Konferenssin lopputunnelmat

Nyt se on taas ohi, ja tänäkään vuonna ei osattu ajaa jotain muuta reittiä takaisin. Orivesi-Tampere -väli on varsin tukossa just siihen aikaan kun ollaan ajelemassa takaisin Tampereelle päin. Jos ihmiset vain osaisivat ajaa oikein, eivätkä lähtisi ohittelemaan katkeamatonta jonoa ohituskaistalla, niin ei sen jonon tarttis pysähdellä kun ohittelijoita päästetään takaisin. Ohituskaistalla pysähdeltiin, ja madeltiin <20km/h nopeutta, ohituskaistan jälkeen nopeus nousi heti melkein kuuteenkymppiin.... Mutta tosiaan. Perjantaina illalla tuli kuultua Higher Ground -kuoroa. Ihan uskomaton porukka! Ei tuollaisia tule vastaan ihan joka päivä, etenkään Suomen gospelpiireissä... Kannattaa kyllä ehdottomasti yrittää päästä kuulemaan tuota porukkaa, jos joskus vain on mahdollista. Jonkin verran negatiivista kommenttia on tullut kuultua kuoron johtajana toimivan Hanna-Maria Heleniuksen eläväisestä tavasta hoitaa tonttiaan, mutta kyllä se tuollaiseen musiikkiin sopii enemmän kuin hyvin. Desibelirajoista ja metelistä oli taas tänä vuonna puhetta, ja se on varsin hankala asia etenkin tuolla alueella. Tietysti jos rakennettaisiin muutama iso halli, niin asia olisi ratkaistu, mutta ei sekään oikein toimivalta ratkaisulta kuulosta. A) ei ole rahaa ja b) konffaan nyt vain kuuluu teltat... Suurin ongelma vaikuttaa olevan lähetyksen tietoiskuteltan sijainti lastenteltan ja gospelrekan välissä, etenkin kun lastenteltta ampuu kaiken metelin suoraan tietoiskuteltan suuntaan. Onhan se hankala yrittää saada puheesta selvää, kun kahdesta suunnasta tulee epämääräistä (alapäävoittoista) älämölö.... *krghm*, siis musiikkia. Niin, ja neljännesvuosisata tuli sitten täyteen sunnuntaina. Elämäni aikana ainoastaan 2 kertaa on jäänyt konferenssi väliin, silloin kun synnyin, ja silloin kun pikkuveljeni syntyi, joten kai sitä voi pitää itseään jo jonkinlaisena konkarina. :) Olin erehtynyt vihjaamaan isälle, että pitäis saada sellainen näppärä 'kenttätuoli' hankittua keikkoja varten, niin ei tarttis aina istua casen kulmalla pitkillä keikoilla. Olivat sitten jostain sellaisen löytäneet, ja kaksi kappaletta sain synttärilahjaksi. Eipä tartte itse lähteä etsimään. :) Tarttee tuohon nyt jotain customointia keksiä, että tunnistuu mun tuoliksi. Ainakin Ravoltekin logon voisi ommella selkänojaan, ja ehkä jotain muutakin. Saa nyt sitten nähdä mitä kaikkea tulee keksittyä... Ja sitten kuvia.

Harmi että kenkä löysi omistajansa, tuosta olisi saanut hyvän roudauskengän. Jaa miten niin liian pieni...



Tuossa kuva tämän vuoden väriteemasta. Ei oikein päästy selvyyteen, onko tuo vankila vai sirkusaitio... Mutta toisaalta, ihan hyvä että tuo erottuu selkeästi muusta ympäristöstä, niin pitää ehkä hieman paremmin pienet innokkaat kädet poissa aitiosta...



Ja perinteitä kunnioittaen myös jääkaappi oli jälleen mukana. Huomaa myös kuvassa näkyvä lämppäri, josta oli varsin paljon hyötyä. Toisaalta, onhan se vähän koomista, että juoman pitää olla kylmää, vaikka tarvitsee lämmitintä, mutta toisaalta taas, kyllä se limsa kylmänä aina niin paljon paremmalta maistuu... :)



Tuossa myös lahjaksi saamani tuoli. Varsin hyvä kapistus kyllä pidemmillä keikoilla. Suosittelen!



Tiesin kyllä Heikkilän Lassen olevan varsinainen virtuoosi melkein minkä tahansa soittimen kanssa, mutta silti tuo jaksoi hämmästyttää. Ei kovin moni soita neliraajaisesti siten, että 1-2 kättä pimputtaa pianoa, ja kaikki loput raajat vetävät eri perkussioita.



Huomaa hieno eq-käyrä, kuulemma pääteltan virallinen käppyrä... ;)



Pääteltassa oli tosiaan Nexoa tänä vuonna. Jotenkin vain tuo matala korkeus hieman hämää, mutta eipä noilla nostimilla tuon ylemmäs olisi nippua saanutkaan.



Tällainen kuva löytyi erään auton konepellistä.



Ja tuollainen yhdistelmä tuli vastaan alueella. Kyllä, tuo trike vetää tuota vaunua...

Sitten vielä muutama kuva edeltävältä keikalta Nokian puistosta. Siitä ei kovin paljoa ole kerrottavaa, tuollainen perusulkokeikka. Mitä nyt vähän meinasi tuulla, joten miksausteltan paikallaan pysyminen tuotti hieman ongelmia. Lopulta totesimme viisaimmaksi poistaa sivuseinät, niin tuulipinta-ala pieneni huomattavasti.



Meillähän käytetään vain uusinta uutta, kaiuttimet hankitaan aina keikkaa varten uusina, ja... Eikun siis. :) Mutta joo, Jonzu sai vihdoinkin pari uutta yläpään kaappia hankittua. JBL:n SRX715 on malli.



Voihan sitä kalustoa noinkin toki roudata... :) No, matkaa oli vain reilu kortteli, että ehkä se nyt oli ihan hyväksyttävä tapa.



Huomaa hieno penkki miksaajalla sekä ergonomisesti sijoitettu läppäri PA-prossun ohjausta varten.



Ja kun telttakiilat jäävät kotiin, niin sitten keksitään jotain muuta. Ihan hyvin nuo neljä ruuvimeisseliä toimivat tuossa tarkoituksesta. Mites se nyt menikään, kun kädessä on ruuvimeisseli, kaikki ongelmat näyttävät ruuveilta... ;)



Tuossa vielä yksi kuva mökiltä. Joku taulapää oli parkkipaikalla kolhaissut varsin pahasti automme takapäätä, ja sieltä oli maalipinta mennyt täysin rikki. Pakkohan sille oli jotain tehdä, että ei ruostuisi hetinytkohta. Isän kanssa sitten vähän puuhailtiin, ja kyllä siitä paremman näköinen tuli. Tokihan sen tarkasti katsoen näkee, että on itse tehty, mutta on se yhtään kauempaa katsoen todella siistin näköinen.