2008-06-30

2008-06-18 -22, Juhannuskonferenssi 2008, Keuruu

Noin, tästäkin vuodesta selvittiin hengissä. Sadettakin saatiin (välillä jopa tuntui, että vähän liikaa), mutta siitä huolimatta meni kuitenkin ihan kivasti hommat. Pari kertaa meinasi meillä olla vähän stressinpoikasta havaittavissa, mutta tilaisuudet menivät kivuttomasti. Nuo stressit liittyivät lähinnä ensimmäisen tilaisuuden harkkoihin ja siihen tarvittavan kaluston pystytykseen. Olikin yllättäen varsin vaativa juuri tuo ensimmäinen tilaisuus, ja siinä oli vähän muutakin härdelliä samaan aikaan menossa, niin aiheutti vähän harmaita hiuksia. Mutta, siitäkin selvittiin.

Tänä vuonna oli tosiaan jääkaappi käytössä, ja mikäs siinä oli miksauspöydän takana nuokkuessa, kun kylmää juotavaa oli käden ulottuvilla. :) Siitäkin on pari kuvaa ehkä tulossa.

Onneksi pystytyksen aikana satoi varsin rankasti, niin saatiin jo siinä vaiheessa tarkistettua teltan vuotokohdat. Oli sitten helppo laittaa kalusto niihin kohtiin, jotka olivat pysyneet vähiten märkinä. Toki se rankka sade kuitenkin aiheutti ongelmia, ja varsinkin parin tilaisuuden aikana joutui mikkejä siirtelemään yms, kun meinasivat vähän kastua.

Pääteltalla oli kuitenkin suurempi ongelma, kun siellä on jo FOH-pisteen koko sen verran isompi, että ei millään voi saada koko aluetta kuivaan kohtaan. Oli sitten eräänä iltana hyvä sateenvarjomeri valopöytien päällä, kun vettä tuli juuri siitä kohdasta alas varsin hyvää tahtia. Jos vaikka jossain vaiheessa saisivat rakennettua oman katoksen tuolle alueelle... Ei olisi edes mikään kovin paha nakki, kun ei se yleisön näkyvyyttäkään heikentäisi. Muutenkin pääteltan pojat olivat paikoitellen vähän pulassa. Jonzu mm. vei sinne Uniquensa lainaan, kun heiltä oli savukone hajonnut. Lisäksi itse roudasin lauantai-illan myöhäiskokoukseen kasan mikkiständejä lastenteltalta. Ja vähän turhan kiireellä. Ai niin, tuon lisäksi myös roudasin vähän siellä tuon tilaisuuden yhteydessä ja päivystin myös monitorimikserin takana muutaman minuutin. Ja mä kun menin ihan yleisönä sillä kertaa paikalle... :)

No, oli meilläkin toki hieman ongelmia kaluston kanssa. Perjantaina nauhoitettiin perinteen mukaan sunnuntaina joltain Ylen radiokanavalta ulostuleva radiokokous lastenteltassa. Muuten homma meni jouhevasti, eikä meillä olisi tullut edes kiire vaihdon kanssa (toisin kuin aiempina vuosina...), mutta kun. Ensimmäiseksi huomattiin basistin tuoman vahvistimen särisevän niin pahasti yksinäänkin, ettei siitä tullut mitään. Ylistysteltasta onneksi löytyi vapaa Hartke, niin tuosta selvittiin. Tosin, sekin särisi vähän, mutta niin paljon vähemmän kuin tuo toinen, että sillä ei enää ollut juurikaan merkitystä. Lisäksi esiintymään tullut pariskunta oli hieman myöhässä, ehtivät paikalle vasta 10 min ennen alkua, tai jotain. Kai siitäkin sitten jotain tuli, kitarasoundit vaan taisivat olla hieman metässä. Lähinnä siis lähtöpäästä, kun soittivat molemmat akustista kitaraa ja niiden sävynsäädöt olivat muuttuneet varsin radikaalisti matkan aikana. No, eipä ollut meiltä pois tuo.

Niin joo, Yleltä myös hajosi mikseri kesken nauhoituksen. Tai no, sammui itsekseen ja jossain vaiheessa sitten lähti taas käyntiin. Onneksi ottivat kaiken kuitenkin raidoille talteen, eikä tuo riippunut mikseristä mitenkään, niin sieltä sai sitten pelastettua. Joutui vaan toki tekemään sitten enemmän töitä editoinnissa.

Tällaista tällä kertaa. Yritän saada tätä tekstiä vähän päivitettyä vielä myöhemmin, ja lisättyä niitä kuvia. Mutta katsotaan nyt koska se onnistuisi. Sen verran tässä kiire meinaa muiden töiden osalta painaa päälle. Adios. Ainakin hetkeksi.



Lastenteltan omat maskotit: Lehmä ja Sonni. Sai kuulemma haukkua Lehmäksi. :)



Kuin kaksi marjaa. Jääkaappihan on toki niin tärkeä, että vaatii pehmustetun casen, eikösjuu? :)



Näkymä päälavalta. Kuuleekohan tuosta monitorista esiintyjä oikeasti mitään?



Myöskin näkymä päälavalta, tällä kertaa monitorimikserin vierestä. Ilmeisesti hyttyset olivat ainakin jossain vaiheessa olleet riesana.



Päälavan kamerarata. Käyhän se tietysti noinkin ja on toki huomattavasti parempi kuin jos yrittäisi suoraan ajaa hiekalla. Mutta, no... Olis ollut ihan kiva nähdä kuinka keikkuvaa jälkeä silti tuli. Toisaalta, tuota pitäisi kokeilla sisätiloissa, kun eräässä paikassa on laattalattia ja laatat vähän turhan huonosti asennettu. Siellä se voisi ehkä jopa toimia.



Onkohan tuo vene nyt eksynyt vähän väärään paikkaan? Kyllä tuolla järvi on muutaman sadan metrin päässä, mutta se on kuitenkin alamäkeä koko matka...



Ja sitten purkamaan... Kuvassa ei mitään kovin ihmeellistä, mutta kun sattui käymään harvinainen tapaus ja itse pääsi kuvaan, niin pitäähän se nyt käyttää hyödyksi. ;)



Ja tässä esimerkki turvallisesta työtavasta. Onneksi Jonzun parempi puolisko ei nähnyt tilannetta. ;) Vai näkikö sittenkin?



Roudausreitin valmistelua. Huomaa kohtalaisen kurainen autonperä. Kura ns. lensi kaaressa Jonzun hakatessa kiilaa irti hienosäätölekalla.



Huomaa hyvin toimiva ovenkorotuskeppi. :) Olihan se vähän tiellä, mutta muuten olisi vettä valunut varsin hyvää tahtia niskaan teltan katolta, niin parempi tuokin.



Ja on se aina niin mukavaa kun on puhtaat ja kuivat roudusreitit. tuossa oli siis vettä muutaman sentin verran, kun jalalla astui päälle. No, onneksi kuvassa näkyvät allekirjoittaneen uudet ja uljaat turvakengät tuntuivat pitävän vettä. Ai niin, ja noilla voi myös kävellä metallinpaljastimesta läpi ilman hälytystä. Tosin, koskahan mulla sellaiselle on tarvetta...



Eipä tuosta kuvasta oikein näy kunnolla, mutta kengät ja lahkeet olivat varsin kurassa viikon jälkeen. Tosin, se nyt ei ole mikään ihme, sen verran paljon siellä tuli kuitenkin vettä.

Jostain kumman syystä ei olleetkaan kaikki tänne tarkoitetut kuvat siirtyneet perille, mutta täytyy ihmetellä asiaa illalla kotona. Jos muistaa. Nyt kuitenkin jatkamaan tuon puhelimen mittailuja. Ugh.

Ei kommentteja: