeisesti juuri koskaan vetänyt monitorien kanssa... No, ehkä se silti oli hyvä, että monitorimiksaaja oli paikalla henkisenä tukena. :)

Tekniikan kannalta sunnuntain ohjelma olisi voinut olla myös hieman paremmin mietitty. Toisaalta, saatinpa nukkua pitkään, mutta koska purkuun kului varsin monta tuntia (kuten yllä olevasta kuvasta voi hyvin päätellä...), niin olisi ollut mukavampi aloittaa se päivän ainoa tilaisuus edes paria tuntia aiemmin klo 11... Tavaraa tuossa kuvassa (sekä miksauspisteissä sen ulkopuolella) on siis reilu 3 kuorma-autollista. Tämän lisäksi toki vajaa kaksi autollista noiden muiden lavojen tavaraa.

Kuvassa näkyvä led-screen oli hämmentävän toimiva. Koska se on tuollaista läpinäkyvää versiota (kuten alemmasta kuvasta näkyy), niin päivänvalossa sinne taakse piti viritellä kangas. Muuten kyllä kirkkaus ja resoluutio riitti ihan täysin videokuvan + näytettyjen tekstien esittämiseen.

Hessu ja Tuukka tuota isoa screeniä purkamassa. Se koostui 98 palasta, joiden strategiset mitat ovat n. 0,5x0,5m ja öpaut 10kg. Vaati siis jo jonkin verran kantavuussuunnittelua tuon asentaminen trussisupporttiin...  Supportiksi siis sanotaan tuollaista ylempänä näkyvää trussiviritelmää, jossa ripustusmahdollisuuksien puuttuessa asiat nostetaan noiden pystytrussitolppien varaan. Ihan toimiva ratkaisu, mutta onhan se varsin hidas ja työläs pystyttää/purkaa. Jos siis vertaa katosta roikottamiseen. Niin, ja Hessu voitti Tuukan kanssa lyömänsä vedon. Pähkäilivät eräänä iltana paikallisen menomestan pöydän ääressä, että kestääkö purku yli vai alle 6h.

Kotimatkalla sujui kolmen auton aikataulutus varsin hämmentävän hyvin. Itse ajoin Hessun teinibemaria, Hessu kurvasi hieman omaa reittiään isoimmalla kuorkilla, ja Jonzu samaa reittiä allekirjoittaneen kanssa omalla C-pakullaan. Vaikka kyseessä oli kaksi kuorma-autoa, ja eri reitit, eikä edes lähdetty samaan aikaan Haminasta, niin ei kovin paljon paremmin olisi voitu saapua Lempäälän varastolle, vaikka matkaa tuolta kertyi kuitenkin se vajaa 300 km. Bemarin kurvattua pihaan ja pakollisen vessakäynnin jälkeen avasimme lastausoven, jolloin Jonzu kurvasi paikalle. Kun paku oli saatu peruutettua asemiinsa, niin Hessu saapui kuorkillaan.  Tätä siis ei ollut mitenkään suunniteltu! Mitä nyt allekirjoittanut hieman säästeli kaasujalkaansa, koska muuten olisi joutunut odottelemaan ihan liian pitkään varastolla. Joskus onnistuu. :)

Kotona olin joskus puolen yön jälkeen, ja aamulla piti taas raahautua konttorille päivätöiden merkeissä ihan liian aikaisin. Joskus sitä miettii, että onko tässä mitään järkeä. Mutta onneksi vain joskus. :)

Uusinta uutta

Päivittelinpä sitten aikani kuluksi firmani sivut, käykääpä katsomassa ja (v)ihastukaa. Tai jotain. www.ravoltek.net Vanhoista alkoi jo aika olla jättänyt, ja lisäksi yksinkertainen on kaunista, ainakin useinmiten.

Laitetaanpas tähän alkuun etäisesti blogin aihepiiriin liittyvä kuva. Kävin mittailemassa vähän @450-mobiiliverkon kuuluvuuksia erään projektin osalta, ja tuo oli kyseisessä sijainnissa kaikista paras paikka antennille. Vähän ihmettelin, kun huomasin oven raossa näkyvässä modeemissa täydet tolpat, mutta pakko se oli lopulta uskoa tarkempien nopeusmittausten jälkeen. Täytynee muuttaa meidän antenniasennusohjeistusta...

Oikeaoppinen antennin sijoittelu.

Mutta. Kuten edellisessä tekstissä jo kirjoittelin, niin kaikenlaisia keikkoja on tähänkin vuoteen mahtunut. Ja se on tullut jälleen huomattua, että informaation kulku on äärimmäisen haastavaa saada täysin aukottomaksi. "Ai, nää oli firman 50v-pirskeet. Kulta... Saisitko tuotua siitä Citymarketista edes jotkut mustat farkut..." Kuluneet turvakengät, mustat farkut ja vähän nuhjuinen fleece-takki oli lopullinen varustus. Meneehän se tietysti noinkin ykköset päällä olevan juhlayleisön seassa. Toisaalta, aika harvoin saa istua miksauspöydän vieressä 7000e sohvalla, ja syödä buffet-annosta siinä. :)

Kaikenlaista musiikkia, ja esityksiäkin on vastaan tullut. Kuten tuo alla oleva Tuisku-shöy. Ihan kaameaa tuubaahan se oli esityksenä, mutta sen pelasti edes jotenkin siedettävälle tasolle se, että oli hämmentävän hyvin tehtyä tuubaa. Taustabändi oli kova, siitä ei pääse mihinkään.

Toisella keikalla tuli puolestaan vastaan Muumit & Duudsonit. Onhan siinäkin yhdistelmä. Ja pakko myöntää, että en edelleenkään ymmärrä sitä Duudsonien häröilyä. Tai siis lähinnä sitä, että miten se voi olla niin järkyttävän suosittua... Sinällään oli hauska keikka, että pikkuveljeni oli Muumipeikkona. Joskus sattuu näinkin. :)

Voi lekaparkaa.

Ei Muumitaloa lukita yöksi...

Innostuin (osittain pakon sanelemana) myös opettelemaan uusi taitoja. Mökillä meinasi haravointinakki iskeä, mutta onneksi satuin löytämään moottorisahan, ja niinpä halkopino sai kyytiä. Selkähän siinä meni äkkiseltään vetäistynä aika nätisti jumiin, etenkin kun sitä katkottavaa puuta oli se reilu 1,5 mottia. Ja sahan terä ei varsinkaan enää loppupuolella ollut enää parhaimmillaan. Muutamaa viikkoa myöhemmin otin haltuun jiirisahauksen, kun rouva halusi 6-kulmaisen kukkalaatikon pihalle. Tuonkin operaation tuloksena oli kipeytyneitä paikkoja, mutta hieman eri tavalla.

Tuolla taas muutaman kerran lämmittää saunaa.

Pyörivästä jiirisahan terästä pomppaava puu ei tuntunut kauhian mukavalta. Kuvion leveys n. 8cm.

Laitetaanpas tähän kohtaan kesäisen kelin (tosin ulkona taitaa sataa tällä hetkellä...) kunniaksi hieman talvisempia maisemia.

Näkymä läheisestä metsästä joskus tuossa taannoin.

Tämän kevään aikana on tosiaan tullut opittua kaikkea uutta. Kuten se, että tiukemmin sapattiin suhtautuvat juutalaiset eivät voi sapattina poistua useimmista hotellihuoneista, koska niissä on sähköllä toimiva lukko... Tai, kun olet kuvaamassa videolle stand up-keikkaa, niin kannattaa panostaa riittävän tukevaan kamerajalustaan. ;)

Taitaa olla purku lähestymässä, ilmeestä päätellen.

Loppuun voisin vielä heittää yhden kuvan taannoiselta mökkireissulta. Oli varsin tyyntä yöllä, enkä voinut vastustaa kiusausta.

Pitäisiköhän tuolle laiturille tehdä jotain? :)

Palaillaan taas asiaan. Yritän muistaa nappailla kuvia seuraavilta keikoilta, niin on sitten jotain päivitettävääkin.

Adidas Amigas.

Vuodet vieriä saa....

Ei nyt ihan vuotta ole onneksi edellisestä kirjoituksesta kulunut, mutta lähes. :)

Jostain syystä kirjoittelu hiipui viime syksynä, osasyyllinen taisi olla hieman harventunut keikkatahti. Kun ei ollut kirjoitettavaa usein, niin ei sitten tullut kirjoitettua ollenkaan. Nyt kuitenkin on taas joitain mielenkiintoisia keikkoja ollut, ja näyttää niitä olevan myös tulossa, eli pieni mahdollisuus uusille teksteille on olemassa.

Toinen osasyyllinen tuohon kirjoittelun hiipumiseen saattoi olla myös päivätyöt. Sen verran vielä stressasi uusi työ viime kesänä, että ei oikein jaksanut miettiä mitään ylimääräistä. Nyt alkaa olla sen verran jo päässyt sisälle työhön, että stressitaso on madaltunut selkeästi, ja jaksaa taas miettiä kaikkea muutakin.

Päivätöiden osalta saatan silloin tällöin jotain laittaa tänne, vaikka valitettavasti parhaimpia herkkupaloja siitä maailmasta ei voi julkiseen levitykseen laittaa. Ehkä jotain kuitenkin.

Voisin aloittaa seuraavalla kuvalla, jonka ottamiseen myös kaikki tämän blogin seuraajat ovat pennosensa antaneet. Kuva tuli nimittäin otettua Ateenaan suuntautuneella työreissulla, jonka rahoitus tuli eräästä EU-projektista. Kiitokset siis teille! ;) Olimme tuolla marraskuussa, mutta ikävä kyllä mellakoiden väliviikolla. Yritimme kyllä muiden suomalaisten kanssa löytää edes yhtä pientä mielenosoitusta, mutta kreikkalaiset tuntuivat silloin lakkoilevan jopa mellakoinnista. Ei ole helppoa, ei.

Photoshopatun oloinen Puukorva Akropoliin edustalla.

 

 

 

 

Vaikka siis päivätyöt ovat kuluneen vuoden aikana vieneet aika hyvin mehut pienestä insinööristä, niin keikkailua en ole jättänyt, enkä ainakaan toistaiseksi ole jättämässä. Keikat tarjoavat hyvän hengähdystauon ja sopivissa määrin nautittuna auttavat rentoutumaan. Ymmärtääköhän kukaan sitä... Toisaalta, onhan se vähän koomista, että viikonloppuna olen roudaamassa kalusteita ja työntämässä laatikoita, ja maanantaina osallistun erään miljoonaluokan projektin tekniseen palaveriin...

Se on tosin myös tullut huomattua, että keikkahommissa opittuja taitoja voi hyödyntää myös tuolla päivätöiden puolella. Erilaiset vianselvityksessä tarvittavat taidot ovat hyvä esimerkki. Vuodet rikkinäisiä (tai puuttuvia ;) kaapeleita/liittimiä ja temppuilevia laitteita metsästäen ovat antaneet aika hyvän pohjan lähteä ihmettelemään ongelmia myös tietoliikennepuolella. Toki siellä ne ongelmat ovat erilaisia, mutta varsin usein tuntuu allekirjoittaneen intuitio osuvan oikeaan nopeammin kuin työkavereiden... Olenpa myös yhden pa-kaiuttimen ostanut tuonne! Tosin kyseessä oli vain pieni torvikaiutin erään turvajärjestelmän kylkeen, mutta kuitenkin...

Mutta, sitten keikkojen pariin. Kaikenlaista on tullut tehtyä, vaikkakin keikkaprofiili on hieman muuttunut. Videokeikkoja on ollut enemmän, ja äänikeikkoja vähän vähemmän. Ei se toisaalta haittaa, mutta taas toisaalta olisi kiva päästä äänitiskinkin taakse. Jos siis aikataulu olisi vähän väljempi kuin Idän Ihmeiden kanssa taannoin... 2 koulukeikkaa, siirtymään autolla kului aikaa 10 min, vaihtoaikaa vetojen välissä 1,5h ja toki kalusto piti purkaa ja kasata tuossa välissä. Niin, ja pakata siihen autoon+kärryyn ja roudata toiseen paikkaan. Vähän turhan kireä aikataulu allekirjoittaneen makuun. ;)

Ja videokeikoilla olen viime aikoina joutunut lähinnä kameran taakse. Ei sekään nyt haittaa, vaikkakin lavakamera saattaa toisinaan hieman ahdistaa. Ainakin kun siihen joutuu varoittamatta. ;) Mutta, nyt kun on pari keikkaa takana, niin pakko sanoa, että yllättävän hyvin siihen pääsi kiinni kun on istunut eräitä tunteja tarkkaamon päässä. Ei toki kroppa vielä tottele kuten kokeneemmilla, mutta onpa edes jonkinlainen hajatus olemassa sen puolesta, että mikä voisi ehkä näyttää hyvältä. Ja toisaalta, mikä ei todellakaan näytä hyvältä.

Mutta, nyt nukkumaan, huomenna täytyisi viedä auto katsastukseen heti aamusta ja lähteä sen jälkeen konttorille vääntämään taas muutama Excel-taulukkoa nätimpään kuosiin. Täytyy käydä kuva-arkisto läpi jossain kohden, josko siellä olisi jotain edes semikiinnostavia kuvia. Lempäälä kiittää. Ja kuittaa.

Parempi myöhään....

Kevään aikana on tapahtunut varsin paljon, ja siitä syystä johtuen ei ole oikein ollut energiaa raapustella tänne mitään. Suurin muutos oli työpaikan vaihdos, jonka takia vaativuustaso ja vastuut kasvoivat aika monta kertaluokkaa suuremmiksi kuin vanhassa paikassa. Toisaalta, näkyyhän se sitten myös palkassa, ainakin vähän...

Nykyään työnantajana on Emtele ja toimin siellä projektipäällikkönä sekä ICT-asiantuntijana. Kyseessä on pieni firma, joten työtehtävät ovat enemmän kuin hieman monipuolisia. Tuolla on pari kuvaa eräältä työkeikalta. Ei siitä sen enempää, firman sivuilta saa hieman kuvaa siitä, että mitä me käytännössä teemme.

Tämän lisäksi Wakeuppien TV-tuotanto loppui toistaiseksi, ja olen nyt ensimmäistä kertaa v. 1997 jälkeen tilanteessa, jossa mitään säännöllisiä tekniikkavastuita seurakunnan suuntaan ei ole tiedossa. Yllättävän vähän on tähän mennessä ahdistanut. :) Mutta, mielenkiintoista sinällään nähdä, että onko sillä saralla jotain tiedossa tulevaisuudessa. Muutenkin keikkahommat vähentyneet osittain uuden työntakia, mikä toisaalta on ihan hyväkin näin alkuvaiheessa. Sen verran paljon vie energiaa tuo uuden homman opettelu.

On tässä nyt kuitenkin joitakin keikkojakin ollut, muutama miksausjuttu, ja jokunen ihan puhdas laatikontyöntöroudaus. Vappuna piti olla videonakki Vappugospelissa, mutta samalla viikolla nappasin oletettavasti noroviruksen työreissulla Helsingissä, ja koko vappuviikonloppu to-su meni sen kourissa. Harmitti kyllä enemmän kuin paljon, kun tuolla olisi ollut parikin mielenkiintoista bändiä. Mutta, aina ei voi voittaa.

Seuraavaksi jotain kuvia menneeltä keväältä.





Viimeisinä viikkoina TTY:llä kävin hyödyntämässä paikan kaiutonta huonetta ja mittasin oman mittamikkini vasteen. Eipä se käytännössä ollut muuttunut ostohetkestä. Ihan samaan tulokseen en päässyt, mutta sen verran vähän oli eroa, että mittavirheen piikkiin menee. Ihan kiva oli saada tuo varmistettua, ja mielenkiintoista toki aina kokeilla ja oppia uutta mittaamisesta.



Ja kuten sanoin, varsin monipuolisia hommia joutuu töissä tekemään. Kuka muu voi väittää roudanneensa useamman tuhannen euron palvelimen Ikean kassissa junalla Hämeenlinnasta Tampereelle? Todellinen kannettava kone, ja toisaalta, junassahan on nykyään saatavilla sähköä.... Toisaalta, kanssamatkaajat eivät välttämättä arvostaisi tuollaisen 1U-räkkipalvelimen tuuletinmeteliä. ;)



Sitten vuorossa Markkinagospel Kangasalla, ja monitorilandia sekä päkstake. Joku vanha nuorisoseurantalo tms. se paikka oli.



Ja tapahtuman bassokattaus.



Voi sen screenin toki noinkin laittaa. Toki ehkä vähän pienempi olisi riittänyt... Toisaalta, jos tuo oli saatavana jotenkin helposti, niin eihän siinä mitään.



Ja kyllä se tahtoo av-tekniikka olla nykyään varsin tietoteknistä, kuten ruutujen määrästä voi päätellä.



Tuossa vielä kuva salista. Ei ollut kauhean iso paikka, mutta hyvin sinne sovittiin. Paitsi tietysti äänen osalta, mutta....... :)




Jos joku tietää, mikä ihme tämä on, niin kertokaa toki. Noita roikkui jokaisen ikkunan yläpuolella. Ja kyllä, sähköä johdettiin siis noihin etupuolella näkyviin lenkkeihin... Toisaalta, muuntajan kautta, eli varmaankin oli 5/12VDC, mutta silti. Ei olisi kyllä itselle tullut mieleen tuollainen ratkaisu...



Vuosittainen Nokia Mission BreakForth ja monitorimiksaajan kuulokeliitinratkaisu. Luureissa on sen verran lyhyt kaapeli, että täytyi laittaa jatkopiuha, ja koska käytin IEM-nappejakin jossain kohden, jossa oli vielä lyhyempi piuha, niin halusin tuon katkoksen johonkin järkevään paikkaan. Ihan riittävän hyvin se toimi.



Tuossa näkymä valoarsenaalista. Liikkuvia noin parikymmentä, moleja taisi olla 16 kpl, par-kannuja jokunen, muutama skanneri ja etufresut. Sinällään kyllä kävi jännä tapaus viimeisenä päivänä, kun iski pieni ukkonen päälle ja notkautti vähän sähköjä. Liikkuvista sammui osa, ei mitään yhteistä tekijää noilla. Eli sammuneet ei olleet samassa vaiheessa/samassa roikassa, ja samasta vaiheesta/roikasta ei sammunut kaikki. Eli ihan satunnaisesti meni. Ja kolme lamppua koko setistä veti itsensä yllättävän jännitekuopan takia safe-modeen, joka vaati IVO-bootin. Eli virrat pois/päälle. Jos MAC250-sarjan lamppuihin tulee NIE-virhekoodi, niin se tarkoittaa tuota.



Tapahtuman pääesiintyjän, Paul Baloche-bändin solistin Paul Balochen laulumikin eq-käppyrä monitoritiskissä. Kaveri veti napeilla, kulmalla tuollainen olisi ollut jo aika extremeä. Mikä tuli huomattua siinä kohtaa, kun pari kertaa joku muu tuli tuohon mikkiin laulamaan ja piti nopeasti saada kulmiin ääntä. Eihän se sitten sujunut ihan niin hyvin, kuin olisi pitänyt...



Tässä itse herra Paul Baloche.



Tässä bändin kitaristi. Harvoin kyllä kuulee niin maukasta kitarasoundia ja loistavaa työskentelyä. Vaikka kaappi olikin suunnattu suoraan monitoritiskille, ja oli _kovalla_, niin silti piti aina välillä jäädä nauttimaan soundista. Tosin, olihan mulla tulpat korvissa, mutta kuitenkin... :) Backline rentalilta oli tuotu pari kappaletta Vox AC30:ä (muistaakseni mallinumero oli tuo, vanhoja elämää nähneitä putkireleitä kuitenkin) ja kitaristi oli ihan viiliksissä. Olisi halunnut ostaa ne, eikä voinut uskoa, että toinen niistä oli ihan vain varalla mukana. Ihmetteli, että mistä tuollaisia oikein löytyy.



Tässä vielä kuva koko bändistä. Oli kyllä harvinaisen mukava orkesteri. Leppoisia kavereita ja yhteistyö oli helppoa. Niin, jos joku ihmettelee, niin kiipparisti soitti myös bassoa. Ja lauloi.

Oli kyllä mukavan vähän lavameteliä, kun kolme jäsenistä soitti napeilla, ainoastaan kitaristilla oli kulma. Hänkin olisi halunnut napit, mutta meiltä loppui kalusto kesken. Ja kun tapahtuman kaksi muuta orkesteria sitten soitti pääosin kulmilla, niin sen kyllä huomasi...

Ai niin, jälleen tuli huomattua, että artistin itse mukanaan roudaamiin langattomiin laitteisiin pitäisi aina suhtautua varauksella. Eräs ulkomaaneläväpuhuja toi itselleen langattoman korvanapin, johon piti ajaa _vain_ ja ainoastaan häntä itseään. Muuten ihan mukava kaveri, tuo vain vähän hämmensi. Ja tietysti ensimmäisen vedon aikana kaveri oli unohtanut vaihtaa patterin, tuli ihmettelemään jälkeenpäin, että oli yrittänyt viittoa mulle ja silti ei ollut kuullut mitään. Mutta, tää on tätä.

Ensi viikolla olisi konferenssi, ja sitten onkin kesä ihan tyhjänä keikoista. Mutta, eiköhän niitä jotain vielä tule eteen. Palataan kunhan taas on jotain kerrottavaa. Ja jaksaa ruveta raapustelemaan... :)